Kävinpähän vesakoita raivaamassa perinnebiotooppiniityltämme. Emme saa sille korvauksia kun pinta-alat eivät riitä. Oli sopivan viileä ilma raivaukselle. Mutta hyttysiä ja mäkäriä riitti. Ei tarvinnut olla yksin.
Kotiin tultuani laitoin ruoan tulelle: broileria ja perunaa. Mummo tykkää perunasta, ei riisistä. Minä taas pidän riisistä ja pastasta, mutta pottukin menettelee. Emme ole vielä istuttaneet perunaa, kun maa pitäisi muokata. Mitäpä jos laittaisi potut kasvamaan uudisraiviolle? Se on osittain mulloksella. Helppo siihen olisi vaot vetää. Ja peruna kuulemma kasvaa hyvin uudismaassa. Apulantaakin ostin säkillisen.
Ruoan kypsyessä ajattelin lausua ruusukon. Mietiskely ja hiljentyminen antavat voimia. Joskus täytyy pysähtyä. Olemme luterilaisia, mutta ruusukossa mietiskellään kaikille kirkkokunnille yhteisiä tapahtumia. Hain jakkaran ja istahdin pariksikymmeneksi minuutiksi mietiskelemään maanantain salaisuuksia.
Ai että, noustuani jaloilleni tuntui jaloissa ja selässä. Ei ole enää keski-ikää lähestyvä yhtä vetreässä kunnossa kuin joku kolmikymppinen. Hyvät puitteet olen hankkinut hiljaisuuden harjoitukselle, mutta kroppa ei enää kestä "Henki on altis, mutta liha on heikko", niinpä niin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti