Suomalainen maaseutu - uhka vai mahdollisuus?

Sukulaiset suosittelevat muuttoa pois tilaltamme. Olen yritteliäs, idearikas ja tarmokas ihminen. Uusia liikeideoita pulpahtelee päähäni kuin sieniä sateella. Ympäristö on inspiroiva. Yksi vain puuttuu: maksavat asiakkaat.

Siinä on vain se mutta. Jos myisimme tilamme pois ja ostamme vastaavan kokoisen maatilan lähempää liikepaikkaa, maksaisi se kolminkertaisen määrän kuin tämä oma tilamme. Joutuisimme ottamaan lainaa. Ja tuskin saisimme sielläkään omiamme pois.

Kynnätin pellon ja kylvin siihen auringonkukkaa. Ohikulkijat arvelivat, että tuopa se ei onnistu. Onnistuihan se loistavasti! Kukat vaan eivät menneet eurollakaan kaupaksi, vaikka kukkakaupoissa hinnat ovat moninkertaiset. Emme saaneet edes muokkauskustannuksia katettua. Se siitä!

Joku tuttu suositteli mansikankasvatusta. Maaperämme on otollinen siihen puuhaan. Tuumasta toimeen! Muokkautin pellon, ostin taimet ja katekankaat. Mansikkamaalle kasvoi nyrkinkokoisia marjoja - kukaan vaan ei huolinut marjojamme.

Nyt ideoin kukkapuutarhan. Ihmiset tulisivat ihailemaan kauniita kukkiamme. Niitä ei tarvitsisi ostaa, kun eivät ne mene kuitenkaan kaupaksi. Myisin oheistuotteita: opastettuja puutarhakierroksia, kahvilapalveluja.

Sukulaiset sanoivat, ettei kannata edes harkitakaan. Eivät ihmiset tule näin syrjään kukkasia katselemaan. Parasta olisi jos itse muuttaisin sinne, missä on asiakkaita ja siellä kehittelisin ideoitani. He ovat täysin oikeassa.

Maalla on erittäin mukava asua. Täällä on puhdasta, rauhallista, kaunista. Mutta työpaikkoja maaseudulta on vaikea löytää. Ellei itsellä satu olemaan 100 hehtaarin "pientilaa". Ja yrittäjyys täällä ei todellakaan kannata! Nauttikaamme siis aineettomista maaseudun tarjoamista hyödykkeistä!

Mummolla kävi parturi

Tilasin Mummolle parturin klo 15.00:ksi. Muistutin häntä edellisiltana asiasta. Mummo nukkui koko päivän. Herätin hänet klo 14.30. Nostin puolinukkuvan mummelin pyörätuoliin, ajettiin pirttiin, nostin Mummon seisapisteeseen ja vaihdoin vaipat. Parturi saapuikin samaan hötäkkään.

Permanentin teko kesti kaksi tuntia. Huomasin kertoessani perinnemaisemien kunnostustyöstä parturin reagoinnista, että ämmät olivat puhuneet minusta p....kaa. Itse ovat kateellisia. Se on helppo puhua, kun ei tiedä asioiden oikeata laitaa. Minä kyllä vielä näytän niille, prkl!

Mummo oli hereillä parturin jälkeen. Sanoin, että huomenna lähdetään kirkolle kun tukka on nätisti. Työnsin hänet nukkumaan klo 22.00. Heräsin klo 7.00. Mummo nukkui. Eipä tässä kiirettä. Keitin aamukahvit klo 8.00. Eiköhän aleta jo nousta, kun on se käyntikin? Makuuhuoneesta kuului kuorsaus.

Kello tuli yhdeksän. Sitten kymmenen. Mummo nukkui vaan. Pakkasin auton. Tarkistin puutelistan. Mummo käänsi kylkeään. Vein aamukahvin Mummon huoneeseen. Starttasin matkaan klo 11. Mummo jäi kyydistä. Hoisin asiat ja tulin kotiin. Makuuhuoneesta kuului kuorsaus. Näitä on alkanut sattumaan meillä.

Tein päivän työt ulkona ja sisällä. Keitin kahvit. Laitoin palasta. Mummo ei ollut juonut aamukahviaankaan. Lääkkeet olivat ottamatta. Tuli ilta ja Mummo nukkui vaan. Vaihdoin hänelle vaipan ja housut. Pistävä pissan tuoksu leijaili kamarissa. Sängyn suojuskin oli kastunut. Mummo heräsi sen verran, että nosti takapuoltaan ylös petistä.

Ensi viikolla tulee Joensuusta asti sosku kartoitukselle. Lupasi lähettää päiväkirjan täytettäväksi. Eipä tuota ole vielä tullut. Arveli varmaan, että minä laitan siihen sellaiset asiat, että SiunSote joutuu palkkaamaan minut uudestaan Mummon avustajaksi. Jo tästä tehdään valitus, kun ei saatu asiaankuuluvaa dokumenttia täytettäväksi! Vaan eipä hätää. Minulla on vanhat muistiinpanot tallessa. Merkitsen ruutupaperille päivän avustustehtävät. Tälle päivälle ei tullut merkintöjä. Sumplin seuraavan päivän työt sitten kahdelle päivälle. Ei meistä niin helpolla irti pääse!

Kuin puu

Olen kuin tuo puu. Osa minusta on kuollut, osa sinnittelee hengissä. Tänne on jälleen tulossa sosiaalityöntekijä tarkastukselle. Tuntuu toivottomalta saada enää entistä työpaikkaani takaisin. Edessä on parinkymmenen vuoden kitkuttelu työttömyyskortiston luukulla, erilaisissa työkokeilussa, kuntoutuksessa ja kurssituksissa, joista ei valmistu miksikään. Ellen pääse sitä ennen työkyvyttömyyseläkkeelle.

Olin nuorena niin uhmakas. Osasin kaiken, tiesin kaiken. En tahtonut kuluttaa aikaani koulunpenkillä. Tahdoin nähdä elämää! Mikä typerä ratkaisu! Lopun ikäni saan katua viisauttani. Sitä, kun en jatkanut koulunkäyntiä. Minusta tuli luuseri, syrjäytynyt, työtön, väliinputoaja, yhteiskunnan pohjasakkaa! Siksi, etten mennyt jatko-opintoihin ja hypännyt uraputkeen. Maalla on ihana elää, mutta täältä on turha etsiä palkkatyötä. Sitä varten täytyy käydä kouluja ainakin 25 vuotta ja muuttaa kaupunkiin. Niin ovat muutkin tehneet.

Lauloin viime lauantaina suvivirren kirkon järjestämässä tempauksessa. Sunnuntaina meillä kävi vieraita. Mieleni piristyi, kun sain jutella jonkun kanssa. Sanotaanhan: -Ilo pintaan, vaikka syvän märkänis! Se on se minun elävä osani. Meidän vanha, yöpakkasten runtelema hortensia alkoi työntää nuppuja. Hyvää alkanutta kesäkuuta kaikille lukijoilleni! Ei haittaa, vaikka te huikkaisitte esirukouksissanne Yläkertaan, että saisin jostain itselleni sopivaa palkkatyötä tai että asiani järjestyisi jollain muulla tavalla.

Päivä kukkien parissa

Sää lämpeni viimeinkin ja viikonloppuna meillä oli kukkienistutuspäivä. Myymälästä ostetut, ahtaissa purkeissa kituvat petuniat ja ahkeraliisat pääsivät niin sanotusti väljemmille vesille.

En tänä vuonna ostanutkaan totuttuun tapaan miljoonakellon amppelitaimia, vaan tavan petunioita. Kun niitä kastelee ja lannoittaa hyvin, eivätköhän nekin tuota silmäniloa samalla tavalla kuin kalliimmat miljoonakellot?

Orvokit taas siirsin amppeleista piharuukkuihin saaden näin tilaa petunioille. Yhtä orvokkia oli jänis käynyt maistelemassa. Jospa ristihuulet jättävät istutuksen rauhaan, kun nurmi jo vihertää.

Kun Mummo heräsi aamulla, lähti hän suoraa päätä kävelemään kuistiin ja ulko-ovelle. Ovi oli onneksi vielä lukossa. Hän ry kyyti ovea: -miksi se ei aukene? Mitä jos hän olisi päässyt ulos ja pudonnut portailta?

Kesäbegoniat ovat vielä ruukuissaan. Istutan ne rakkaitteni haudoille kun säät ovat pysyvästi lämmenneet. Illalla aion mennä vielä kylvämään auringonkukkia pellolle.

Osallistuin gallupiin

Tilastokeskukselta soitettiin ja kysyttiin tuntemuksiani koronatilanteesta. Ensin kysyttiin, onko minulla tai perheelläni todettu/epäilty koronatartunta. Eipä tietenkään. Kerroin että minua tauti ei henkilökohtaisesti huoleta, mutta lähipiiriini kuuluu riskiryhmäläisiä. Minun täytyy olla todella varovasti, etten levitä tautia eteenpäin.

Kaikkea muutakin kyseltiin. Onko korona vaikuttanut taloudelliseen tilanteeseen heikentävästi. Sanoin, että taloudellinen tilanteeni oli heikentynyt jo ennen koronaa. Kerroin olleeni henkilökohtainen avustaja kunnes SiunSote teki meille tarkastuksen ja irtisanoi työsopimukseni sekä kehotti minua hakemaan omaishoidontukea, joka on 2/3 pienempi kuin avustajanpalkkani. Kortistoon ei kannata pyrkiä, koska sanovat, että kotona on töitä.

Kyllä haastattelija nauroi ja voivotteli. Hän sanoi, että on kuullut SiunSotesta paljon kielteisiä juttuja Pohjois-Karjalan alueelta. Kyseli, onko osannut varautua tällaisiin tilanteisiin. Vastasin, että maalla asuessa täytyy aina pitää hieman hätävaraa sukanvarressa - olenhan ollut aiemminkin lomautettuna! Tarkasteltiin tilannetta syksyyn mennessä. Totesimme yhdessä, että taloudellinen tilanteeni on varmaan siihen mennessä kohentunut. 

Viisaus asuu vanahoos naisis

Tämä vanha syreenipuska selvisi talven alta. Taipui muttei katkennut. Samanlainen on maatilan emännän arki. On taivuttava ja pystyttävä, vaikkei aina niin jaksaisikaan. Tänä aamuna suorittamattomat tehtävät läsähtivät voimalla jälleen päin kasvoja; remppaa sitä, raivaa tätä, täytä tämä ja tämä lomake, ano sitä ja tuota. Lisäksi sosiaaliset paineet, et ole täydellinen, jos et ole sellainen ja sellainen. Koska sitten olet täydellinen? Moni on epäonnistunut tässä tavoitteessaan ja tilanne on muuttunutkin vain kurjemmaksi. Toisia taas on onnistanut - niin he ainakin väittävät!

Tuttava otti yhteyttä, voisivatko tulla ensi kuussa käymään. Lupasin, että saavat piipahtaa, jos hygieniasäädöksiä noudatetaan. Hänellä on, vielä, herttainen vanha mummo. Sellainen hyväntuulinen, elämää nähnyt, tasaisen luonteinen. Enhän minä heiltä voi kieltää vierailua. Tiedä, kuinka paljon silläkään ihmisellä on elinaikaa täällä maan päällä. Onko oikein, että elämän viimeiset vuodet tai kuukaudet vietetään tiukasti eristyksissä muista?

Mikä siinä on, että pidän vanhoista mummoista ja papoista? He ovat täynnä elämänviisautta. He ovat joutuneet läpikäymään paljon rankempia aikoja kuin minä kipuillessani joidenkin hiton lomakkeiden täytön kanssa! He ovat selvinneet köyhyydestä ja kurjuudesta, sota-ajasta hengissä. Ovat raunioista jälleenrakentaneet tämän maan, kasvattaneet perheet, että meillä olisi helpompi olla!

Tuttavani vanha äiti kuoli. Hän ei ehtinyt nähdä koronan saapumista. Ehkä hän syvässä alitajunnassaan aavisti tulevan ja lähti pois, ettei tarvitse nähdä tätä kaikkea: eristystä läheisistä, yksinäisyyttä, hoitajat suojamaskeissaan, jatkuvaa desinfiointia. Tänä äitienpäivänä tuttu veikin ruusun äitinsä haudalle. Ensimmäinen äitienpäivä ilman äitiä. Ajattelen tuttavaani, vaikka hänen äitinsä oli iäkäs ja sairaalloinen, varmasti hänkin vierittää kyyneleen kaipuusta edesmenneeseen rakkaaseen.

Kevät tulla jollottaa

Viikonloppuna vietimme vappua ja sää muuttui vaihteeksi keväisemmäksi. Pellolla alkaa olemaan pälviä. Kävin iltalenkillä. Tie alkaa viimeinkin olemaan sula. Muualla on ajettu kesärenkailla monta viikkoa.

Näin tänään ensimmäisen pääskysen. Kesän tiedustelijoita. Toivottavasti lähistölle pesiytyneet oravat eivät tule häiritsemään lintujen pesintää. Meillä oli kerran oravapoikue pihassa ja pääskyt olivat hädissään, mutta kissa hääti ne pois.

Meillä on polttopuut ulkovarastossa ja sinne oli paksu lumikinos. Aurinkoisella paikalla lumi oli jo sulanut. Lapioin polun varastolle. Osa lumesta oli vielä jäässä. Tänään oli niin lämmin päivä, ettei asuntoa tarvitse lämmittää. Hyvää alkanutta uutta viikkoa kaikille lukijoille!