Mitäs me bloggaajat?

Blogini on saanut viikossa kymmeniä uusia lukijoita. Kiitos tästä kuuluu www.blogit.fi - palvelulle. Löysin sen netissä surffatessani ja päätin kokeilla sitä, vaikken ole aivan varma, kannattaako kaikkia ajatuksiani julkisuuteen laukoa.

Tästä innostuneena kirjoitan nyt ylimääräisen päivityksen. Voihan sitä kirjoittaa useamminkin kuin kerran viikossa jos sattuu asiaa löytymään.

Otsikosta huomaat, mitä aion käsitellä. Perheväkeemme kuuluu Musti 10 v, nimestään huolimatta tyttökoira. Sekin haukkuu omaa blogiaan täällä: www.mustin-paivakirjasta.webnode.fi

Mustin päiväkirjassa on vain se haaste, että sitä ei voi kirjoittaa kätevästi puhelimella, vaan on avattava läppäri ja odotettava, että ohjelmat aukeavat. Tämä Blogger on kätevä. Kirjoitan tätä älypuhelimella mukavasti vuoteella leväten.

Eli perheeseemme kuuluu kaksi bloggaajaa! Mummo huutaa kamarissaan. Ei meinaa asettua nukkumaan. Kesäaika alkoi tänään ja olisi pitänyt olla nukkumassa jo kymmeneltä.

Virpojat kävivät toivottamassa meidät tuoreiksi ja terveiksi tulevaksi vuodeksi. Tätä kyllä tarvitaan! Alkanut viikko on ns. Hiljainen viikko. Meillä on myyjäiset pääsiäisenä. Täytyy leipoa ja tehdä käsitöitä. Ja nyt, HYVÄÄ YÖTÄ!

Mysteerio

Marian Ilmestyspäivän aikoihin mietteeni kääntyvät syvällisiin. En luultavasti koskaan tule ansaitsemaan keskiverto palkansaajan tulotasoa. Mutta pärjäisinkö kuitenkin vähemmällä ilman, että joutuisin elämään niukkuudessa?

Olen kekseliäs, sinnikäs, yrittäväinen. Mutta kuitenkin jotain puuttuu niin etten ole mistään "bisneksistäni" todella tienannut kovasta työstä huolimatta. Monet tienaavat paremmin ilman sen kummempia yrittämisiä. Entä jos minun elämäntehtäväni onkin jotain muuta kuin rahan ansaitseminen?

Meillä vieraili kerran eläkkeellä oleva pappi. Kerroin hänelle kaikenlaista elämästämme täällä perinnekylässä. Kerroin kieli poskessa muun muassa tuntevani esi-isien henkien seuraavan jälkeläistensä toimia.

Hän kuunteli tarinointiani. Pastori sanoi, ettei minun pitäisi koskaan muuttua toisenlaiseksi. Vastasin hänelle, etten aiokaan. Olen tyytyväinen näin. Hän sanoi, etten ehkä ymmärrä, mitä olen tekemässä. Tarkoittiko hän, että on tapahtumassa jotain merkityksellistä, jossa käytetään välikätenä tavallista kuolevaista ihmistä?

Nämä hänen sanansa olen kätkenyt sydämeeni ja mietiskelen niitä, mitä ne mahtavat tarkoittaa.

Hyvin menee

Liityin vajaa viikko sitten www.blogit.fi -
palveluun. Siinä on 6000 eri blogia. Omallekin sivulleni on tullut lisää liikennettä ilman sen kummempaa mainostamista. Kiinnostavaa seurata, paljonko saan lukijoita. Itse ainakin koukutuin lukemaan toisten päivityksiä.

Sikäli harmillista, kun tarjosin uudelleen Google Adsenselle blogiani, niin eivät hyväksyneet. Mikäli saisin lisää seuraajia, saisin tuloja mainosten klikkauksista. Kyllä bloggaaminenkin työstä käy! Täytyisi ostaa kallis domain. Sitten saattaisi ilmaantua lisää reunaehtoja. Joten, toistaiseksi kirjoittelen omaksi huvikseni.

Meillä oli tänään pyykkipäivä. Lunta sataa taivaan täydeltä, vaikka maaliskuun viimeisiä päiviä viedään. Ajattelin freesata blogini Facebook-sivua. Profiilikuvaksi vaihdoin ystäviemme tuoman kiinanruusun kuvan. Voit tutustua sivuun täältä https://www.facebook.com/Mummoja-Ja-Maisemanhoitoa-364409163990576/

Kansikuvaksi laitoin erään mielimaisemistani naapurin peltoaukeasta. Harmillista, kun kaikki eivät voi hyödyntää EU:n ympäristökorvauksia tms. vaan antavat metsittää komeat vaaramaisemansa.

Tämänkertaisen blogitekstini otsikkokuvaksi valitsin mikkeliläisen Tertin kartanonväen moton. Meidän tilalta löytyy paljon samanlaisia toimintoja kuin em. matkailukohteesta. Mutta siitä joskus myöhemmin.

Remontti!

Tykkylumi teki tuhojaan meidänkin metsissä, kuten koko täällä Pohjois-Karjalan vaara-alueella muutenkin. Oli kyllä hirvittävän näköistä, kun metsämme oli yhtenä tammikuisena aamuna katkennut ristiin rastiin kuin hammastikut! Tällainen näky kammottaa avariin maalaismaisemiinkin mieltynyttä.

Meillä ei ole metsävakuutusta, joten kehottivat ottamaan yhteyttä MHY:hyn. Arvelin säästäväni välityspalkkion, mikäli tarjoan puut suoraan firmalle. Otin Stora Ensoon yhteyttä ja saimme kaupat tehtyä. Taiteen kaikkien sääntöjen mukaan olisi pitänyt kilpailuttaa, mutta tällä kertaa näin.

Tämä on hyvin "sosiaalinen" paikka. Talkooapua tai paikallisia myyjäis- tms. tapahtumiin osallistujia ei muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta näy. Mutta jos kylillä liikkuu vihiä ylimääräisestä rahantulosta, maksullisia palveluntarjoajia alkaa ilmoittautumaan puhelimitse, jopa henkilökohtaisin käynnein.

Maatilalla omakotitalossa kyllä rempattavaa ym. riittää. Kohtuuhintainen apu on aina tervetullutta. Mutta kun seuraa hetken näennäisesti edullisen remonttireiskan työskentelyä, huomaa monesti, että itse olisi saman homman hoitanut nopeammin.

Miten kieltäytyä kohteliaasti, mutta päättäväisesti tarjotusta avusta? Tällä kertaa päädyin julkisesti ilmoittamaan tekevämme talossamme omalla väellä remonttia. Ja harkitsevamme mahdollista remonttifirman perustamista.

Tämä on täysin totta! Olen mm. maalannut eteisen seinät, keittiön katon ja uusinut kuistin lattian. Ihmiset tietävät tämän.

Mukavaa kevättalven jatkoa kaikille lukijoille!

Jalkahoidossa

Jaahas, arvelin, että joku teistä lukijoista kohta kysyy, miten Mummo voi. Blogini nimikin viittaa maisemien lisäksi vanhoihin rouviin.

No, Mummo voi hyvin. Hänelle tuli ystävänpäiväkortteja, joita hän tutkii monta päivää. Ikääntyvä tuttavapiiri vaan harvenee. Korttejakin tulee vähemmän.

Täydenkuun aikaan Mummo ei oikein saanut nukutuksi. Meinasin jo lisälääkettä mennä tohtorilta pyytämään. Parin valvotun yön jälkeen tilanne korjaantuikin itsestään.

Maanantaina kävimme uudella jalkahoitajalla. On tälläkin paikkakunnalla hoitaja, joka tekee vieläpä kotikäyntejä. Mutta arvelin uuden tuttavuuden virkistävän Mummoa.

Hoito oli oikein miellyttävää ja asiallista. Tehohoito maksoi 45 €, aivan kohtuullista. Kävin ostoksilla operaation aikana. Hoitaja kyseli kotioloistamme. Kerroin kaikkea Mummon aivohalvauksesta, vanhasta sukutilastamme jne.

Jätin ensimmäisellä kerralla sentään mainitsematta kotisivujemme osoitteen ym. yksityiskohtaisempia tietojamme. Olisi hoitaja ollut hieman ihmeissään, ettemme olekaan tuikitavallinen omaishoitoperhe!

Apurahaa maakuntarahastolta?

Huhtikuussa on odotettavissa jännittäviä aikoja. Myönnetäänkö minulle apuraha? Tämä on kolmas kerta, kun haen joltain valtakunnalliselta rahastolta avustusta.

Mahdollisuuksieni parantamiseksi tein kolme eri hakemusta. Yksi kyläkirjalle, toinen kyläämme käsittelevälle valokuvateokselle ja kolmas hakemus kylämaiseman hoitohankkeeseen.

Elämää nähnyt ja kylämme kehitystä seurannut opettajaihminen totesi, että nyt olisi tärkeintä saada rahoitus kylämaiseman säilyttämiseen.

On melkeinpä surullista, miten helposti arvokkaat kulttuuriympäristöt saadaan katoamaan. Jätetään pellot vesakoitumaan ja hetken päästä tullaan sanomaan, että ne pitää metsittää.

Eiväthän kaupungeissa asuvat maanomistajat ala selvittämään peltojen vaihtoehtoisia käyttömuotoja tms., vaan antavat metsittää. Takavuosina valtio vielä avusti pellonmetsitystä KEMERA-tuella.

Jos apuraha kylämaiseman hoitoon minulle myönnetään, on vielä yksi arvoitus. Suostuvatko maanomistajat myymään minulle metsitettyjä peltojaan maisemanhoitoon? Tätä epäilen vahvasti.