Englantilainen hedelmäkakku

On jälleen joululeivonnaisten aika. Tässäpä hyvä resepti H-Rhttps://irc-galleria.net/user/PokerMama/blog/3791214-lievitetn-yhessh-joulustressii

Kirjahaaste

Ystäväni heitti minulle Facebook-haasteen, jossa täytyy julkaista kymmenen suosikkikirjansa kansikuvat. Arvelin ensin, ettei niitä taida kymmentä löytyä. Kun ryhdyin kirjahyllyä penkomaan, lempiopuksia löytyi ensisilmäyksellä toistakymmentä.

Väinö Linnan Tuntematon sotilas on yksi lempparini, mutta vuosien saatossa kirjojen eteen oli kerääntynyt kaikenlaista muuta hilpehööriä niin paljon, etten alkanut purkamaan kaikkia tavaroita löytääkseni kyseisen teoksen.

Googlen kollaasiautomatiikalla syntyi ylläoleva luomus. Kirjat ovat klassikkoja. Nykyään ei tunnu olevan aikaa kokonaisten kirjojen lukemiselle. Saavuttaako kaupunkien ja somemaailman kiire jo maaseudun idyllin?

Loppukuvana ikimetsän rauhaa. Kylällämme on säilynyt vanhoja metsiä, osa niistä on suojeltukin. Mukavaa loppuviikkoa, ystävät!

Koukussa!

Olen sellainen, että innostuessani jostain, opettelen sen, ellen ennestään osaa. Virkkaaminen on ollut minulle hankalaa ja mieleni teki sitä kokeilla. Paksusta kuteesta isolla koukulla on helppo harjoitella. Niinpä ostin sinistä trikookudetta paikallisesta rautakaupasta.

Vasureille ei YouTubessakaan ollut kunnollisia virkkausohjeita. Katselin aikani pyöreän työn opetusvideota oikeakätisille. Nyhväsin ja nyhväsin varmaan tunnin. Katsoin videota, yritin ja purin, kunnes työ alkoi sujumaan. Puolessa tunnissa pannunalunen oli valmis!

Joo! Yllytyshullua ei tarvitse paljon yllyttää! Kierrätys on päivän sana. Trikookudettahan voi valmistaa vanhoista T-paidoista ja vaikka mistä. Niinpä leikkelin pieneksi jääneen punaisen puseroni kuteeksi.

Siihen menikin tunti. Kannattaako sittenkään leikata kuteita kun siihen menee tuplasti enemmän aikaa kuin itse tuotteen valmistamiseen? Kuteesta tuli kerrassaan ihana, jouluinen pannunalunen. Käsialanikin harjaantui lisää virkatessa.

Jouluksi kannattaa valmistaa punaista myyntiin ellei halua töitään pitkäksi ajaksi säilöön. Niinpä silppusin Mummon vanhat, pestyt yöhousut kuteiksi. Iltapuhteella virkaten tai lukien mieli rauhoittuu ja saa hyvän unen. Kokeilepa!

Kalsareista sai paljon kudetta. Tein yhden alusen taas noin puolessa tunnissa. Saisikohan tuosta toisenkin, puntaroin. Ilta oli vielä kohtalaisen nuori. Niinpä virkkasin samaan syssyyn toisenkin. Kude meni niin tarkkaan, että viiden sentin typpy jäi päättelyä varten, mutta se riitti kuitenkin!

Joskus olisi mukavaa virkata kirjavaa ja kokeilla yhdistää erivärisiä kuteita. Taidon harjaantuessa tehdä vaikka isöäidinneliöitä. Ohjeita virkkaukseen saa netistä googlaamalla. Lopuksi laitan kuvan "tyypistä", jonka tapasin iltalenkillä. Onko tämä vihreähattuinen metsänpeikko?

Aika on...

Aika on kylvää ja repiä istutus. Aika on raivata peltoa ja metsittää se....
Luonto ottaa äkkiä omansa takaisin. Tuo naapurin pelto istutettiin kuuselle kymmenen vuotta sitten. Kävijät tulevat meille sanomaan, että on niin masentavan näköistä kun kylämme kaikki pellot on metsitetty.

Niinhän se on, mutta ei tälle oikein mahda mitään. Pieniä, kivisiä lohkoja ei kannata viljellä. Eikä täällä ole ketään, joka viljelisi. Puut kasvavat pellolla paremmin kuin metsässä, kun muista puulajeista ei ole kilpailua. Normimetsässä kasvaa leppää, raitaa, koivua ym., jotka uhkaavat tukahduttaa puuston kasvun.

On hurjan näköistä kun vanhaa kärrypolkua noudatteleva, kaponen kylätie puikkelehtii sankan kuusikon seassa niin, että puiden oksat melkein raapivat auton kylkeä. Se on tehokasta metsätaloutta. Ei ole aukkopaikkoja.

Harvennusten yhteydessä isommasta metsästä on poistettu koivut siten, että alalla kasvaa pelkkää kuusta. Mänty olisi "valopuu", mutta se ei viihdy rehevillä peltomailla. Entä, mitä meille kuuluu?

Pellonraivaaja tuli tänään! Urakoitsija toi kaivinkoneen ja ihmetteli komeaa maisemaa, jossa alkava työmaa sijaitsee. Eihän se sumuisessa säässä edes näkynyt kunnolla. Hän oli suorittamassa maisemahakkuuta ja nyt alalta on poistettu isot tukkipuutkin. Että näin meillä!


Hyvää viikonloppua, Pyhäinpäivää, Halloweenia! Kuka tätä mitenkin viettää.

Postilaatikkokatos

Ukkini kuoli 29 vuotta sitten. Hän asui Pohjanmaalla ja sinne hänet haudattiinkin. Ihailimme koko perheen voimin kauniita postilaatikkokatoksia hautajaissaattueen vaeltaessa pitkin Pohjanmaan lakeuksia. 

Syttyi kipinä, että tuollainen olisi hyvä joskus saada. Myöhemmin katoksia alkoi ilmestyä tänne Itä-Suomeen. Sitten joku hankki sellaisen meidänkin kylälle. Joissakin kylissä katoksia tehdään talkoilla ja EU maksaa osan kustannuksista. 

Etsin netistä sopivaa postilaatikkokatosta. Se ei saanut olla hirvittävän kallis eikä koristeellinen. Ei myöskään kovin rostointekoinen. Pohjanmaalta tärppäsi. Kortesjärveläinen Jääkärihirsi valmistaa juuri sopivantekoisia katoksia. 

Tilasin katoksen puuvalmiina. Ajattelin käsitellä sen itse. Säästin näin muutaman kympin. Kuorma-auto toi katoksen ja sukulaiset pystyttivät sen. Pintakäsittelin katoksen kelonharmaalla, jotta se sopisi saumattomasti perinneympäristöömme. 

Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen. Pohjanmaalla katokset ovat usein punaiseksi maalattuja.  Nyt odotellaan, innostuvatko muutkin kyläläiset hankkimaan näitä postilaatikoilleen. Tällaiset pienet yksityiskohdat piristäisivät kylänraitin ilmettä. 

Loppukuvana hansaruusukasvustoa syysväreissään. 

Mansikkapelto

Tämän viikon projektina minulla on ollut mansikkamaan täydennysistutus. Hieman myöhässähän se on. Mansikan lisäystä suositellaan tehtäväksi elokuussa ja nyt on lokakuun loppupuoli.

Meillä on aarin mansikkamaa kokonaan kankaalla niin etteivät rikkaruohot pääsisi valtaamaan viljelmää. Ostin sata Polkan tainta. Nyt niihin oli kasvanut runsaasti rönsyjä joten lisäysmateriaalista ei ollut pulaa.

Lämmin sää suosi ahkerointiani. Meinasivat taimet nuukahtaa, kun ei ole satanut. Kannoin istutuksille kymmeniä kastelukannullisia vettä. Sadetta on luvattu ylihuomiseksi.

Tästä määrästä pitäisi riittää satoa myyntiinkin. Katsotaan nyt, miten se käytännössä onnistuu. Viinimarjoja olen poiminut myyntiin. Mansikka on herkempi pilaantumaan lämpimässä kesäsäässä.

Tämän ruskakuvan myötä toivotan hyvää viikonloppua rakkaat lukijat!

Klapeja

No, nytpä on talven polttopuut varastossa! Maisemahakkuun tuotteena saamamme rekkakuormallinen polttorankaa on edelleen kujarakennuksen takana pilkkomatta. En saanut tuttavaani pilkkomaan. Pari kaveria olisi tullut töihin, 50 €/tunti per mies. Arvelin, että on edullisempaa tilata talven puut valmiiksi pilkottuina.

Paikallislehdessä oli ilmoitus koivupilkettä myytävänä. Tarvittaessa kotiinkuljetus. Soitin numeroon. Kuorma-auto toi seuraavana päivänä lastin pihaamme. Puunmyyjä oli kuullut minusta ja kehui, kuinka energinen olen. Naurahdin hänelle, että kehu vasta sitten, kun olen pilkkonut kujan takana olevan rankakasan!

Viikonloppu menikin sitten pilkeurakassa. Oli kaunis aurinkoinen keli. Viileää, mutta oikealla pukeutumisella pysyi lämpimänä. - Ja eihän sitä työmaalle maleksimaan tultu, vaan töihin.

Perjantaina satoi ensilumi 5 cm. Iltalenkillä käydessäni katselin auringonkukkapeltoa. Nuokkuvine päineen se muistutti Suomussalmen Hiljaista Kansaa. Loppujen lopuksi sain myytyä kukkia 50 euron edestä, eli sain siementen hinnan ja hieman yli.

Hyvän kesän ansiosta keräsin kypsiä auringonkukansiemeniä suoraan pellosta niin paljon, että niillä saisi kylvettyä aarin kokoisen alan. Nähtäväksi jää, milloin kylvän ja paljonko. Maanmuokkaus on niin kallista, ettei EU-korvaus riittäisi kattamaan edullistakaan muokkausta plus ostosiemeniä.

Loppukuvassa Ville-kissa ihmettelee pirtin portailla viikonlopun klapisavottaa.