Hankintoja

Meillä kävi vieraita keskiviikkona ja he sanoivat, että meidän pihlaja kukkii. En uskonut, että pihlaja voi kukkia toukokuussa. Täytyi mennä itse tarkistamaan. Tuo yksilö on suojaisessa paikassa.

Ja sitten hankintoihin. Pitkään jatkuneen kelirikon takia en päässyt asioimaan. Nyt niitä on kertynyt useammalle viikolle. Tällä viikolla ostin meille vedenpuhdistuslaitteen ja uuden ruohonleikkurin.

Läheisessä rautakaupassa myytiin Jalovesi - puhdistuslaitetta hintaan 185 €. Laitteen väitetään puhdistavan 99,9 % epäpuhtauksista. Vesi kaadetaan yläosaan, jossa keraamiset suodattimet puhdistavat veden, joka valuu alaosaan. Puhdasta vettä voi sitten valuttaa hanasta.

Parin päivän kokeilun tuloksena sanon, että puhdasta ja raikasta vettä tulee. Ei tarvitse sähköä, vesiliitäntöjä tms. Helppokäyttöinen. Mutta äärettömän hidas apparaatti! Menee 12 tuntia 6 litran puhdistamiseen.

Ei kannata alkaa sankokaupalla puhdistaa. Vaivattomampi ja edullisempi on ostaa kaupasta lähdevettä. Tämä hankinta siksi, kun täkäläinen vesi on melko ruosteista. Toisin sanoen: teevedessä ei tarvitse välttämättä liottaa pussia ollenkaan.

Tänään menin toiseen rautakauppaan ja ostin uuden Makita -merkkisen ruohonleikkurin. Maksoi 299 €, isot pyörät, 48 cm leikkuuleveys, isolle pihalle sopiva. Kasasin vehkeen iltapuhteella ja kokeilin, lähteekö käyntiin.

Lähtihän se - ja kertanykäisyllä! Edellinen leikkuri ei tahtonut käynnistyä, vaikka naapurin isäntäkin kutsuttiin sitä kiskomaan. Koeajoin talomme päädyn. Hyvin leikkaa. Meillä täytyy olla sivulleheittävä malli, koska nurmialue on iso ja olen laiska ruohonleikkaaja.

Vanha leikkurimme, kolmipyöräinen Viking, on jo 20-vuotias. Se on ketterä toisin kuin tämä Makita. Korkeampaa nurmea leikatessa Makita tukehtui. Hetken jäähdyteltyä se lähti taas kertanykäisyllä käyntiin. Leikkuukorkeutta täytyisi säätää lisää. Nyt se on puolessavälissä. Toivon, että tämäkin kestäisi muutaman vuoden hyvin huollettuna.

Ilta-aurinko heijastui kauniisti vanhan hirsitalomme ikkunoista lopettaessani ruohonleikkurin koeajon. Niin, ja Mummolla alkaa fysioterapia kesäkuussa!

Heleätä Helluntaita

...itse kullekin säädylle! Sekä Kaatuneitten muistopäivää tietenkin myös. Innostuin julkaisemaan tämmöttisen välipostauksen. Sunnuntain ratoksi päätin kirjautua Flickr:iin. Se on kuvien jakopalvelu, vähän niinkuin Instagram. Laitan välillä Instagrammiin niin ahkerasti kuvia, että pelkään seuraajieni kyllästyvän. Välillä taas menee toista viikkoa, etten julkaise mitään.

Flickr:stä meidät löytää nimellä ylapihantila Finland. Laitetaan sitten myöhemmin säädöt kohdilleen. Olin jo aiemmin kirjautunut palveluun. Puhelimesta lie loppunut kapasiteetti, etten ollut julkaissut siellä mitään. Nytpä on ensimmäinen kuva näkyvillä.

Perjantaina meille muokattiin maisemapelto. Eräs maanviljelijä kävi kyntämässä ja äestämässä Aittapellon. Kylvin siihen samana iltana siemenet. Nyt on aika kuivaa ja vanha heinäpelto kyseessä. Aikanaan näkee, kasvaako sieltä muuta kuin koiranputkea ja juolavehnää.

Aion osallistua Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran maisema-aiheiseen muistitiedon keruuseen. Olen juttua jo kirjoittanut. Vielä pienet sipistykset ja sitten matkaan. Käsittelen kirjoituksessani kylämme maisemien metsittymistä: kun kylällämme ei ole enää palveluita, työpaikkoja, kohta ei asukkaitakaan, älkää viekö meiltä enää maisemiakin!

Erilainen äitienpäivälahja

Meillä on pitkään puhuttu keittiöremontista. Tänä keväänä päätimme sen toteuttaa. Kuinkas kävikään: tykkylumi aiheutti pihaamme niin suuret vauriot katkoen puita ja kaataen piha-aidan, että remontti siirtyi vähintään syksylle.

Aamulla oli jo niin kuuman tuntuista, että arvelin järjestäväni sisätyöpäivän. Äitienpäivä oli tulossa. Sitten sain älynväläyksen katsellessani kulahtaneita keittiökaapistoja. Minäpäs maalaan nuo, kun sattuu olemaan sopivanväristä maaliakin!

Puolessatoista tunnissa maalasin kaapinovet sisältä ja ulkoa. Huom! Monesti ammattimaalarit maalaavat vain etupuolelta. Eivät sivuja eivätkä taustoja, ellei siitä heille erikseen mainitse ja maksa. Jätin ovet kuivumaan ja pidin kunnon päiväettonet.

Illalla maalasin ovet vielä toiseen kertaan. Aikaa meni noin kolme tuntia ja tarvikkeet maali & telasetti maksoivat noin 25 euroa. Eipä tullut keittiöremontti kalliiksi!

Maalasin ovet myös sivuilta ja sisäpinnoilta. 

Allaskaappi tarvitsi eniten maalia pintaansa. Se on ostettu käytettynä. 

Kulmakaappi ja laatikosto. 

Hmm, maalaisinkohan tuon mustan kissankin samantien vaaleammaksi? 

Retki muinaiskalmistolle

Sukutilamme mailla sijaitsee perimätiedon mukaan vanha hautausmaa. Paikan keskellä on Itkukivi, jonka juurella entisajan ihmiset ovat käyneet suremassa vainajiaan. Tykkylumi teki täällä Pohjois-Karjalan vaara-alueilla suurta tuhoa. Metsäyhtiön miehen mukaan kalmiston puusto oli mennyt päreiksi. Firma korjasi puut pois.

Lumi oli vihdoin sulanut senverran, että pääsin tutkimaan tilannetta. Polku oli osittain poikki kun hakkuutähteitä oli jätetty polulle. Onneksi kaikki puut eivät olleet kaatuneet, mutta yhtiö oli hakannut metsän ns. siemenpuuasentoon, eli harvaa oli. Laitoin kuvan Instagrammiin ja heti joku totesikin, että onpa tehokkaasti hoidettua kulttuuriympäristöä.

Toivotaan, että lisää puita kasvaisi jossain vaiheessa. Metsäyhtiöhän olisi muokannut maan, mutta sanoin, että ei saa, mikäli tarina muinaiskalmistosta pätee. Aluetta ei ole koskaan tutkittu, mutta lähistöltä on löytynyt useita vanhoja hautapaikkoja.

Kevätvalmisteluja

Syrjäseudulla, jossa ihmiskontaktit ovat supistuneet minimiin, lemmikkieläimillä on suuri merkitys henkiselle hyvinvoinnille. Mummokin, jonka puhe vei afasia, katsoo ikkunasta ulos, itkee ja toistelee: -Koira, koira... Mitä tuohon sanoisi? Itken itsekin, menen Mummon luo ja rutistan häntä hellästi hartioista: -Meillä on vielä toisemme. Nautitaan vielä kun voidaan!

Seuraavana päivänä kuulen oven takaa koiran uikutusta. Kukahan siellä vinkuu, kun meidän koira on kuollut ja kuopattu ja lähistöllä ei ole muita koiria? Oven takana oli pörröinen suomenpystykorvapoika. Kylän tyttökoirilla oli alkanut juoksukausi. Samoin meidän koiralla juuri sairastuessaan. Selvisi, että tuoksut olivat houkutelleet sulhon paikalle 10 km:n päästä naapurikylästä.

Jos jossain vaiheessa otan uuden koiran, se voisi olla tuollainen pystykorvasekoitus. Rotukoirat ovat kalliita eikä sellaista kannata hankkia maalle primitiivisiin oloihin. Monirotuiset ovat saaneet perimässään "heteroosia". Ne ovat monesti terveempiä kuin jalosukuiset. Eikä tule iso vahinko, jos hurtta sattuu kuolla kupsahtamaan.

Surun keskellä kevätaurinko lämmitti mieltäni ja aloitin pihatyöt. Lapioin saunapolun ja pesin saunan ikkunat. Meillä ei ole ollut rakentamisessa ennenkään tuuria. Tuo oman metsän hirsistä koottu 16 neliöinen mökki tuli paljon kalliimmaksi kuin valmiina ostettu saunamökki. Hirsiin ei äkkinäinen veistäjä tiennyt vuolla karoja, joten sauna ei pidä lämmintä. Katto vuoti jo uutena. Kivijalka murenee alta, vaikka ammattimies valoi sen kahteen otteeseen.

Kun olin vauhtiin päässyt, lapioin koivujen alta lumet pois ja kannoin puutarhakalusteet kesäiselle paikalleen. Saattoi siinä ohikulkijat katsoa, että kovasti on emännällä kevättä rinnassa kun lumihankeen puutarhakalusteet istuttaa!

Maan poveen

Tässä kuva Mustista tammikuisella päiväkävelyllämme. Siinä se on vielä aivan terveenä.

Oli kova työ haudata rakas ystävä talvikelillä. Kahlasin pellon poikki 80 cm:ssä lumessa. Lapioin vanhan pihlajan juurelta kunnes löysin Jenni-koiran hautakiven. Lapioin kaikki lumet kohtalaisen kokoiselta alueelta Jennin haudan vierestä.

Sitten tartuin pistolapioon. Maa ei onneksi ollut roudassa. Kaivoin reilun kokoisen montun, ettei ainakaan tarvitse alkaa suurentaa kesken maahan laskun. Kovin syvää minä en kuopasta saanut. Pihlajan juuret ottivat vastaan.

Surumielisen kaunis kevätilta alkoi hämärtää kun nostin Mustin maalliset jäännökset sisältävän laatikon lumikolan kyytiin. Ville-kissa oli päivällä käynyt hyvästelemässä kaverinsa ulkoterassilla. Eläimillä on tarkka vainu.

Oli todella raskasta vetää kolassa keikkuvaa 20-kiloisen koiran sisältävää laatikkoa perässään osittain upottavassa, osin kantavassa hangessa. Pysähdyimme matkan varrella vielä kerran ihailemaan auringonlaskua ja hyvästelemään "sen uuden koirankopin", josta Musti blogissaan kirjoitti. llta jo hämärtyi, kun sain karvaisen ystäväni laskettua haudan lepoon. Oli niin ikävä sen sileää turkkia, iloista hännänheiluttajaa. Jää hyvästi ainiaaksi!

Lapioin varovasti mullat laatikon päälle ja laitoin vielä kattopeltejä haudalle, etteivät metsän eläimet tulisi kaivelemaan. Olin läheiseltä hakkuutyömaalta hakenut kuusenhavuja, joilla vielä peittelin haudan. Havujen keskelle asetin männynoksista jouluksi tekemäni kranssin. Se oli tosi upea, mutta eihän sitä kukaan enää keväällä tarvitse. Lopuksi sytytin hautakynttilän molempien koiravainajien muistoksi. Kynttilän kajo näkyi kevätyössä sisälle asti.

Lemmikkien hautapaikka sijaitsee pienen maatilamme ehkä yhdessä kauneimmista kohdista. Isä sen aikoinaan valitsi. Vajaan sadan metrin päässä pihastamme on pellon laidassa vanha, kallellaan oleva pihlaja. Siihen näkyy järvet, pellot, kylätie, rakennukset, pihapiirimme. Auringon nousu ja sen lasku. Sieltä on haukkujen hyvä seurata tuonilmaisista kaksijalkaisten kavereittensa touhuja. Voi, jospa ihmispolokin pääsisi viimeiseen lepoon tuollaiseen paikkaan!

Parin päivän kuluttua oli näin riipaisevan kaunis auringonnousu. Mummo oli herännyt jo klo 03.00. Lopuksi vielä ihana linkki http://www.petloss.com/rbfinn.htm