Juhannuksen aatonaattona oli todella upea yötaivas ja meni pikkutunneille sitä kuvatessa. No, mitäpä tuo haittaa! Juhannus on kerran vuodessa vaan.
Aatto oli sateinen ja myrskyinen. En hakenut koivuja, koska ne olisivat varmaan lentäneet naapurin puolelle. Pihapuiden katkenneista oksista kasaamani kokko jäi polttamatta.
Sade tuli todella tarpeeseen. Ennätyksellinen kuivuus oli jatkunut toista kuukautta. Kukkapellossani oli muutama taimi. Kukkaistutuksia joutui kastelemaan. Keräsin pyykkikoneesta vedet talteen ja kastelin kukkia niillä.
Juhannuksen jälkeen on edelleen ollut komeita yötaivaita ja monet tuttavani ovat julkaisseet värikylläisiä kuvia. Loppukuva on otettu naapurin puolelta metsittyneeltä pellolta. Aurinko nousee juuri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti