Olen sellainen, että innostuessani jostain, opettelen sen, ellen ennestään osaa. Virkkaaminen on ollut minulle hankalaa ja mieleni teki sitä kokeilla. Paksusta kuteesta isolla koukulla on helppo harjoitella. Niinpä ostin sinistä trikookudetta paikallisesta rautakaupasta.
Vasureille ei YouTubessakaan ollut kunnollisia virkkausohjeita. Katselin aikani pyöreän työn opetusvideota oikeakätisille. Nyhväsin ja nyhväsin varmaan tunnin. Katsoin videota, yritin ja purin, kunnes työ alkoi sujumaan. Puolessa tunnissa pannunalunen oli valmis!
Joo! Yllytyshullua ei tarvitse paljon yllyttää! Kierrätys on päivän sana. Trikookudettahan voi valmistaa vanhoista T-paidoista ja vaikka mistä. Niinpä leikkelin pieneksi jääneen punaisen puseroni kuteeksi.
Siihen menikin tunti. Kannattaako sittenkään leikata kuteita kun siihen menee tuplasti enemmän aikaa kuin itse tuotteen valmistamiseen? Kuteesta tuli kerrassaan ihana, jouluinen pannunalunen. Käsialanikin harjaantui lisää virkatessa.
Jouluksi kannattaa valmistaa punaista myyntiin ellei halua töitään pitkäksi ajaksi säilöön. Niinpä silppusin Mummon vanhat, pestyt yöhousut kuteiksi. Iltapuhteella virkaten tai lukien mieli rauhoittuu ja saa hyvän unen. Kokeilepa!
Kalsareista sai paljon kudetta. Tein yhden alusen taas noin puolessa tunnissa. Saisikohan tuosta toisenkin, puntaroin. Ilta oli vielä kohtalaisen nuori. Niinpä virkkasin samaan syssyyn toisenkin. Kude meni niin tarkkaan, että viiden sentin typpy jäi päättelyä varten, mutta se riitti kuitenkin!
Joskus olisi mukavaa virkata kirjavaa ja kokeilla yhdistää erivärisiä kuteita. Taidon harjaantuessa tehdä vaikka isöäidinneliöitä. Ohjeita virkkaukseen saa netistä googlaamalla. Lopuksi laitan kuvan "tyypistä", jonka tapasin iltalenkillä. Onko tämä vihreähattuinen metsänpeikko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti