Lipasto

Ostin Mummolle uuden lipaston. Hän saa laittaa sinne kaikki rakkaat lippuset ja lappuset. Kuorma-autokuski toi paketin aamupäivällä. Hänelläkin oli maski vaikka hän sanoi ettei se ole pakollinen. Minulla meni koko päivä lipastoa kasatessa. Ruuvasin yhden laatikon väärin ja piti purkaa. Sitten yksi tappi katkesi siitä puretusta laatikosta. No, jospa se pysyy kasassa.

Illalla kun sain kalusteen vihdoin kootuksi ja vetimet paikoilleen, vein sen Mummon kammariin. Mummo nukkui jo. Laitoin uuden lipaston paikoilleen. Valkoinen lipasto näytti hienolta, arvokkaammalta kuin puun värinen lastulevystä valmistettu yöpöytä.

Purin kaikki tavarat Mummon vanhasta yöpöydästä ja asettelin ne varovasti uuteen lipastoon. Laatikoissa oli kaikenlaista paperitavaraa: kirjeitä, kortteja, Mummon vanhoja kouluvihkoja. Ylälaatikossa oli "karkeampaa" tavaraa: setti vanhoja hopealusikoita, rannekello, silmälasit, hammastikkuja, pinnejä, kuumemittari.

Kun olin latonut kaikki tavarat uuteen lipastoon, ei tilavaan huonekaluun jäänytkään kuin yksi laatikko niille tavaroille, jotka ovat hujan hajan lattialla. Kerään ne muovikoreihin, mutta kun Mummo katselee koreja, tipahtavatkin lippuset uudelleen lattialle. Täytyykö minun sittenkin sujuttava vanha yöpöytä jonnekin kammariin nurkkaan lisäsäilytystilaksi vai alanko lajittelemaan tuntikausiksi lappusia tärkeisiin ja vähemmän tärkeisiin ryhmiin.

Mietin, jatkanko blogini kirjoittamista kun en enää julkaise tätä julkisesti. Ihania, hieman haikeitakin ajatuksia pulpahti mieleeni lajitellessani Mummon papereita. Siksi päätin jatkaa blogin kirjoittamista.