Pilleriä poskeen - tai sitten ei?

Mummo ei ole ottanut aamupillereitään viikkoon. Laitan samat lääkkeet joka päivä aamukahvin kanssa tarjolle. Pillerit eivät häviä. Tarjoan niitä myöhemmin aamupäivällä. Sanon, että tulet sairaaksi ellet ota lääkkeitäsi. Ei vaikutusta. En ole uskaltanut mainita asiasta kotipalvelulle. Lääkkeiden joukossa on tärkeä veritulppia ehkäisevä yhdistelmäpilleri, joka olisi otettava vaikka muut lääkkeet eivät menisikään alas.

Vähemmän tärkeät iltapillerit katoavat, kun laitan jonkun mössöruoan sekaan kevyesti murskattuna. Rahkajälkiruokaan on näemmä kyllästytty, eli siihen on turha pillereitä piilottaa. Illalla koko perheen hyvinvoinnin kannalta tärkein lääke olisi rauhoittava tabletti. Jos sitä ei Mummo nauti, huomataan se seuraavana yönä koko huushollissa. Makuukammarista kuuluu niin hurjanääninen huuto, että kuolevatkin varmaan heräisivät siihen. Ja välillä lähdetään yöhiippailulle vaikka kaikki valot on sammutettu.

Ihmisen ikääntymiseen kuuluvat nämä vaiheet. Välillä lääkkeet eivät maistu vaikka mitä yrittäisi. Sitten menee päiviä ilman ongelmia. Tämä huutaminen on tullut uutena. Kun afasia vie ihmiseltä sanat, tulee huuto. Mummo oli puhelias ja vilkas ihminen. Nyt suusta pääsee vain: ääijääijää, ä, ä, ä, ä, ääh! Kuinka turhauttavaa! Kirjoitan tätä yhden aikaan aamuyöllä. Kammarista kuuluu älämölöä. Tärkein iltalääke on siis ottamatta. En saa nukuttua. Söin kokonaisen levyn suklaata. Täytyy pestä hampaat ja odottaa, josko Mummo rauhoittuisi. Hyvää yötä!

Kun rammatkin kävelevät

Se on täysikuun aika. Mummo on ollut rauhallisena ja nukkunut yönsä hyvin. Mutta täysikuun aikaan ei nukuta. Viime yönä hän lähti monta kertaa liikkeelle. Sanoin, että lehmät ovat ummessa ettei tarvitse nousta lypsylle. Ja että juna on juuttunut lumihankeen, ettei tarvitse lähteä tanhuharjoituksiin, mikäli Mummo muistelee mennyttä nuoruuttaan.

Parin hiippailureissun jälkeen takavarikoin Mummon rollaatin keittiöön jotta hän pysyisi sängyssään. Kappas vaan! Rampa sai jalkansa toimivaksi ja käveli makuukamarista pirttiin ilman rollaattoria. Otin yöjalassa hiiviskelijän kiinni, istutin pyörätuoliin ja ajaa huruuteltiin takaisin petiin. Toisen tällaisen reissun jälkeen Mummo nukahti ja nukkui aamuun asti.

Täysikuulla on valtava voima!

Myyränloukkuvertailua

Meidän elävä myyräntappokoneemme kuoli vajaa vuosi sitten ja kuten olemme tiedotusvälineistä saaneet kuulla Pohjois-Karjalassa on ennätyksellinen myyrävuosi. Täällä maaseudulla nämä pikkutihulaiset ovat nimenomaan METSÄMYYRIÄ, ei hiiriä. Nimestään huolimatta metsämyyrät viihtyvät pelloilla ja pyrkivät syksyn tullen rakennusten sisälle.

Olemme käyttäneet perinteisiä, metallisia tai metallin ja puun yhdistelmällä toteutettuja hiirenloukkuja. Näissä on se vaara, että pyydys laukeaa virittäjänsä näpeille. Ja käyttöhygieniassakin olisi parantamisen varaa. Mutta yhtä kaikki. Näilläkin on oma kannattajakuntansa.

Muutama vuosi sitten keksin paikallisesta Tokmannin myymälästä muoviset myyränloukut. Ostin yhden kahden kappaleen pakkauksen kokeen näkeeksi. Meillä nämä toimivat hyvin. Eivätkä ole hirmu kalliitakaan.

Loukkuun on laitettu jokin kestosyötti, joka houkuttelee pikkujyrsijöitä. Laitan lisämausteeksi piparkakun muruja ja hyvin toimii. Loukku on vaaraton ihmisille ja kotieläimille. Raato on helppo hävittää. Viritetään pyydys uudelleen toimintaan ja samalla myyrä tipahtaa kojeesta pois käsin koskematta.

Vaikka tuoteselosteessa sanotaan loukun olevan vaaraton, sattui meidän edesmennyt kissamme saamaan kerran häntänsä kiinni pyydykseen. Voi sitä murinaa ja sähinää ja kolinaa kun katti juoksi yläkerran portaita myyränpyydys hännässään!

Toivotan kaikille lukijoilleni hyvää itsenäisyyspäivää tämän jouluvalon myötä.

Parfyymin tuoksu

Olipa rankka päivä! Menin jo aamulla Mummon vielä nukkuessa sahaamaan purkulautoja polttopuiksi. Sukulaismies sattui ajamaan ja pysähtyi juttusille. Ihmetteli miten vesakko on vallannut kylän sitten hänen nuoruusvuosien. En kehdannut sanoa, että vihjaapa tästä sukulaisillesi, jotka vesakoituneet maat omistavat. En minä voi mennä mennä toisille moittimaan heidän pusikoitaan. Niitä löytyy itseltäkin. Eivätkä varmasti tykkäisi, jos tarjoutuisin heille töihin. Eri sukuhaaraa vielä!

Sukulainen tokaisi, että minä olen jatkuvasti töissä, arkena ja sunnuntaina. Niinhän minä olen! Muuten työt kaatuu päälle jos niitä ei koko ajan tee. Ei ole varaa palkata työvoimaa kun itsekin on työttömänä. Varmaan kertoo tutuilleen, että turhaa moititaan nuorisoa laiskaksi. Hyvä jos joku ajattelee positiivisesti.

Sitten Mummo heräsi. Oli tullut vesivahinko. Lakana ja patjansuojus oli kastunut, housut olivat märkinä. Paidanhelmat olivat märkinä. Täkki oli kostunut. Vaihdoin lakanat ja suojukset, vaihdoin koko vaatekerran. Silmälasit on pestävä aamuin illoin. Kävin niitä optikolla säädättämässä ilman "mannekiinia". Aisat jäivät liian löyhälle joten kakkuloiden asentoa täytyy myötäänsä käsin korjailla. Sormiruokailusta johtuen taas kätöset ovat usein melko likaiset.

Sitten pidin hyvin ansaitun tauon. Otin päiväunet. Työt jatkuivat. Laitoin matot tuulettumaan, imuroin lattian. Luutusin lattiat. Pesuvettä oli monta kertaa vaihdettava kun on tämä käsillä syöminen ja ruoantähteitä putoilee muutenkin. Välillä saa luututa kokonaisen kaatuneen maitolasillisen. Vaihdoin joulumatot lattialle ja jätin toiset matot vielä tuulettumaan. Katsoimme televisiota ja söimme.

Päätin lämmittää saunan, vaikka oli sunnuntai. Mikäs siinä. Äkkiähän sähkösauna lämpiää. Nautin kylvystä. Löin lisää löylyä. Rakkaan tätivainajan lahjoittama Yves Rocherin ihanantuoksuinen pionisaippua on kohta loppu. Se on suosikkini. Käytin sitä säästeliäästi. Muistelin tätiäni. Hän ei ollut koskaan vihainen kenellekään. Pikemminkin arka ja alistuva. Hänkin on tallella siellä, missä ei ole surua eikä murhetta mistään.