Kampanja

Minulta meni koko päivä joukkorahoituskampanjan päivitysten kimpussa. Kollega keräsi keittiöremontilleen 15 000 €. Ajattelin josko minäkin saisin tonnin kylämme viimeisen perinnemaiaseman kunnostukseen. Kivet pitäisi hyysiä huitsin Nevadaan.

Laadin kampanjan hissun kissun. Ei puolivalmiista kannata ääntä pitää. Varsinkin kun täällä on suuri suku kyseenalaistamassa kaikki maaseudun elävöittämistoimet. Minuthan olisi torpattu jo suunnitteluvaiheessa!

Kun olin kampanjavideota vaille valmis, lähetin sähköpostia Mesenaatille. Sieltä tuli hyksyntä hankkeelleni ja se julkaistiin. Laadin kampanjalle hienot Facebook-sivut ja ajastin sinne julkaisuja, kunnes huomasin, että maatilamme Fb-sivuilla on jo valmiit seuraajat ja meillä ei koronan vuoksi ole toimintaa. Olenkin nyt siirtämässä julkaisuja ennestään seuratuille Facebook-sivuillemme.

Pari mesenaattia on jo ilmestynyt. Ellei rahoitus onnistu, ainakin olemme saaneet tärkeälle asialle roppakaupalla lisää julkisuutta. Ja miksei kampanjaa voisi laittaa joskus kokeneempana uusiksi? 

Pidetään talkoot!

 

Kysyin kaupungilta, josko he raivasivat vanhan urheilukentän. Sieltä vastattiin  että alue onkin yksityisomistuksessa. Olisiko talkoiden paikka? Kylällä eivät saa mitkään yhteishankkeet kannatusta. Jos ilmoittaa jostain, heti vastustetaan sitä. Tietty suku on usein asialla. Entäpä jos tekisimme toisin? Ei ilmoitetakaan asiasta julkisesti vaan kysytään maanomistajalta lupa, kootaan porukka ja tehdään työ. Eihän kaikkea tarvitse kaikille kertoa. Näkevätpä sitten, mitä ollaan saatu aikaan. Ehkä he tahtovat huomiota tai vaikutusvaltaa itselleen vastustamalla yhteisiä juttuja?

LinkedIn-kaverini totesi asiaa ihmetellessäni, että joku juttu siirtyy ns. hiljaisena tietona sukupolvelta toiselle niin ettei kukaan loppujen lopuksi tiedä, mistä se alun alkaen lähti liikkeelle. Täytyisi keksiä jokin kaikkia yhdistävä juttu, niin hiertävään asiaan tulisi perspektiiviä tai sitten ei... 

Sukutilan tulevaisuus

Kävin polttopuita hakemassa. Ilta alkaa hämärtää. Katsahdin näitä rakkaita peltoja. Sukutilamme täyttäisi 400 vuotta 19 vuoden kuluttua. Olen huolissani peltojemme kohtalosta. Missä vaiheessa ne joudutaan metsittämään? En tahtoisi niitä metsittää mistään hinnasta. Vaihtoehdot vaan ovat kovin vähissä.

Joutuisimme investoimaan yli 10 000 euroa saadaksemme EU:n vaatimat 5 peltohehtaaria täyteen. Emme saa peltojen kunnostukseen mitää avustuksia. Kaikki on itse maksettava. Ellei ole viittä hehtaaria, viljelytukia ei makseta. Raivioista ei makseta kuin tilatuki, mikäli jostain onnistuu tukioikeuksia napsimaan. Suurtilat kyttäävät oikeuksia lopettavilta tiloilta lisämailleen. Nyt selvisi, että mikäli saamme ne vaaditut viisi hehtaaria, ei niitä kuitenkaan voisi viljellä. Ne ovat niin kivisiä ja suurilla koneilla niitä ei voi hoitaa. 

Tänään urakoitsijan serkku sanoi, ettei isoilla koneilla voi tulla noin pienille pelloille, hanki lampaita. Siitoskaritsat maksavat 500-700 €/kpl. Maanviljelijät aina valittavat niukkaa toimeentuloaan, mutta kyllä hekin osaavat ottaa rahaa. Aitatarvikkeet maksavat älyttömästi. Kuka aitaa tekemään? Kyllähän meille on töihin tulijoita vaan kovin on työskentely verkkaista. Hintaa kertyy tuntitaksalla pienellekin rempalle.

Täällä vaara-alueella vesi on välillä vähissä. Lampaille joutuisi tankilla kuskaamaan juotavaa. Ei sekään ole ihan halpaa touhua. EU ei maksa lampaista kunnon korvauksia. Sanotaankin, että lampaiden pito on luonnonmukainen tapa köyhtyä. Eipä tullut serkulle sekään mieleen, että mistä rehut päkäteille talveksi ellei omilta pelloilta saa niittää? Tulee kalliiksi rahdata heinää tänne korpeen kun sitä itselläkin kasvaisi. Tervitsisimme työapua lampaiden hoitoon. Nehän täytyy keriä, sorkat hoitaa, aidat korjata... Eikä tuo viisi hehtaaria riitä kovinkaan monelle lampille. Nykyään lammastilatkin ovat suuria monikymmenpäisiä tuotantolaitoksia. Että kyllä peltojen säilyttäminen lampaiden avulla tulee liian kalliiksi.

Näen tulevaisuusskenaarion. Vuonna 2040 auto ajaa metsitetyn sukutilamme ohi. Pellot humisevat kuusimetsää. Kulkijat katsovat, että onpa tuossakin ollut nätti vanha paikka. Tämä on jo todellisuutta naapurikylällä, jossa on täydellinen vanha pihapiiri päärakennuksineen, navetoineen, aittoineen ym. Siellä pellot kasvavat koivua. Meidän kylälle metsäasiantuntija päätti prllonmetsityspuulajiksi kuusen. Eihän koivu mikään rahapuu ole! Puistopuu se on. Korvessa täytyy kasvaa korpipuuta, rahapuuta. Pellot siis metsitettäköön kuuselle. Piste!

Jossain lähempänä suuria kaupunkeja, pieni sukutilamme olisi säilyttämisen arvoinen. Mutta kun satumme asumaan metsän supertuotantoalueella, niin täällä ei millään muulla ole mitään merkitystä kuin puun kasvatuksella. Tänne et saa työvoimaa eikä viljelemiäsi tuotteita huoli kukaan kun ei ole asiakkaita. Ihmiset menevät mieluummin marketista ostamaan kuin lähitilalta. He pelkäävät että se saatanan maajussi vielä rikastuu heidän kustannuksellaan. Saahan se ne hyvät EU-tuetkin.

Näitä ajattelen. Nousen ylös talomme portaat, astun sisään ja alan lämmittämään hellaa. 

Aarre

 

Tuttava lahjoitti tällaisen karahvin. Se maleksi tuolla varastossa pari vuotta. Ei löytynyt täällä maaseudulla oikein käyttöä sellaiselle. Joku näki sen ja olisi tahtonut ostaa karahvin. Minulla kun on muutakin tekemistä kuin alkaa jotain astioita myyskentelemään. Asia jäi siihen. Kiireiden helpotuttua tapaus palautui mieleeni ja kysäisin, onko henkilö vielä kiinnostunut ostamaan lasipullon. Tarjosin pulloa suorastaan pilkkahinnalla. Meillä kun ei ole käyttöä sille. Tilaa vaan viemässä. Ostaja oli valmis maksamaan pyytämäni hinnan mikäli pullo ja sen korkki muuten ovat ehjät. Hänellä itsellään on kuulemma samanlainen sininen.

Jostain vaistoni alkoi sanomaan, että kyseinen pullo voi olla paljon arvokkaampi. Liekö se kuuluisa talonpoikaisjärki: kaikki, mikä vaikuttaa epäkäytännölliseltä, voikin olla suunnattoman arvokasta. Aloin joutohetkenäni googlaamaan vihreää lasipulloa. En ollut uskoa silmiäni, hinta oli antiikkiliikkeissä reilusti toistasataa euroa! Miten puolituttuni oli raaskinut antaa meille näin arvokkaan lahjan? Kai hän astioiden kerääjänä tiesi sen oikean hinnan? Hän tahtoi varmaan näin salaa auttaa meitä, tietäen ettei taloudellinen tilanteemme ole vahva. Sanoin pullosta kiinnostuneelle henkilölle, etten myykään sitä vaan tahdon pitää sen itselläni muistona tuttavastani. 

Vahva ihminen?

Tuttava soitti ja kehui minun olevan vahva ihminen. Niin sanoi joku muukin. En tiedä. Enhän minä ihan mitättömistä kaadu enkä ole ns. tuulellakäyvää lajia. Pari ihmistä olen suututtanut tiukoilla mielipiteilläni. Vahvuutta ei pidä käyttää toisten loukkaamiseen eikä aliarvioimiseen. Onneni on kohtuullisen vahva luonne. Tämä on isäni puolen suvussa harvinainen ominaisuus. Heitä on totuttu pitämään arkoina, omaa varjoaan pelkäävinä ihmisinä. Ehkä siksi eräs toinen suku on noussut vaikuttajasuvuksi kylällämme. 

Ei kannata kertoa kaikkia vastoinkäymisiään ollakseen vahva. Tänäkin päivänä olen ollut peiton alla suremassa sitä ettemme saaneet kunnostettua peltoa vielä tarpeeksi. Olen varmaan 80-vuotias, ennenkuin meillä on 5 hehtaaria! Siihen mennessä EU-säädökset vaativat varmaan 20 hehtaaria peltomaata. Olen surrut menetettyä työpaikkaani. Tuskin enää koskaan saan yhtä hyvää palkkaa kuin silloin. Vaikka se ei ollut kuin reilun 1000 euron suuruinen. 

Olen viime aikoina panostanut peltoihimme. Uusi pellonmetsityslaki astuu ensi vuonna voimaan ja meille jo nyt tarjotaan metsitystä. Tahtoisin saada rauhan edes siltä asialta. EU:n uusi ohjelmakausi alkaa parin vuoden kuluttua. Siihen mennessä olisi raavittava jostain se 5 hehtaaria. Jos olisin tilannut toissavuotisen urakoitsijan, tarvittava ala olisi jo raivattu. En tahtonut heitä jälleen vaivata. Niinpä kutsuin meille toisen urakoitsijan. On tämäkin hyvä.

Mikäli saisimme pelto-ongelman hoidettua, alkaisin kehittämään matkailutoimintaamme. Kesäkahvilarakennukseen tuli paljon rakennusvirheitä ja niitä olisi korjattava. Tilan muut rakennukset vaativat myös kunnostusta. Navettaan voisi ottaa kanoja, kaneja ja muita pieneläimiä. Ehdottipa joku meille kaniheinän kasvatusta. Sehän sopisi tilallemme mainiosti kun pellot ovat muutenkin luomutuotannossa. 

Valoa tunnelin päässä?

 

Saimme pitkän odottelun ja hoputtelun jälkeen kaivurin kunnostamaan vanhaa peltoamme. Oli yhdestoista hetki, sillä kaivinkoneen ollessa jo töissä, eräs naapuri soitti ja kyseli, että tottahan me nyt metsitämme vanhat peltomme kun sille saa tukeakin. Meillä ei tässä ole rahasta niin kiinni, että sen takia pitäisi metsittää nuo pari hehtaaria. Ja jos metsitykseen saakin muutaman satasen tukea, entä taimikonhoito? Olemme maksaneet 20 vuotta erästä taimikkoa. Möimme puut metsäkartellin aikana, eli emme saaneet niistä edes sitä hintaa, minkä puista olisi voinut saada. Tuhansia ja taas tuhansia euroja on mennyt metsänhoitoon rahaa. Päätehakkuukypsäksi metsä ei minun aikanani joudu. 

Iltapäivällä puhelin soi. Pohjois-Karjalan numerosta soitettiin. Viimeinkin omaishoidontukihakemuksemme nytkähti liikkeelle! Olemme odottaneet 1 1/2 kuukautta. Virkailija oli ollut lomalla niin ei ollut aiemmin joutanut. Tämä rahattomuus pistää mieleni apeaksi. Vaikka ulkona on upea syyssää eikä lumesta tietoakaan, mikään ei huvita - kun ei ole rahaa.... Kunhan kartoittaja tulee visiitille, laitetaan kaikki panokset valmiiksi. Kirjoitan muistiin, missä kaikessa Mummo tarvitsee apua. Ja tietenkin on kerrattava SiunSoten omaishoidontuen kriteerit. Saapa nähdä miten käy.... 

Kesän viime kukka (nro 160)

 

Kannoin kesäkukat talvisuojaan. Marraskuussakin riittää leppeitä kelejä. Pahoitin mieleni, kun eräs naapuri soitti meille ja sanoi, että meidän kannattaa nyt metsittää kunnostuksen alla olevat peltoalueemme kun siihen saa tukeakin. Hän oli lehdestä lukenut uudesta pellonmetsityslaista. Olin kuvitellut että hän suhtautuu perinnemaisemien kunnostukseen myönteisesti. Heillä itselläänkin on kartoitettu perinnebiotooppi omasta pihastaan. Olisi täytynyt kysyä heiltä, että aikovatko metsitettää myös oman perinnebiotooppinsa. Tuskin. Sitten kai hän olisi huomannut, mitä puhuu. 

Toisaalta kylällä on sellaisia henkilöitä, jotka ovat ns. "puolestamme" päättäneet että peltomme on metsitettävä. Haluavat puuttua asioihimme. Olen huomannut, että joihinkin ihmisiin tekee vaikutuksen jos joku vahvalla rintaäänellä sanoo jotain, vaikka se olisi täyttä puppua. Meidän peltoja ei kukaan tule istuttamaan puulle niin kauan kuin nämä hallussamme ovat. Puhukoot mitä puhuvat! 

Saimme tänä syksynä kunnostettua toisen vanhoista peltolohkoistamme, niin tämä ala ainakin on poissa metsänväen ykkösmetsityskohteista. Kivisempi lohko on vielä työn alla, mutta se sijaitsee komealla maisema-alueella. Kun pellon reunasta poistaa vesakot, näkyy vaaramaisema kylätielle asti. Voin innostaa avukseni tarvittaessa luonto- ja valokuvausharrastajia puolustamaan avointa kylämaisemaa. 

Mummo on ollut viime aikoina väsyneempi. Ikä alkaa painamaan ja tämä kaamosaika. Käytin häntä influenssarokotuksella sekä lisäksi pneumokokkipiikillä. Hän on kulkenut fysioterapiassa ja kohta on kampaaja kutsuttava laittamaan kutrit talveksi kuntoon. Eipä tässä muuta kuin mennään eteenpäin päivä kerrallaan.