Kylätie on hiljainen

Kävin korulin kanssa lenkillä ja otin kuvia. Kyllä tuo kylätie on kapea! Meillä käy paljon ihmisiä. Kylämatkailu on piristänyt seutuamme.

Lähetin syksyllä sähköpostia tieisännälle, jossa mainitsin tien kapeudesta. Se on vain kolme metriä leveä. Siinä ei siis kesälläkään pysty sivuuttamaan vastaantulijoita.

Samassa viestissä ehdotin, josko tieisäntämme puhuisi naapureillemme vaarapeltojen kuusentaimikoiden harventamisesta.  Siten komeat näköalat säilyisivät kylätiellä liikkuvien ihailtavina.

Perustelin tätä sillä, että maanomistajat huomioivat arvovaltaisemman tahon ehdotuksen vakavammin kuin tavan naapurin. Isäntä ei ole vastannut vielä...

Mummon maukkaat piirakat

Täytyi hankkia uusi, tilavammalla kapasiteetilla varustettu älypuhelin. Entinen oli todella hyvä, mutta se tilttasi Instagram-, twitter- ym. latausten takia. Se ei alkanut enää toimimaan kunnolla tehdasasetusten palauttamisenkaan jälkeen.

Laskiaisena meillä oli myyjäiset. Uusi puhelin juuri otettu käyttöön. Leivoin karjalanpiirakoita ja minulla välähti: pelittääköhän YouTube tässä uudessa kapulassa. Sekin oli lakannut toimimasta entisessä luurissa.

Niinpä napsin kuvia piirakanvalmistuksen eri vaiheista. Google kuvat -palvelulla liitin ne elokuvaksi.  Musiikki tuli kaupan päälle.

Ei kun lataamaan YouTubeen - ja se onnistui! En ollut puoleen vuoteen voinut ladata tuubiin mitään teknisten ongelmien vuoksi. Kotivideon voit katsoa tästä linkistä https://youtu.be/PWim2iqe3Z4.

Mummon maatilalle osoiteviitta

Hip hurraa! Viime viikko kului maakuntarahastolle apurahahakemusten laatimisessa. Matkaan lähti kolme eri hakemusta: valokuvakirjalle, kyläkirjalle ja kylämaiseman hoitohankkeeseen.

Kahvila-asiakkaat ovat huomautelleet vaatimattomasta osoiteviitastamme kylätien varrella. Nyt sellainen kunnollinen hankittiin ylihärmäläisyritykseltä. Piti ihan asiakseen käydä postista hakemassa!

Kysymys tuli, miten saan viittaan kiinnitysreiät. Kylätien risteyksessä on valmiina kiinnitystolppa, mutta viittaan piti saada reiät poratuksi kiinnittimiä varten. Ihme, kun eivät olleet jo tehtaalla niitä tehneet.

Vein osoiteviitan paikalliselle korjaamolle, josko he poraisivat puuttuvat reiät. Näin luvattiin tehdä ja minä menin asioille. Sitten palasin hakemaan kylttiä.

Siellä naurettiin, että viitassa olivatkin reiät jo valmiiksi porattuina! Suojakalvo oli liimattu niiden päälle, niin eiväthän ne näkyneet. Tietopa tästä.

Joskus pitäisi teetättää kyltit myös toisen tien varteen. Sitten ei tarvitsekaan mennä reikiä poruuttamaan.

Vuosi vaihtui

Tykkylumen aiheuttamien pitkien sähkökatkojen takia oli opeteltava mummonaikaisen öljylampun käyttö. Ruuvista ruuvataan ns. "sukkaa" ylöspäin ja sitten sytytetään se tulitikulla. Lopuksi laitetaan lasi paikoilleen.

Vettä voi hakea kätevästi potkukelkalla 10 litran kanisterissa kilometrin päässä olevasta lähteestä. Ruoanlaitto ja lämmitys sujuvat suksikkaasti puuhellalla.

Lumimyräkkä

Täytyi välillä päivittää tätä blogia. Tänne on tullut jo 40 cm lunta. Se on paljon täälläkin vuodenaikaan verrattuna. Enimmillään pakkasta on ollut 13 astetta. Mittarin ei tarvitse olla kuin nollassa ja kova tuuli, niin johan mökki jäähtyy.

Itsenäisyyspäivä juhlittiin. Lippu salossa tuotti Instagramissa 24 peukutusta. Olemme siellä nimellä @sivakkaphotos. Se oli aiemmin suomenkielisellä nimellä, mutta nimi muutettiin kun alkoi tulla kansainvälisiä seuraajia. Sivakka maailmankartalle!

Valtio lähetti 7 000 000 tekstiviestiä kansalaisille onnitellakseen 100-vuotissynttärin johdosta. Mekin saimme! Kylänraitille sytytettiin ulkotulia juhlan kunniaksi.

Meillä on joulupuoti avoinna to-su joka viikko jouluun asti. Mökkiä lämmitetään vain la-su, koska erinäisten rakennusvirheiden vuoksi siellä ei lämmin pysy. Tervetuloa!

Asiaa naapuriin

Näin kaunis oli iltarusko pari päivää sitten. Harmi, kun kylän kaikki pellot metsitettiin. Kohta ei auringonlaskuja näy, kunhan kuuset kasvavat korkeuksiinsa. Ajattelin ottaa tämän asian puheeksi naapurille suoraan.

Puolikymmentä vuotta sitten hän maisemakävelyn yhteydessä painokkaasti vatusti vaaramaisemakylämme peltojen metsitystä. Hän jopa puuskahti, että pellonmetsitys olisi kiellettävä lailla. Viime aikoina ei olla oltu paljon yhteyksissa.

Naapuri heittää onnittelukortin Mummolle postilaatikkoon. Aiemmin hän kyläili lahjojen kanssa. Kun kiittelen kortista tai muuta asiaa, otan yhteyttä tekstiviestillä. Vastaus on lyhyt ja ytimekäs. Vain pari-kolme sanaa.

Ehdotin naapurille, että raivaisimme pellot aukeiksi. Tarjoan ilmaisen ruoan. Vastaus: - Siihen savottaan en lähde! Entä jos joku muu raivaisi? -Ei sittenkään!

Kehotan harkitsemaan vielä. Kuusikon kasvaessa pelloille tämä EI ole enää kylää/maaseutua. Kotipaikkamme muuttuu korpimetsäksi ja susi tai karhu voi tulla mökin portaille. Ei vastausta.

Päivällä tulleessa maakuntalehden haastattelussa yliopiston professori toteaa, että metsänomistajien olisi otettava huomioon maisemat, paikalliset asukkaat ja matkailuyrittäjät tehdessään päätöksiä. Meidän kylässä tämä ei aivan toteutunut...

Mummon käsilaukku

Mummo itkee. Kaikki rakkaat tavarat ovat vuoteen päällä hajallaan. Vanhoja, käytöstä poistettuja pankkikirjoja. Korurasia. Tyhjiä rahakukkaroita. Pari rannekelloa, joista paristo on loppunut joskus 2010-luvun alussa. Taskulamppu, jossa ei paristoa lainkaan.

Pari rakasta amerikankirjettä sukulaiselta 1970-luvulta. Ja Mummon aarre: keskikoulutodistus! Tästä Mummo on erityisen ylpeä. Hänen puolisonsa ei ollut käynyt kuin kansakoulun. Elämänsivistystä hänellä oli sitäkin enemmän. Mutta, mitä Mummo itkee?

Jotain puuttuu. Käsilaukku! Missä on Mummon rakas käsilaukku? Sitähän Mummo on viime viikot kuljetellut rollaatin kyydissä tuvan ja makuuhuoneen väliä. Käsilaukku löytyy vanhan polku-Singerin päältä pirtistä. Parku loppuu, kun Mummo näkee laukkunsa.

Laitan kaikki Mummon rakkaat tavarat vanhaan käsilaukkuun. Sitä hädin tuskin saa suljettua. Korurasia ja taskulamppu vievät tilaa. Hieman asettelemalla vanha lukko sulkeutuu napsahtaen. Kädensija on kulunut melkein poikki.