Karamellivaras

  

Tuttu oli hoitokodissa toipumassa kaatumisonnettomuudesta. Vein hänelle liköörikarkkeja. Salin pöydän ääressä jutellessamme huomasin, että yksi hoitokodin asukas kävi varastamassa tuomiani makeisia. Pahastuin tästä. Ei niin saa tehdä! Eikö henkilökunta valvo asukkaiden tekemisiä?

Tutustuin tähän karamellivarkaaseen. Ei hän pahuuttaan niitä karamelleja varastanut. Hän vain ei tiennyt, mitä teki. Dementia oli vienyt häneltä harkintakyvyn. Hän oli paljon elämää nähnyt ihminen. Pohjoisesta kotoisin. Oli kulkenut savotoilla leipää tienaamassa. Pientilalla lehmiä hoitanut. Ruoan jatkeeksi hirviä kaadettu. Nälkäänsä ovat ampuneet. Eivät huvin vuoksi, kuten tuntuu joskus nykyisin olevan. Korpikuusen kyyneleitä oli tiputettu. 

Samanlaista on ollut elämä täällä meidänkin seudulla. Näitä muistellessa hoitaja puuttui jutusteluumme, etteivät tarinamme muutu liian hurjiksi. Nykyhetken asioista vanhus ei juurikaan tiennyt mitään. Alzheimer oli vienyt lähimuistin. Sen hän kertoi, että hänen syntymäpäivänsä on piakkoin.

Tuttava pääsi hoitopaikasta kotiinsa. Minä päätin ilahduttaa hoitokotiin jäänyttä uutta tuttavaani hänen merkkipäivänään. Parin viikon kuluttua ostin liköörikonvehtipussin ja menin hoitokotiin. Vanhus ei enää muistanut minua, mutta ilahtui kovin saatuaan lahjan. Hän avasi pussin ja lähti jakamaan makeisia tutuilleen.

En tiedä, mitä vanhukselle nykyään kuuluu. Onko hän vielä hoitokodissa vai onko päässyt sinne Parempaan Paikkaan. Minulle jäi hyvä mieli tästä kohtaamisesta. Ei ole väliä, kuka tai mitä. Kunhan sai lähimmäistään ilahduttaa edes hetkeksi. 

Tuhkatkin pesästä

 Metsäalan toimija soitti. Hän kuuli äänestäni tietyn varautuneisuuden. Pyyteli anteeksi aiheuttamaansa häiriötä. Hän kun oli ajanut kylällämme ja nähnyt, että meillä on vielä vanhaa metsää pystyssä. Että aiommeko hakata sen.

Vastasin, että ilmoitamme sen Metso-ohjelmaan, kun naapurikin sai ikimetsänsä suojeltua. On ihanaa kulkea vanhassa metsässä! Puut alkoivat kasvamaan kun isoukkini oli lapsi. Meille tämä on kaiken lisäksi imagokysymys, kun harjoitamme maisemanhoitoa ja maatilamatkailua. - No, toivottavasti saatte metsän suojeltua, kuului kuivahko vastaus ja soittaja löi luurin kiinni.

Seudullamme harjoitettava tehometsätalous on suoraan sanottuna täysin p.....stä! Miten ihmiset antavat metsäherrojen pompottaa itseään? 50-60 -luvuilla Puulla parempiin päiviin -metsänkasvatuskampanjalla tehtiin pahoja virheitä, joita korjataan vielä pitkään. Suometsät ojitettiin, lannoitettiin ja vesakot myrkytettiin. Vesistöt rehevöityivät, lakka- ja karpalosadot ehtyivät, metsäkanalintukannat taantuivat. Mutta metsä ei alkanutkaan kasvaa.

Kymmenen vuotta sitten tehtiin taas uusi virhe. Kaikki kylän luonnonniityt ja -laidunalueet metsitettiin rahapuuta kasvamaan. Komeissa vaaramaisemissa kulkeva kapea kylänraitti muuttuu todella synkäksi, kun kuusikko kasvaa. Niityt ja laitumet ovat maamme uhanalaisimpia luontotyyppejä. Jälleen on käynnistynyt uusi pellonmetsityskampanja. Mitähän nyt metsitetään?

Kymmenen vuotta sitten kylältä hakattiin lähes kaikki vanhat metsät, siinä meni monta suojelukohteeksi sopivaa kuviota. Sinnikäs metsäherra otti uudelleen ja uudelleen yhteyttä maanomistajiin kunnes sai tahtonsa läpi. Ikimetsät hakattiin sileäksi ja pellot istutettiin kuuselle. Tehokasta!

Ovat kartoistaan katsoneet, että vielä on ikävä peltolaikku muuten niin tasaisessa metsäkartassa. Epäilen, että jos olisimme alkaneet puukauppoja hieromaan, he olisivat napanneet peltoihimme kiinni, että eikö nuo joutaisi saman tien metsittää.

Onneksi saimme syksyllä kaivurikuskin ojittamaan erään soisen pellon ja niittämään vesakot toiselta peltoheitolta. Nyt arvon metsäherratkin näkevät, että pellonraivaustyö on käynnissä, eivätkä rohkene niin kerkeästi tarjota peltojen metsitystä.

Näinhän se on. Kun metsäyhtiöt ovat saaneet koko muun kylän metsät kaadettua ja esi-isien raivaamat pellot metsitettyä, huomaavat he, että meillä olisi heille vielä työtä. Niinpä niin, viekää tuhkatkin pesästä! 

Äitienpäivä

Mummo vietti 50. äitienpäivänsä perhepiirissä kotonaan. Oli ostettu kaunis ruusukimppu, konvehtirasia ja geishaleivoksia. Merkkipäiväksi tehtiin kermatäytekakku. Aiemmin Mummolle oli ostettu uusi ruusunkukkasatiinipussilakanasetti. Nyt täytyy juhlia kunnolla. Samalla tavalla juhlittiin joulukin. Mummon kunto on huonontunut ja ikääkin on. Ei tiedä, miten kauan enää saadaan juhlia yhdessä Mummon kanssa. 

Ne ruusut kestivät kolme viikkoa. 

Simaa sukissa

 

Niin se on taas vappu takana päin tältä vuodelta. Tein simaa, mutta en munkkeja. Joinain vuosina päinvastoin. Käytin koko fariinisokeripsketin neljään simslitraan kun se puolikas paketti tahtoo jäädä kaapin pohjalle kuivettumaan ja joskus vasta seuraavan vuoden juhannuksena huomaa, et täällähän on vielä toissavuotista fariinisokeria.

Joimme tänään vappujuoman urakalla loppuun. Mummo tahtoi kammariin. Hän joi simansa siellä. Tai ainakin yritti. Sitten kuului loiskis. Oli juuri ollut kylpypäivä. Suihkutettu, puhtaat vaatteet puettu, lattiatkin luututtu.

Eipä siinä muuta kuin omaishoitajalle luutu käteen, pese kaatunut sima lattialta ja vaihda mummon vaatteet toistamiseen samana päivänä. Rapatessa roiskuu! Onneksi lasi ei särkynyt tällä kertaa. Viime viikolla putosi lautanen ja meni säpäleiksi. Mummon keräämää aarretta, Uhtua-sarjaa.