Tehdään kuvakirja!

Viime päivinä olen askaroinut kuvien parissa. Olisihan niitä muitakin syystöitä, mutta eivät työt tekemällä lopu! Joskus tuntuu, kun saat Bullettiin yhden tehtävän rastitettua, tulee kaksi uutta haastetta tilalle.

Sain Kalevala-seuralta 1000 euron kulttuuripalkinnon kylän perinnemaisemien, kävelyreitistön ja yhteisöllisyyden kehittämisestä sekä perinteen vaalimisesta.

Pitäisi olla nöyrä ja sanoa palkinnon tulleen ansiottomasti. Mutta tosiasiassa olen kovasti tehnyt työtä ja tunnen, että uurastukseni palkitaan. Tällainen antaa lisää voimia työhön kotikyläni hyväksi.

Aion käyttää osan palkintosummasta kotikylästäni kertovan kuvakirjan julkaisuun. Nyt olen harjoitellut pienemmän julkaisun tekemistä kotitilani vuodenkierrosta. Laitoin eilen tilauksen vetämään. Samalla tilasin postikortteja tilapuodissa myytäväksi.

Kelloja

Kävimme syyslomareissulla Pohjanmaalla. Pysähdymme aina Pyhäsalmella Vaskikellossa. En ennen tiennyt paikan syntytarinaa kunnes luin sen netistä. V. 1973 pyhäsalmelaiseen ruokapaikkaan etsittiin messinkistä kelloa

Isäntä kävi ulkomaita myöten etsimässä sopivaa kelloa kunnes lopulta sellainen löytyikin. Euroopassa alkoi kiertää tarina, että joku hullu suomalainen kerää käytöstä poistettuja kelloja.

Kohta niitä olikin ruokapaikan pihassa aimo liuta. Näin sai Vaskikello syntynsä.

Kukkapenkkien kunnostusta

Revin samettikukat pois kukkapenkistä. Ne olivat jo lopettaneet kukintansa, vaikka hallaa ei ole vielä ollut. Olisikohan niitä pitänyt lannoittaa?

Emme koskaan osta samettikukkien siemeniä. Niitä on helppo kerätä kuihtuneista kukkavarsista. Kuivata vaikka sanomalehden päällä ja laita vanhaan kirjekuoreen tai paperipussiin. Muovipussissa siemenet pilaantuvat.

Syysleimukukat eivät tänä vuonna ehtineet kukkia. Niille olisi hyvä laittaa PK-lannosta ennen talventuloa. Meillä myös kaksi kompostoria jauhaa ravinteikasta multaa.

Talomme länsiseinusta näyttää tältä. Yksi pioni on penkkiin istutettu. Syksyllä olisi hyvä muokata maa ja laittaa tähänkin ensi keväänä kunnollinen kukkapenkki.

• Eteläseinustalla kasvaa liljoja ja syysleimuja. Tähän olen ajatellut laittaa harjaneilikkaa. Ne kylväytyvät itsestään, ovat helppohoitoisia ja kestäviä leikkokukkina.

Syystöitä

Sadevesisäiliöt on tyhjennettävä ennen pakkasten tuloa. Ostin kolmannen 200 litran muovisäiliön keväällä, mutta se rikkoutui tyhjentäessäni sitä. Kuluneena kesänä ei ole vedestä ollut pulaa. Säiliöt ovat olleet ylitsevuotavaisia. Verkko on sitä varten, ettei eläimet tipu tynnyriin.

Perennapenkin kasvusto on leikattava talveksi alas. Näin vehreää kasvia ei kannata vielä leikata. Sienitaudit tarttuvat helposti haavakohdasta. Täytyy odottaa kasvuston kuihtumista.

Vuosien kokemuksella voin todeta, että kevyttä hietamaata ei välttämättä tarvitse syksyllä muokata. Juurikasveja nostaessa maa kuohkeutuu samalla. Jättämällä muokkauksen kevääseen säästät selkääsi ja aikaasi. Puutarhajyrsimen omistajat taas säästävät polttoainekustannuksissa sekä tekevät ekoteon, kun eivät pörryytä pakokaasuja ilmaan eivätkä käytä fossiilista polttoainetta.

Mukavaa viikonloppua kaikille uuden blogini lukijoille! Ensi viikolla jatketaan!

Aamuaskareita

Hohhoijaa! Eilinen perunannostotalkoo tuntui yöllä käsissä. Ei tällä kertaa niinkään selässä. Nousin yöllä kurkistamaan, onko edellinen päivitykseni löytänyt lukijoita. Olihan heitä. Kiitokset teille!

Aamu lähti meillä verkalleen käyntiin. Mummo se oli, joka ensin nousi. Nyt hän tuli itse pirttiin. Hän on virkeällä päällä. Minua, kissua ja koirulia vielä nukutti. Kuvassa näet, miten koko porukka näyttää voipuneelta.

Äiti on Pohjanmaalta kotoisin. Katsohan polku-Singerin päällä olevia nukkeja. Siinä ovat mummo ja paappa. Ne ovat jo nuhraantuneet elämän menossa.

Aamukahvi virkisti! Puoleen päivään mennessä on jo mummo pesty, kukkapenkki kitketty, kissa ruokittu, koira ulkoilutettu jne.

Tänään pitäisi nostaa loputkin perunat kellariin. Ensi viikoksi on luvattu sadetta ja jäähtyvää. Nyt on päivisin vielä +10 asteen hujakoilla. Hyvä ulkotyöilma.

Perunannostossa

Sanonta Mikkeliltä nauriit kuoppaan ja naiset pirttiin ei meidän tilalla tänä vuonna pätenyt. Tänään aloitimme perunannoston. Puuha jäi myöhäiseen ajankohtaan, koska kesäkahvilanpidon jälkeen oli mukavaa pitää hieman lomaa.

Potut ovat kasvaneet hyvin huonosta hoidosta ja räppäisestä kesästä huolimatta. Pottumaata ei tullut edes mullattua. Tämä on tärkeä toimenpide rikkaruohottumisen estämiseksi. Multaus suojaa myös mukuloita päivänvalon viherryttävältä vaikutukselta.

Kellarikin on nyt sopivasti viilentynyt. Jos nostaa potut elokuussa, säilytyspaikka on usein vielä liian lämmin tuohon aikaan. Myös lyhyellä aikaa varastoon tuodut perunat nostavat säilytyspaikan lämpötilaa hetkellisesti.

Myrskytuuli ja sade eivät ole vielä saaneet riivittyä ihan kaikkia syyslehtiä. Muun muassa tällainen kuva on Instagramissa käyttäjänimellä @sivakkaphotos. Kuvilla tahdon mainostaa kotikylääni ja tuoda sitä esille positiivisessa hengessä. Käyhän peukuttamassa!

Kaura-porkkanasämpylät

Sunnuntaina meillä oli perinteeksi muodostuneet mikkelinpäivän myyjäiset. Tällä kertaa oli myös Pop up -ravintola. Näitähän voi järjestää 12 kertaa vuodessa ilman ravintolalupaa, ellei tarjolla ole helposti pilaantuvia elintarvikkeita.

Keittoruoan lisukkeena oli kaura-porkkanasämpylöitä. Saat aamuksi tuoretta, kun leivot illalla kylmään nesteeseen. Seuraavassa resepti:

1/2 l vettä
50 g hiivaa
2 tl suolaa
2 rkl hunajaa/siirappia
1/2 dl ruokaöljyä
3 dl porkkanaraastetta
3 dl kaurahiutaleita
12 dl vehnä/sämpyläjauhoja

Tee taikina illalla kylmään nesteeseen. Kohota yön yli viileässä paikassa. Leivo aamulla sämpylöiksi. Kohota hyvin. Voitele vedellä ja ripottele kaurahiutaleita päälle. Paista 225° noin 12 min. Nauti! Jos et jaksa kerralla kaikkia syödä, pakasta loput.