Näin kaunis oli iltarusko pari päivää sitten. Harmi, kun kylän kaikki pellot metsitettiin. Kohta ei auringonlaskuja näy, kunhan kuuset kasvavat korkeuksiinsa. Ajattelin ottaa tämän asian puheeksi naapurille suoraan.
Puolikymmentä vuotta sitten hän maisemakävelyn yhteydessä painokkaasti vatusti vaaramaisemakylämme peltojen metsitystä. Hän jopa puuskahti, että pellonmetsitys olisi kiellettävä lailla. Viime aikoina ei olla oltu paljon yhteyksissa.
Naapuri heittää onnittelukortin Mummolle postilaatikkoon. Aiemmin hän kyläili lahjojen kanssa. Kun kiittelen kortista tai muuta asiaa, otan yhteyttä tekstiviestillä. Vastaus on lyhyt ja ytimekäs. Vain pari-kolme sanaa.
Ehdotin naapurille, että raivaisimme pellot aukeiksi. Tarjoan ilmaisen ruoan. Vastaus: - Siihen savottaan en lähde! Entä jos joku muu raivaisi? -Ei sittenkään!
Kehotan harkitsemaan vielä. Kuusikon kasvaessa pelloille tämä EI ole enää kylää/maaseutua. Kotipaikkamme muuttuu korpimetsäksi ja susi tai karhu voi tulla mökin portaille. Ei vastausta.
Päivällä tulleessa maakuntalehden haastattelussa yliopiston professori toteaa, että metsänomistajien olisi otettava huomioon maisemat, paikalliset asukkaat ja matkailuyrittäjät tehdessään päätöksiä. Meidän kylässä tämä ei aivan toteutunut...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti