Tuhkatkin pesästä

 Metsäalan toimija soitti. Hän kuuli äänestäni tietyn varautuneisuuden. Pyyteli anteeksi aiheuttamaansa häiriötä. Hän kun oli ajanut kylällämme ja nähnyt, että meillä on vielä vanhaa metsää pystyssä. Että aiommeko hakata sen.

Vastasin, että ilmoitamme sen Metso-ohjelmaan, kun naapurikin sai ikimetsänsä suojeltua. On ihanaa kulkea vanhassa metsässä! Puut alkoivat kasvamaan kun isoukkini oli lapsi. Meille tämä on kaiken lisäksi imagokysymys, kun harjoitamme maisemanhoitoa ja maatilamatkailua. - No, toivottavasti saatte metsän suojeltua, kuului kuivahko vastaus ja soittaja löi luurin kiinni.

Seudullamme harjoitettava tehometsätalous on suoraan sanottuna täysin p.....stä! Miten ihmiset antavat metsäherrojen pompottaa itseään? 50-60 -luvuilla Puulla parempiin päiviin -metsänkasvatuskampanjalla tehtiin pahoja virheitä, joita korjataan vielä pitkään. Suometsät ojitettiin, lannoitettiin ja vesakot myrkytettiin. Vesistöt rehevöityivät, lakka- ja karpalosadot ehtyivät, metsäkanalintukannat taantuivat. Mutta metsä ei alkanutkaan kasvaa.

Kymmenen vuotta sitten tehtiin taas uusi virhe. Kaikki kylän luonnonniityt ja -laidunalueet metsitettiin rahapuuta kasvamaan. Komeissa vaaramaisemissa kulkeva kapea kylänraitti muuttuu todella synkäksi, kun kuusikko kasvaa. Niityt ja laitumet ovat maamme uhanalaisimpia luontotyyppejä. Jälleen on käynnistynyt uusi pellonmetsityskampanja. Mitähän nyt metsitetään?

Kymmenen vuotta sitten kylältä hakattiin lähes kaikki vanhat metsät, siinä meni monta suojelukohteeksi sopivaa kuviota. Sinnikäs metsäherra otti uudelleen ja uudelleen yhteyttä maanomistajiin kunnes sai tahtonsa läpi. Ikimetsät hakattiin sileäksi ja pellot istutettiin kuuselle. Tehokasta!

Ovat kartoistaan katsoneet, että vielä on ikävä peltolaikku muuten niin tasaisessa metsäkartassa. Epäilen, että jos olisimme alkaneet puukauppoja hieromaan, he olisivat napanneet peltoihimme kiinni, että eikö nuo joutaisi saman tien metsittää.

Onneksi saimme syksyllä kaivurikuskin ojittamaan erään soisen pellon ja niittämään vesakot toiselta peltoheitolta. Nyt arvon metsäherratkin näkevät, että pellonraivaustyö on käynnissä, eivätkä rohkene niin kerkeästi tarjota peltojen metsitystä.

Näinhän se on. Kun metsäyhtiöt ovat saaneet koko muun kylän metsät kaadettua ja esi-isien raivaamat pellot metsitettyä, huomaavat he, että meillä olisi heille vielä työtä. Niinpä niin, viekää tuhkatkin pesästä! 

Äitienpäivä

Mummo vietti 50. äitienpäivänsä perhepiirissä kotonaan. Oli ostettu kaunis ruusukimppu, konvehtirasia ja geishaleivoksia. Merkkipäiväksi tehtiin kermatäytekakku. Aiemmin Mummolle oli ostettu uusi ruusunkukkasatiinipussilakanasetti. Nyt täytyy juhlia kunnolla. Samalla tavalla juhlittiin joulukin. Mummon kunto on huonontunut ja ikääkin on. Ei tiedä, miten kauan enää saadaan juhlia yhdessä Mummon kanssa. 

Ne ruusut kestivät kolme viikkoa. 

Simaa sukissa

 

Niin se on taas vappu takana päin tältä vuodelta. Tein simaa, mutta en munkkeja. Joinain vuosina päinvastoin. Käytin koko fariinisokeripsketin neljään simslitraan kun se puolikas paketti tahtoo jäädä kaapin pohjalle kuivettumaan ja joskus vasta seuraavan vuoden juhannuksena huomaa, et täällähän on vielä toissavuotista fariinisokeria.

Joimme tänään vappujuoman urakalla loppuun. Mummo tahtoi kammariin. Hän joi simansa siellä. Tai ainakin yritti. Sitten kuului loiskis. Oli juuri ollut kylpypäivä. Suihkutettu, puhtaat vaatteet puettu, lattiatkin luututtu.

Eipä siinä muuta kuin omaishoitajalle luutu käteen, pese kaatunut sima lattialta ja vaihda mummon vaatteet toistamiseen samana päivänä. Rapatessa roiskuu! Onneksi lasi ei särkynyt tällä kertaa. Viime viikolla putosi lautanen ja meni säpäleiksi. Mummon keräämää aarretta, Uhtua-sarjaa. 

Loppiaisälynväläys

 

Joukkorahoituskampanja sai uutta puhtia paikallislehden artikkelista. Ihmettelin tutuille, kun olen kysellyt kaivinkoneurakoitsijoita meille töihin. Lupaavat tulla paikan päälle katsomaan. Odotetaan kaksi kuukautta ja ketään ei näy ei kuulu. Nyt loppiaisen jälkipäivänä keksin yhden asian: korona! Kehuin että vaikeuksiimme ei korona vaikuta mitenkään. Mutta, mutta. Vaikuttaako sittenkin?

Lähetin urakoitsijoille kuvat sekä kartat Pohjorinteeltä. Ja sama kartta on nähtävissä kansalaisen karttapaikastakin. Entä jos kumpikin tai jompikumpi on käynyt kohteeseen oikeasti tutustumassa, mutta karanteenin vuoksi eivät ole käyneet sisällä asiasta ilmoittamassa! Olen useasti ilmoittanut olevamme koronan vuoksi karanteenissa ja meille ei sovi tulla nyt käymään.

Saa nähdä keväällä tulee kaksi kaivuria kunnostamaan samaa lohkoa, niin sitten sitä ollaankin hötäkässä!

Ei kurjuutta kummempaa

 

Pakkanen alkoi kiristymään uuden vuoden jälkeen. Mittari näyttää -11°C. Meillä on ollut haasteita maatilan pinta-alojen kanssa. Saammeko 5 hehtaaria täyteen kun hyvä urakoitsijamme antoi lemput. Tuli tieto että ensi ohjelmakaudella sato on korjattava pelloilta ja osaa pelloista on viljeltävä myyntikelpoista satoa. Mitenhän se meillä onnistuu kun nytkään ei sato mene edes ilmaiseksi kaupaksi?

Lisämurheensa toi tämä pakkanen. Meillä muutenkin rapistumaan päässeen kellarin ovi lahosi ja putosi saranoiltaan. Kellarissa on nyt isompi lämpöpatteri lämmittämässä, mutta hukkaan menee lämmöt kun ovea ei saa kiinni. Kai oviaukkoon voisi jonkin huovan nastoilla kiinnittää. Sekin suojaisi vähän kylmyydeltä. Polyuretaanilevy olisi paras, mutta Nurmeksesta asti haettava.

Meidän kisu nukkuu päivät ja rapsehtii yöt. Illalla oli matto makkaralla, joulukuusi oli vähällä kaatua ja kaveri kiipesi silityslautaa pitkin vierashuoneen kirjahyllyn päälle. Yöllä putosi kukkaruukku multineen alas lattialle ja muuta mukavaa.

Uusi perheenjäsen

 

Viikko sitten varmistui, että saamme kissanpennun. Sen nimi on Harmitus ja se on jo 9 kuukauden ikäinen. Olin jo heittänyt toivoni kissan saamisesta, kunnes sain viestin tutulta, onko kissa-asia vielä ajankohtainen. 

Kaivoin uudenvuodenaattona entiset kissatarvikkeet esille. Laitoin laatikkoon kissanhiekkaa, sijasin tulokkaalle petin ja kaivoin ruokakupit kuistin penkin alta esiin. 

Pesin valmiiksi puhtaat kupit uudelleen. Voi että, kun muistot Upi-Ville-Petteristä ja Mustista tulvahtivat mieleen! 

Kun olin kaatanut juomavettä ja kissan kuivamuonaa astioihin siirrettyäni ne ensin tutulle paikalleen, oli vuorossa joulukuusen riisuminen. Otin kaikki arvokkaammat koristeet pois kuusesta ja pallot kiinnitin yläoksille. 

