Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 9. lokakuuta 2021

Itkupotkuraivari


Kun olin aivan pieni lapsi, eräs ihminen sanoi minulle ikäviä asioita. Ehkä hän ei tarkoittanut sanoa pahasti, mutta herkkänä ja arkana ihmistaimena pelästyin niitä kovin. Tästä seurasi kaikenlaisia muitakin reunailmiöitä. Onneksi lääkärit ja hoitajat olivat kaukaa viisaita eivätkä määränneet lääkkeitä turruttamaan olotilaani.

Olen saanut kasvaa turvallisessa ympäristössä vahvaksi aikuiseksi. En juokse enää äidin selän taakse piiloon enkä saa enää itkupotkuraivareita tai joudu halvaannuttavan paniikkikohtauksen valtaan, jos joku sanoo jotain epämiellyttävää.

Itselläni on vahvat mielipiteet esimerkiksi maaseudun säilyttämisestä avoimena. Tämähän ei kaikkia miellytä. Itse olen pikkiriikkistä sukua. Täällä on meidän sukua 20 kertaa suurempia sukuja. Omaa sukua vielä kasvatetaan laskemalla kolmannet ja neljännet serkut sisaruksista seuraavaksi. 

Liekö taustalla daavid-goljat -syndrooma, että täytyy mitellä isompaansa vastaan? Olla piikkinä lihassa mahtisuvulle: Minäkin olen olemassa ja minullakin on painava sana sanottavana. En halua olla joo joo -ihminen, joka kulkee lauman mukana ja hyväksyy mitä mahtavat sanovat. 

Lapsuuden aikaisista "mustelmista" ei ole puhuttu. Joku naapuripitäjän puolelta kysyi kerran asiasta. Ihmettelin että sinnekö asti se on joutunut. Kerroin rehellisesti mitä tapahtui ja asia oli sillä selvä.

Viime aikoina on tullut erinäisiltä henkilöiltä melko ikäviä palautetta sosiaalisen median kanavilla. Ensin se oli henkilökohtaisella Facebook-tililläni kommentointia. Kun suljin henkilön pois julkaisuista, jotka saattavat provosoida häntä, tämäpä alkoi "huutelemaan" yleisillä sivustoilla.

Kun kerroin sijoittaneeni firmamme tuloja luontoystävälliseen rahastoon, arvosteli tämä henkilö sen hömppärahastoksi. Kun kauppasin torilla myös vegaaneille soveltuvia tuotteita, hän kyseenalaisti, tiedänkö edes mitä ainesosia vegaanisiin tuotteisiin käytetään.

Nämä ns. rollit ovat sen verran elämää kokeneita, ettei heidän kanssaan kannata alkaa sanasotasille. Ja heillähän on suuri suku takanaan puolustamassa. He eivät koskaan häviä.

Talvella sattui ikävästi kun menetin osittain itsehilintäni kotipalvelun työntekijän alkaessa minulta tenttaamaan, mihin kellonaikaan kahdesti päivässä pesen Mummon takapuolen ja kainalonaluset.

Vastasin hermostuneessa mielentilassa olevalle kotipalvelun työntekijälle savolaiseen tyyliin, että se vähän riippuu mistä roikkuu. Ja että puheeni ovat kuulijan vastuulla. Tosiasiassa, enhän minä Mummoani hennonnut herättää pyllynpesulle klo 7.00, eivätkä kotipalvelun tai laitoksenkaan työntekijät jouda minuutilleen joka asiaa hoitamaan.

Näistä sanoistani hoituri kimpaantui ja teki meistä huoli-ilmoituksen SiunSotelle. Meillä alkoi jos jonkinmoista asiantoimittajaa soittelemaan ja kulkemaan kartoittamassa tilannettamme. Sanonpa vaan, että tässäkin tapauksessa saattoi jäädä moni oikeasti apua tarvitseva liian vähälle huomiolle kun keskityttiin meihin, josta kotipalvelu oli tehnyt hälytyksen. Pari vuotta aiemmin joku kotipalvelun työntekijä kehui, miten hyvin meillä Mummo hoidetaan. Mutta hän ei ollutkaan suursukua. 

Muistui mieleen useampi vuosi sitten erään tutun lausuma kommentti. Jos joku alkaa kantamaan kaunaa sinua vastaan, se yleensä vain pahenee. Täällä kuusettuvien perinnemaisemien keskellä on aikaa miettiä asioita. Olisivatko nämä talven, kesän ja syksyn tapahtumat yhteyksissä keskenään?

Joku sosiaalialalla työskentelevä henkilö varoitti minua ryhtymästä omaishoitajaksi. Samaa todettiin omaishoitajien Facebook-ryhmässä. Hoitaja joutuu tiukan kontrollin alle. Huoli-ilmoituksia voidaan tehdä mitä pikkumaisimmista asioista. Joku kertoi joutuneensa epäillyksi alkoholistiksi kotipalvelun löydettyä pari viinipulloa. 

Minua taas kotipalvelun työntekijä kehotti nauttimaan parit saunakaljat. Ettei siitä kuulemma rokoteta. Lieköhän itsellä alkoholitaustaa, mene tiedä. Luulen vain että jos meiltä olisi alkanut kaljatölkkejä löytymään, Mummo olisi kiikutettu ambulanssilla kiireen vilkkaa hoitolaitoksen kriisipaikalle perusteluna omaishoitajan alkoholismiepäily. 

En ole sen kummemmin perehtynyt laitoshoitoon koska tahdoin pitää Mummon luonani niin kauan kuin vain mahdollista. Olen kuullut paljon kertomuksia, miten laitokset rahastavat asukkaansa kuiviin. Oliko kotipalvelun työntekijällä, tai hänen suvullaan, joku tarvittiin tekemään ns. likainen työ, tarkoitus saattaa Mummo laitoshoitoon, Mummolta rahat pois ja minä olisin joutunut mieron tielle? Olisin joutunut muuttamaan rahattomana muualle toimeentuloa etsimään. Minut olisi hienosti sanotusti raivattu pois komean suvun tieltä Tuttuni varoitti minua, kun Mummosta aika jättää olen vielä ihmeissäni sukuni kanssa. Onko tämä nyt alkukaikuja tulevasta? 

Kotipalvelun työntekijä ja hän joka heittelee somekommentteja ovat pikkuserkkuja, siis toisia serkkuja, keskenään: suurta sukua. Totesinkin aiemmin että täällä pidetään kolmansia ja neljänsiäkin serkkuja lähes sisaruksen kaltaisina. Sukusiteet ovat erittäin tiiviit. 

Tästä taas voi johtaa ajatuksen, jos he tietävät lapsuusajan tapahtumista, voivat he ikävimmässä tapauksessa jopa yrittää satuttaa minua uudelleen. Mikäli merkkejä tällaisesta alkaa tulla, on parempi katkaista kaikki välit sellaisten henkilöiden kanssa. Rakentava kritiikki vahvistaa, mutta jossain vaiheessa malja läikkyy yli, lanka katkeaa. On helpompi sanoa seis ennenkuin tarvitsee luutua tai katkenneiden langanpätkien solmijaa. 

Kaikkien elämä on yhtä arvokasta riippumatta syntyperästä, suvusta tai muusta sellaisesta seikasta. Jos joku tieten tahtoen haluaa nostaa omaa egoaan tai sukuaan muita paremmaksi, lisää valtaa itselleen, kannattaa ajoissa viheltää peli poikki. 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mahtisukua

Kylällä on eräs suuri suku. Ei sen kummempi kun mitkään muutkaan suvut. Jälkeläisiä vaan on siunaantunut enemmän kuin muille. Mu...