Arkipäivän mystiikkaa

Naapurin emäntä lahjoitti minulle kerran tämän pienen lasienkelin. Ehkä se ei ole ollut kallis ostettaessa, mutta kaunis se on. Enkeli soittaa pasuunaa ja peili heijastaa enkelin moninkertaisena.

Minulla oli rankka työpäivä. Tein niin
paljon kuin ehdin ja jaksoin. En saa palkkaa työstäni. Eihän kotityöstä makseta! Pitäisi mennä muualle töihin ja tehdä kotityöt töiden jälkeen yöllä ja vapaa-ajalla. Tosin maatalousalan perustutkinnolla ei pääse edes vessanpesijäksi. Pitäisi olla korkeampi koulutus. Tai suhteita.

Olin henkilökohtainen avustaja kunnes SiunSote suuressa viisaudessaan lakkautti työni. Eläkeikään on rutkasti aikaa. Eläkekertymää en tule saamaan olinpa omaishoitaja tahi en. Pienestä omaishoidontuesta ei kerry eläkettä kuin viitisen euroa.

Olin siis väsynyt päivän töistä. Huokaisin Luojan puoleen. Aloin toistaa mielessäni Jeesuksen rukousta: "Herra Jeesus Kristus Jumalan Poika, armahda minua syntistä". Tuolla pienellä rukoushuokauksella on ihmeellinen voima. Aivan kuin tuon kuvan kaltainen, näkymätön enkeli olisi nostanut minut ja antanut voimaa. Olo helpottui heti.

Edustan luterilaista kirkkokuntaa. Esi-esi-isistä ei tiedä, olivatko ortodokseja vai olivatko minkään kirkkokunnan uskovia. Martti Luther opettaa pienistä päivän mittaan tapahtuvista rukoushuokauksista.

Ekumenian valitessa kirkkokuntien välillä luterilaiset ovat lainanneet vanhoilta kirkoilta perinteisiä käytäntöjä. Suvaitsevasti ajatteleva luterilainenkin ehkä voi siis lausua Jeesuksen rukouksen.

Heterogeenistä

Kyliltä kuului huhuja. Kun tuo meidän kirjan kirjoitusurakka ei oikein tunnu edistyvän. Joku kertoi, että pelkäävät jonkun "rikastuvan" kirjan julkaisulla. Tosiasia kuitenkin on, että satojen tuntien työstä ei saa muuta palkkaa kuin haukut tietojen vääristelystä ja tärkeiden seikkojen mainitsematta jättämisestä. Näin on käynyt heterogeenisemmillakin kylillä.

Meidän asuinseutu on ikivanhaa, jossa vanhat suvut ovat elelleet vuosisatoja. Kyllä siinä ajassa alkaa naapurin naamataulu tympimään! Kun otetaan mukaan vielä politiikka, naapurikateus ja esivanhempien aikaiset maakiistat, niin soppa on valmis. Tätä kylää on kehuttu yhteishenkisyydestä. Se ilmenee vieläkin esim. siinä, että kun jotain vastustetaan, vastustetaan sitä yhteistuumin. Eli, jos joku esimerkiksi päättää alkaa vastustamaan kyläkirjahenketta, ei tietoja siihen tipu sitten keltään.

Tuttu soitti Etelä-Savon suunnalta. Kyselimme toistemme kuulumisia ja kerroimme arkipäivän asioista. Kerroin näistä täkäläisen elämänmuotoa värittävistä ilmiöistä. Tuttu sanoi, että täällä se onnistuu, mutta hänen asuinseudullaan väki vaihtuu useammin, ei tällaisia ryhmittymiä voi tulla. Asukkaat ovat siellä monipuolisempaa porukkaa.

Niin, KKES:lta tuli sähköposti, että apurahaa kyläkirjaan ei ole myönnetty. 

Terveisiä Siun Sotelta

Siun Sotelta tuli kirje. Luulin sitä ensin laskuksi, mutta ei. Kirje osoittautui ilmoitukseksi uusista palvelumaksuista. Mummon kylvetys 1 krt viikossa puoli tuntia maksaa 1.1.2020 lähtien yli 120 euroa kuukaudessa. Mukana oli valitusosoite, jos ei pysty maksua maksamaan.

Aion laittaa Sotelle seuraavan kirjelmän. "Arvoisa SiunSoten toimikunta, irtisanottuanne nn:n henkilökohtaisen avustajan työsopimuksen, on ko. henkilö asunut nn:n ruokolla elätettävänä. Nn:n pieni eläke menee kokonaan irtisanotun avustajan elätykseen. Rahaa ei jää yhtään yli, joten nn ei pysty suoriutumaan kalliista palvelumaksuista. Ja kuitit tietysti mukaan.

Saapi nähdä, mitä soskut vastaavat. Parhaassa tapauksessa ehdottavat jotain kompromissiratkaisua. Luultavimmin tulee päätös, että valitus ei johda toimenpiteisiin. Täällä päin on yleisesti tiedossa nämä sotesotkut. Monella on negatiivisia kokemuksia. Tietysti ne, jotka ovat olleet SiunSotea laatimassa, eivät näe järjestelmässä mitään epäkohtia.

Kävin ulkoilemassa kun oli kaunis ilma. Otin tuon kuvan naapurin metsittyneeltä pihalta. Hyvää viikonjatkoa kaikille.

Pettymyksen yö

Erica ei päässyt Euroviisuihin! Voi pettymyksen yö! Kylän matkapuhelinmasto suihki illan kuumana, kun kyläläiset viestittelivät toisilleen, että nyt jännäämään. Olin luopunut vuosia sitten toivosta, että Suomi voittaisi euroviisut. Erica lupasi toisenlaista. 

Eräs tämänvuotinen ehdokas tarttui heti korvamatona soimaan. Muut kappaleet olivat suomalaisille tyypillisiä ulinoita, joilla ei pärjää, eivätkä ne erotu massasta. Seurasin YouTube -kanavalta, että varsinkin ulkomaalaiset fanittivat Erican Cicciolinaa. Jospa tänä vuonna sittenkin olisi mahiksia 10-15 parhaan joukkoon? Yleensä me ollaan karsiuduttu jo semifinaaleissa.

Tuttavat jakoivat Erican kappaletta sosiaalisessa mediassa. Kuuntelin edellisten vuosien viisuvoittajia. Minusta Erican kappale muistutti noita voittaneita esityksiä. Äänestysilta koitti. Mummokin kömpi petiltään niitä seuraamaan. 

Esiintyjän pinkin punainen lateksiasu korokepohjakenkineen oli mielestäni yliampuva. Ja ne karhut... Esiintyjä oli ehkä niin varma voitostaan, että laittoi liiankin provosoivan puvun. Mitenhän tällainen vaikuttaa tuomaristoon? 

Äänestys alkoi. Ensin kerrottiin ulkomaisten tuomaristojen äänet: Venäjä, Bulgaria, Viro... Suurin osa ns. vanhoillisia maita. Ennakkosuosikki Erica ei menestynytkään äänestyksessä niin hyvin kuin etukäteen oli arveltu.

Sitten oli aika kertoa suomalaisten äänet. Minä äänestin Ericaa kolme kertaa. Mieslaulaja päihitti Erican yleisöäänestyksessä viidellä pusteellä. Mukana ollut tyttöbändi kyynelehti liikutuksesta pudottuaan pois. Yleisö huusi Ericaa, kuin hän olisi ollut voittaja.

Tsekkasin, mitä YouTubessa sanottiin äänestyksestä. Kommentoijat tuomitsivat kansainvälisen tuomariston ja vaativat Ericaa viisujen edustajaksi. Heidän mielestään tuomarit pelkäsivät, että Cicciolina voittaa Euroviisut, ja taktikoivat antaen suurimmat pisteet muille kilpailijoille.

Saattaa mennä taas pitkän aikaa, ennenkuin seuraavan kerran katson Euroviisuja... 

Hiihtäjä

Kävin kävelyllä, kun muutamana päivänä on ollut hyvä lenkkeilykeli. Välillä on todella liukasta, välillä lunta sataa vaakasuoraan. Tulin vanhan hakkuuaukon kohtaan. Ei ole enää suksilatua tuossa.

Kylällä asui eräs mies. Köyhät vanhempansa uskoivat koulutuksen voimaan ja poika opiskeli insinööriksi asti. Jossain vaiheessa alkoholi astui kuvaan. Poika asui jonkin aikaa Etelä-Suomessa ja palasi takaisin kotikylälleen.

Hän oli viisas mies. Hänellä oli sellaista elämänhuumoria, joka monilta puuttuu. Täällä moni jäi kaipaamaan häntä. Ketäpä se hyvejää, mitä ihminen tekee vapaa-ajallaan? Juoko hän vai viettääkö säntillisempää elämää? Aika velikulta!