Tuskin paljon ulkokissana elänyt otus heti joulukuusen päälle ymmärtää, mutta kaiken varalta täytyi näin tehdä. Upi-Ville-Petterin kuolemasta tuli juuri aattona kuluneeksi tasan kaksi vuotta. Vein kisun ja koirien haudalle yhteisen kynttilän jouluna. 

Päivän tapahtumia

 

Tämä päivä oli taas niitä ihan p.......tä päiviä. Jokainen saa itse sovitella kirjaimet tuohon väliin. Täällä h......on korvessa asuminen ja yrittäminen on hanurista! Mikään, mihin tarvitset vähänkään ulkopuolista apua, voit varautua että se ei tule onnistumaan. Varsinkaan, mikäli sattuu kaiken lisäksi kuulumaan ns. epäsuosittuun sukuun. Kolmaskin urakoitsija antoi lemput, kun kysyin tätä kiveämään erään niittylohkon. Siis, helppo nakki. Miksi ei työ kelpaa? 

Tuossa maakuntarajan toisella puolella on pellonraivausbuumi käynnissä. Soita muutetaan peltomaaksi, kivennäismaitakin. Turhaa kainuulaisia syytetään nälkämaalaisiksi; työteliäitä kuin mitkä! Ympäri Suomea kunnostetaan vanhoja niittyjä ja laitumia takaisin viljelykäyttöön. Täällä meidän kylässä saa vain ja ainoastaan kasvattaa metsää. Tämä on kyllä niin..... Sanonko mistä? Kaikki kyläläisetkään eivät ole samalla kannalla, mutta eivät uskalla sanoa sitä ääneen etteivät joudu epäsuosioon.

Me hankitaan sitten se kaivinkoneurakoitsija Sotkamosta tai Kuhmosta, niin ei varmasti ole kenenkään täkäläisen sukua. Jos se siitä ottaa kiinni. Pitäjällä on kymmenen urakoitsijaa, mutta kaikki ovat jotenkin kytköksissä johonkin, niin ei käy tulla meille töihin. Kaupungeissa, joissa väki tulee ympäri maata, ei tällaisia sidonnaisuuksia pääse syntymään. Toisaalta heillä ei sitten ole juuriakaan. Suo siellä vetelä täällä - tahi kivikko. Pienet vastoinkäymiset eivät haittaa, antavat vaan lisää puhtia yrittämiseen. Joskus vaan tuntuu, että korostetaan liikaa näitä sukulaisuussuhteita. Ja ketä pitää suosia ja ketä ei. Tuntuu joskus, että tahdotaan tehdä toiselle, eri sukuun kuuluvalle kiusaa. Maailmassa on paljon suurempia murheita. Miksi nämä sukulaisuusjutut ovat joillekin niin tärkeitä? En ymmärrä! 

En lähtenyt jouluostoksille ajamaan kun satoi räntää ja kylätiellä huono keli. Eihän se tuolla valtateillä mitään. Viikonloppuna pakastuu niin sitten liikenteeseen. Meillä on pakastin ruokaa täynnä ja rasvamakkaroita vyötärön ympärillä, niin kyllä pärjätään. Tein äsken laatikot, kun jouluruoan tilanneet peruivat tulonsa sairaustapauksen vuoksi. Samaan uuniin sopisi taatelikakku. Kyllästyimme englantilaisiin hedelmäkakkuihin. Niitä oli joka viikko kun meillä oli joulupuoti ennen koronaa. Jos kakku ei mennyt kaupaksi, söimme sen itse. Niinpä meillä oli englantilaista hedelmäkakkua aamukahvilla, välipalaksi, päiväkahvilla ja iltakahvilla, niin että kakkua pursusi melkein korvista. 

Olen täysin hurahtamut TikTokiin. Tutut eivät uskalla sitä ladata kun pelkäävät kiinalaisten vakoilevan. Minulla ei ole mitä vakoilla ja kun olen käyttänyt kiinalaisia älypuhelimia vuosikaudet, niin he ovat kaapanneet tietoni aika päiviä sitten jos mitään kiinnostavaa niissä olisi ollutkaan. Näen sovelluksesta hauskoja videoita ja yritän sitten itsekin matkia. Täällä korvessa täytyy hauskuus repiä vaikka Karjalan petäjästä tahikka tässä tapauksessa pelloille istutetuista näreistä. Illanjatkoja!