Saimme pitkän odottelun ja hoputtelun jälkeen kaivurin kunnostamaan vanhaa peltoamme. Oli yhdestoista hetki, sillä kaivinkoneen ollessa jo töissä, eräs naapuri soitti ja kyseli, että tottahan me nyt metsitämme vanhat peltomme kun sille saa tukeakin. Meillä ei tässä ole rahasta niin kiinni, että sen takia pitäisi metsittää nuo pari hehtaaria. Ja jos metsitykseen saakin muutaman satasen tukea, entä taimikonhoito? Olemme maksaneet 20 vuotta erästä taimikkoa. Möimme puut metsäkartellin aikana, eli emme saaneet niistä edes sitä hintaa, minkä puista olisi voinut saada. Tuhansia ja taas tuhansia euroja on mennyt metsänhoitoon rahaa. Päätehakkuukypsäksi metsä ei minun aikanani joudu.
Iltapäivällä puhelin soi. Pohjois-Karjalan numerosta soitettiin. Viimeinkin omaishoidontukihakemuksemme nytkähti liikkeelle! Olemme odottaneet 1 1/2 kuukautta. Virkailija oli ollut lomalla niin ei ollut aiemmin joutanut. Tämä rahattomuus pistää mieleni apeaksi. Vaikka ulkona on upea syyssää eikä lumesta tietoakaan, mikään ei huvita - kun ei ole rahaa.... Kunhan kartoittaja tulee visiitille, laitetaan kaikki panokset valmiiksi. Kirjoitan muistiin, missä kaikessa Mummo tarvitsee apua. Ja tietenkin on kerrattava SiunSoten omaishoidontuen kriteerit. Saapa nähdä miten käy....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti