"Kukkaistuksia" ja vähän muutakin

Tässä näet meidän partsin loistossaan. En ole vielä asentanut kastelujärjestelmää. Ulkorakennusten ovet pidetään kesällä tuuletuksen vuoksi auki. Pellon takaa näkyy vielä hieman naapurin rakennuksia. Aikanaan ne peittyvät metsän siimekseen, koska naapurin pellot on metsitetty.

Syksyllä kerroin perustavan kukkapenkin omakotitalomme pitkälle seinustalle. Kesäkuussa ruiskuttelin Roundupia nokkospöpelikköön. Tällä viikolla käänsin maan ja lisäsin uutta pintamultaa. Istutin keväällä kylvämäni harjaneilikantaimet penkkiin. Helteistä huolimatta ne näyttävät virkeiltä.

Yhtenä viileämpänä päivänä kävin mustikassa. Puolessa tunnissa sain poimurilla 4 dl mustikkaa! Normivuosina paikasta saa 4 - 5 sangollista. Vuodet eivät ole veljiä keskenään. Eikä hätää, pakastimessa on viimevuotista satoa. Mansikkaa sensijaan tulee oikein mukavasti.

Lopuksi näppäämäni kuva tämäniltaisesta auringonlaskusta. Luonto hellii meitä kahden kylmän ja sateisen vuoden jälkeen.

Rentunruusut

Niittomies tuli ja pisti heinät lakoon. Jipii! Lähes kolmenkymmenen asteen helteet kuivattivat niitokset parissa päivässä rahisevan kuiviksi. Tarjosin niitä ilmaiseksi. Joku heppatyttö olisi ottanut heinät, jos ne olisi olleet valmiiksi kasattu.

Tämä horsmakuva on otettu naapurin entiseltä pellolta. Kuusentaimet eivät vielä näy. Lämmin ja kuiva sää on innoittanut rentunruusut erityisen värikkääseen kukintaan.

Lämpimään säähän tottuu. Kävin katsomassa lakkoja. Saalista tuli desilitran verran. Huono marjavuosi. Nautimme suon keltaisen kullan Mummon kanssa kermajäätelön kera.

Mansikoitakin tulee vähän kuivan kesän vuoksi. Luomumansikkamaa ei tuota semminkään. Syksyllä täytyy istuttaa lisää taimia talvella kuolleiden tilalle. Ensi pyhänä teen kyllä mansikkakakun!

Myötä- ja vastamäkeä

Tilasin tutun heinänniittäjän puolitoista viikkoa sitten. Häntä ei ole vielä näkynyt. Keväällä kyselin pellonraivaajaa, että viimeinkin saisimme EU:n vaatiman minimipinta-alan täyteen. Raivaaja ei saapunut koskaan.

Lämpimän alkukesän innoittamana päätin perustaa meille maisemapellon. Vanha heinäpelto tarvitsi tietenkin kunnon muokkauksen. Maanmuokkaaja ei tullutkaan. Onneksi sain jonkun toisen, joka oli puolta kalliimpi.

Monen mutkan kautta Mummo sai invataksin käyttöoikeuden. Luvan mukana tuli tarkat ohjeet, miten taksi tilataan ja miten sitä saa käyttää. Mummo kävi kuntoutuksessa omalla autollamme. Invataksin käyttö tuntui sen verran monimutkaiselta jutulta.

Lopuksi kotipuutarhan kuulumisia. Peruna on jo mukavalla taimella. Mukulat olisi mullattava hetimmiten. Näin orastavat rikkaruohot saadaan samalla rivittyä pois. Sipuli on terhakassa kasvussa. Mansikka kukkii ja raakileita on paljon.

Tästä alkaa kesä!

Pihanurmikon kasvu on alkukesän pyrähdyksen jälkeen tasoittunut ja saan sen leikattua ilman moottorin sammahteluita. Parvekkeelle istutetut ahkeraliisat ovat juurtuneet. Täytyy vain huolehtia kastelusta.

Omenatarhamme sensijaan oli päässyt viilliintymään. Joku viisastelikin, että voimme seivästää siitä heinää. Sarat eivät katkenneet viikatteellakaan, vasta tunnin raivaussahakäsittely teki selvää jälkeä. Etualalle jätin pietaryrttipuskan pystyyn.

Tässä odotellaan niittomiestä peltohommiin. Se on jokakesäinen odotettu tapahtuma. Herukkatarhamme kaipaa myös siistimistä. Niin, se juhannuskokko! Poltin sen pari päivää sitten. Nyt alkaa kesä!

Juhannus

Juhannuksen aatonaattona oli todella upea yötaivas ja meni pikkutunneille sitä kuvatessa. No, mitäpä tuo haittaa! Juhannus on kerran vuodessa vaan.

Aatto oli sateinen ja myrskyinen. En hakenut koivuja, koska ne olisivat varmaan lentäneet naapurin puolelle. Pihapuiden katkenneista oksista kasaamani kokko jäi polttamatta.

Sade tuli todella tarpeeseen. Ennätyksellinen kuivuus oli jatkunut toista kuukautta. Kukkapellossani oli muutama taimi. Kukkaistutuksia joutui kastelemaan. Keräsin pyykkikoneesta vedet talteen  ja kastelin kukkia niillä.

Juhannuksen jälkeen on edelleen ollut komeita yötaivaita ja monet tuttavani ovat julkaisseet värikylläisiä kuvia. Loppukuva on otettu naapurin puolelta metsittyneeltä pellolta. Aurinko nousee juuri.

Luonnonkukkien päivä

Meillä vietettiin Luonnonkukkien päivää aivan erityisissä merkeissä. Paikallinen luonnonsuojeluyhdistys teki kylällemme kukkaretken.

Sää oli mitä mainioin. +25 -asteista pilvipoutasäätä raikasti leppeä tuulenhenki. Tämä piti paarmat ja muut pörriäiset loitolla retkeläisistä.

Osallistujia tuli parikymmentä henkeä. Lajeja löydettiin yli kuusikymmentä. Tämä on suuri määrä. Lämmin alkukesä innoitti kukat kukkimaan.

On hienoa asua tällaisessa paikassa, jota jotkut arvostavatkin, eivätkä ainoastaan kauhistele syrjäistä sijaintimme. Tai sitä, miksemme ole metsittäneet kukkaniittyjämme rahaa kasvamaan.

Saamme sen verran EU-tukia, että olemme pystyneet niittämään heinät maahan. Niiden pois keräämiseen täytyisi saada isommat tuet.

Pinta-ala ei riitä tuen saamiseksi, eikä lähistöllä ole lisämaata myynnissä. Puolitoista kuukautta sitten tilaamaamme pellonraivaajaa ei ole näkynyt. Ja kalliiksi tulisi kivikoiden raivaaminen.

Niin, ja Mummo. Hän sai invataksin käyttöoikeuden. Kolme viikkoa sitä odotettiin. Tilasin hänelle fysioterapiaa. Jo yksi kerta tuntuu tehoavan.

Jos hän vielä oppisi hillitsemään voimakasta äänenkäyttöään, niin elämämme muuttuisi vähintäänkin siedettäväksi.

Kukkaniittyjä ja mummonhoitoa

Monen viikon lämpimän jakson jälkeen sää jäähtyi. Ehdin istuttaa asterit ja samettikukat ulos. Olen viikon suojannut niitä harsoilla. Parvekkeelta jouduin nostelemaan ahkeraliisat pois. Kasvi ei siedä yhtään kylmää.

Ihanat kukkaniityt ovat viehättäneet väriloistollaan. Ei ole nyt sattunut valokuvaajia liikenteeseen. Olen itse kuvannut ja julkaissut niitä. Pitäjän Facebook-ryhmässä tämä kuva sai yhtä paljon tykkäyksiä kuin ammattilaisten ostokset.

Mummo on alkanut istua paikoillaan koko päivän iltaan asti. Hän herää nukkuessani ja tulee pirttiin. Tämä hankaloittaa päivittäisiä toimiamme, koska aamupesu jää liian myöhälle. Toisaalta en tahtoisi pakottaa huonokuntoista ihmistä seisaalleen.

Olen alkanut taas pestä Mummon jalkoja, vaikka hän saa kylvetyksen joka viikko. Ostin kaalia ja aion kokeilla yrttihaudetta hänen kipeisiin jalkoihinsa. Kaalia murskataan ja laitetaan kääreeksi kipeään kohtaan. Tarkemmat ohjeet löytyvät googlaamalla.

Puutarhakukat aloittavat kukintaansa. Pionit, unikot ja lumipallopensas ovat loistossaan. Liljat kasvattavat nuppuja. Syysleimujen vuoro on myöhemmin. Olen niitä pikkuhiljaa lisännyt niin että rivistö täyttää talon koko päätypenkin. Hyvää viikonloppua, lukijani!