Mummo itkee. Kaikki rakkaat tavarat ovat vuoteen päällä hajallaan. Vanhoja, käytöstä poistettuja pankkikirjoja. Korurasia. Tyhjiä rahakukkaroita. Pari rannekelloa, joista paristo on loppunut joskus 2010-luvun alussa. Taskulamppu, jossa ei paristoa lainkaan.
Pari rakasta amerikankirjettä sukulaiselta 1970-luvulta. Ja Mummon aarre: keskikoulutodistus! Tästä Mummo on erityisen ylpeä. Hänen puolisonsa ei ollut käynyt kuin kansakoulun. Elämänsivistystä hänellä oli sitäkin enemmän. Mutta, mitä Mummo itkee?
Jotain puuttuu. Käsilaukku! Missä on Mummon rakas käsilaukku? Sitähän Mummo on viime viikot kuljetellut rollaatin kyydissä tuvan ja makuuhuoneen väliä. Käsilaukku löytyy vanhan polku-Singerin päältä pirtistä. Parku loppuu, kun Mummo näkee laukkunsa.
Laitan kaikki Mummon rakkaat tavarat vanhaan käsilaukkuun. Sitä hädin tuskin saa suljettua. Korurasia ja taskulamppu vievät tilaa. Hieman asettelemalla vanha lukko sulkeutuu napsahtaen. Kädensija on kulunut melkein poikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti