Vesakonraivausta ja mietiskelyä

 

Kävinpähän vesakoita raivaamassa perinnebiotooppiniityltämme. Emme saa sille korvauksia kun pinta-alat eivät riitä. Oli sopivan viileä ilma raivaukselle. Mutta hyttysiä ja mäkäriä riitti. Ei tarvinnut olla yksin. 

Kotiin tultuani laitoin ruoan tulelle: broileria ja perunaa. Mummo tykkää perunasta, ei riisistä. Minä taas pidän riisistä ja pastasta, mutta pottukin menettelee. Emme ole vielä istuttaneet perunaa, kun maa pitäisi muokata. Mitäpä jos laittaisi potut kasvamaan uudisraiviolle? Se on osittain mulloksella. Helppo siihen olisi vaot vetää. Ja peruna kuulemma kasvaa hyvin uudismaassa. Apulantaakin ostin säkillisen.

Ruoan kypsyessä ajattelin lausua ruusukon. Mietiskely ja hiljentyminen antavat voimia. Joskus täytyy pysähtyä. Olemme luterilaisia, mutta ruusukossa mietiskellään kaikille kirkkokunnille yhteisiä tapahtumia. Hain jakkaran ja istahdin pariksikymmeneksi minuutiksi mietiskelemään maanantain salaisuuksia.

Ai että, noustuani jaloilleni tuntui jaloissa ja selässä. Ei ole enää keski-ikää lähestyvä yhtä vetreässä kunnossa kuin joku kolmikymppinen. Hyvät puitteet olen hankkinut hiljaisuuden harjoitukselle, mutta kroppa ei enää kestä "Henki on altis, mutta liha on heikko", niinpä niin! 

Esi-isien henget

 

Uskotko henkiolenteoihin? Ahaa. Minä en. Tai saattaa heitä olla olemassa, mutta tavallisen kuolevaisen ei kannata sellaisten kanssa alkaa seurustelemaan ettei saisi "sielullensa vahinkoa". Joskus menneinä vuosina viisastelin, että täällä esi-isien henget seuraavat jälkeläistensä touhuja: vanha asumapaikka nääs. Menneet sukupolvet ovat hyvinkin saattaneet jättää tänne jälkensä.

Mietin kuluneita vuosia. Naapurit kyläilivat ja soittelivat. Aluksi muutkin kyläläiset ja naapurit olivat varovasti maalaismaisemien säilyttämisen kannalla. Joku jopa sanoi, että pellonmetsitys on lailla kiellettävä. Menneiden vuosien positiivinen pöhinä tuntuu kadonneen. Mielipiteet kiristyivät. Meillekin sanotaan, metsittäkää peltonne! Nämä aktiiveimmat peltojen metsittäjät asuvat itse suojelluissa kulttuurimaisemissa. Täällä on eräs vanha suku, joka tahtoo vaikuttaa asioiden kulkuun, vaikka heitä ei kovin montaa kylällä enää asukaan.

Viime vuosina on ollut vaikeampi saada meille työapua. Hänen puolisonsa sattuu olemaan tätä mahtisukua. Jos kylän toiselta laidalta siistitään ympäristöä, vannotetaan ettei asiasta saa kertoa muille. Yhteisiin hankkeisiin on vaikea saada innokkaita mukaan. Minulla on eräs kotiseutuprojekti, joka hyvin onnistuakseen tarvitsisi muiden apua. Emme saa siis enää omiin töihimme eikä kylän yhteisiin juttuihin apuvoimia. Tuntuu kuin vanha sukujen välinen kauna olisi herännyt uudelleen henkiin, vaikka sen olisi pitänyt hautautua 1800-luvulle. 

Sinnikkyydellä näistäkin tilanteista selvitään. Pyydetään apuun sellainen henkilö, jolla ei ole kytköksiä mahtisukuihin. Perustetaan yhdistys niiden kanssa, joilla on samanlaiset aatteet. Saisimme vielä hyvät kylän kehittämisavustukset. Vaikka suku onkin suuri, he ovat tavattoman nuukia. Ja kotiseutuhanke pystytään toteuttamaan, sillä eihän yksi suku voi hallita kuin yhdessä paikassa. Historiatiedot ym. ovat kaikkien vapaasti tutkittavissa avoimessa verkossa. Niitä ei voi kukaan kätkeä ei-suosituilta henkilöiltä. 

Olenkin viisastellut, että taisin puheillani herättää esi-isien henget ja samalla sukujen välisen juovan uudelleen eloon. Sellaista sattuu kun eletään vanhassa paikassa!