Tykkylumi teki tuhojaan meidänkin metsissä, kuten koko täällä Pohjois-Karjalan vaara-alueella muutenkin. Oli kyllä hirvittävän näköistä, kun metsämme oli yhtenä tammikuisena aamuna katkennut ristiin rastiin kuin hammastikut! Tällainen näky kammottaa avariin maalaismaisemiinkin mieltynyttä.
Meillä ei ole metsävakuutusta, joten kehottivat ottamaan yhteyttä MHY:hyn. Arvelin säästäväni välityspalkkion, mikäli tarjoan puut suoraan firmalle. Otin Stora Ensoon yhteyttä ja saimme kaupat tehtyä. Taiteen kaikkien sääntöjen mukaan olisi pitänyt kilpailuttaa, mutta tällä kertaa näin.
Tämä on hyvin "sosiaalinen" paikka. Talkooapua tai paikallisia myyjäis- tms. tapahtumiin osallistujia ei muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta näy. Mutta jos kylillä liikkuu vihiä ylimääräisestä rahantulosta, maksullisia palveluntarjoajia alkaa ilmoittautumaan puhelimitse, jopa henkilökohtaisin käynnein.
Maatilalla omakotitalossa kyllä rempattavaa ym. riittää. Kohtuuhintainen apu on aina tervetullutta. Mutta kun seuraa hetken näennäisesti edullisen remonttireiskan työskentelyä, huomaa monesti, että itse olisi saman homman hoitanut nopeammin.
Miten kieltäytyä kohteliaasti, mutta päättäväisesti tarjotusta avusta? Tällä kertaa päädyin julkisesti ilmoittamaan tekevämme talossamme omalla väellä remonttia. Ja harkitsevamme mahdollista remonttifirman perustamista.
Tämä on täysin totta! Olen mm. maalannut eteisen seinät, keittiön katon ja uusinut kuistin lattian. Ihmiset tietävät tämän.
Mukavaa kevättalven jatkoa kaikille lukijoille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti