Luonnonkukkien päivä

Meillä vietettiin Luonnonkukkien päivää aivan erityisissä merkeissä. Paikallinen luonnonsuojeluyhdistys teki kylällemme kukkaretken.

Sää oli mitä mainioin. +25 -asteista pilvipoutasäätä raikasti leppeä tuulenhenki. Tämä piti paarmat ja muut pörriäiset loitolla retkeläisistä.

Osallistujia tuli parikymmentä henkeä. Lajeja löydettiin yli kuusikymmentä. Tämä on suuri määrä. Lämmin alkukesä innoitti kukat kukkimaan.

On hienoa asua tällaisessa paikassa, jota jotkut arvostavatkin, eivätkä ainoastaan kauhistele syrjäistä sijaintimme. Tai sitä, miksemme ole metsittäneet kukkaniittyjämme rahaa kasvamaan.

Saamme sen verran EU-tukia, että olemme pystyneet niittämään heinät maahan. Niiden pois keräämiseen täytyisi saada isommat tuet.

Pinta-ala ei riitä tuen saamiseksi, eikä lähistöllä ole lisämaata myynnissä. Puolitoista kuukautta sitten tilaamaamme pellonraivaajaa ei ole näkynyt. Ja kalliiksi tulisi kivikoiden raivaaminen.

Niin, ja Mummo. Hän sai invataksin käyttöoikeuden. Kolme viikkoa sitä odotettiin. Tilasin hänelle fysioterapiaa. Jo yksi kerta tuntuu tehoavan.

Jos hän vielä oppisi hillitsemään voimakasta äänenkäyttöään, niin elämämme muuttuisi vähintäänkin siedettäväksi.