Mummo ei ole ottanut aamupillereitään viikkoon. Laitan samat lääkkeet joka päivä aamukahvin kanssa tarjolle. Pillerit eivät häviä. Tarjoan niitä myöhemmin aamupäivällä. Sanon, että tulet sairaaksi ellet ota lääkkeitäsi. Ei vaikutusta. En ole uskaltanut mainita asiasta kotipalvelulle. Lääkkeiden joukossa on tärkeä veritulppia ehkäisevä yhdistelmäpilleri, joka olisi otettava vaikka muut lääkkeet eivät menisikään alas.
Vähemmän tärkeät iltapillerit katoavat, kun laitan jonkun mössöruoan sekaan kevyesti murskattuna. Rahkajälkiruokaan on näemmä kyllästytty, eli siihen on turha pillereitä piilottaa. Illalla koko perheen hyvinvoinnin kannalta tärkein lääke olisi rauhoittava tabletti. Jos sitä ei Mummo nauti, huomataan se seuraavana yönä koko huushollissa. Makuukammarista kuuluu niin hurjanääninen huuto, että kuolevatkin varmaan heräisivät siihen. Ja välillä lähdetään yöhiippailulle vaikka kaikki valot on sammutettu.
Ihmisen ikääntymiseen kuuluvat nämä vaiheet. Välillä lääkkeet eivät maistu vaikka mitä yrittäisi. Sitten menee päiviä ilman ongelmia. Tämä huutaminen on tullut uutena. Kun afasia vie ihmiseltä sanat, tulee huuto. Mummo oli puhelias ja vilkas ihminen. Nyt suusta pääsee vain: ääijääijää, ä, ä, ä, ä, ääh! Kuinka turhauttavaa! Kirjoitan tätä yhden aikaan aamuyöllä. Kammarista kuuluu älämölöä. Tärkein iltalääke on siis ottamatta. En saa nukuttua. Söin kokonaisen levyn suklaata. Täytyy pestä hampaat ja odottaa, josko Mummo rauhoittuisi. Hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti