Kävin polttopuita hakemassa. Ilta alkaa hämärtää. Katsahdin näitä rakkaita peltoja. Sukutilamme täyttäisi 400 vuotta 19 vuoden kuluttua. Olen huolissani peltojemme kohtalosta. Missä vaiheessa ne joudutaan metsittämään? En tahtoisi niitä metsittää mistään hinnasta. Vaihtoehdot vaan ovat kovin vähissä.
Joutuisimme investoimaan yli 10 000 euroa saadaksemme EU:n vaatimat 5 peltohehtaaria täyteen. Emme saa peltojen kunnostukseen mitää avustuksia. Kaikki on itse maksettava. Ellei ole viittä hehtaaria, viljelytukia ei makseta. Raivioista ei makseta kuin tilatuki, mikäli jostain onnistuu tukioikeuksia napsimaan. Suurtilat kyttäävät oikeuksia lopettavilta tiloilta lisämailleen. Nyt selvisi, että mikäli saamme ne vaaditut viisi hehtaaria, ei niitä kuitenkaan voisi viljellä. Ne ovat niin kivisiä ja suurilla koneilla niitä ei voi hoitaa.
Tänään urakoitsijan serkku sanoi, ettei isoilla koneilla voi tulla noin pienille pelloille, hanki lampaita. Siitoskaritsat maksavat 500-700 €/kpl. Maanviljelijät aina valittavat niukkaa toimeentuloaan, mutta kyllä hekin osaavat ottaa rahaa. Aitatarvikkeet maksavat älyttömästi. Kuka aitaa tekemään? Kyllähän meille on töihin tulijoita vaan kovin on työskentely verkkaista. Hintaa kertyy tuntitaksalla pienellekin rempalle.
Täällä vaara-alueella vesi on välillä vähissä. Lampaille joutuisi tankilla kuskaamaan juotavaa. Ei sekään ole ihan halpaa touhua. EU ei maksa lampaista kunnon korvauksia. Sanotaankin, että lampaiden pito on luonnonmukainen tapa köyhtyä. Eipä tullut serkulle sekään mieleen, että mistä rehut päkäteille talveksi ellei omilta pelloilta saa niittää? Tulee kalliiksi rahdata heinää tänne korpeen kun sitä itselläkin kasvaisi. Tervitsisimme työapua lampaiden hoitoon. Nehän täytyy keriä, sorkat hoitaa, aidat korjata... Eikä tuo viisi hehtaaria riitä kovinkaan monelle lampille. Nykyään lammastilatkin ovat suuria monikymmenpäisiä tuotantolaitoksia. Että kyllä peltojen säilyttäminen lampaiden avulla tulee liian kalliiksi.
Näen tulevaisuusskenaarion. Vuonna 2040 auto ajaa metsitetyn sukutilamme ohi. Pellot humisevat kuusimetsää. Kulkijat katsovat, että onpa tuossakin ollut nätti vanha paikka. Tämä on jo todellisuutta naapurikylällä, jossa on täydellinen vanha pihapiiri päärakennuksineen, navetoineen, aittoineen ym. Siellä pellot kasvavat koivua. Meidän kylälle metsäasiantuntija päätti prllonmetsityspuulajiksi kuusen. Eihän koivu mikään rahapuu ole! Puistopuu se on. Korvessa täytyy kasvaa korpipuuta, rahapuuta. Pellot siis metsitettäköön kuuselle. Piste!
Jossain lähempänä suuria kaupunkeja, pieni sukutilamme olisi säilyttämisen arvoinen. Mutta kun satumme asumaan metsän supertuotantoalueella, niin täällä ei millään muulla ole mitään merkitystä kuin puun kasvatuksella. Tänne et saa työvoimaa eikä viljelemiäsi tuotteita huoli kukaan kun ei ole asiakkaita. Ihmiset menevät mieluummin marketista ostamaan kuin lähitilalta. He pelkäävät että se saatanan maajussi vielä rikastuu heidän kustannuksellaan. Saahan se ne hyvät EU-tuetkin.
Näitä ajattelen. Nousen ylös talomme portaat, astun sisään ja alan lämmittämään hellaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti