Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 6. lokakuuta 2020

Ruska-aikaan

 


Mummo on väsynyt, niin omissa mietteissään. Miten kauan Mummo jaksaa vielä? Kun Mummo lähtee, minä jään tänne vielä hetkeksi taapertamaan. Minuakin väsyttää. Pitäisi perunat nostaa, kukansipulit istuttaa. Sisällä olisi yhdelle hengelle jo riittävästi työtä. Ruoanvalmistusta, pyykinpesua, sormiruokailujen siivoamista, tiskaamista. Ikkunatkin pitäisi pestä kun ne ovat niin likaiset ettei lämmin syysaurinko pääse kunnolla sisään paistamaan. Kohta tulee talvi. Millainen talvi? Onko se rakkaan Mummoni viimeinen, vai suoko Luoja meille vielä uuden yhteisen kevään?

Ulkona on tavattoman kaunis ruska: punaista, keltaista, oranssia, vihreää. Säät ovat olleet lämpimiä. Päivät ovat lyhentyneet. Kun teen välttämättömät kotiaskareet ja hieman levähdän, laskeekin jo aurinko ja tulee pimeää. En ehdi nauttimaan syyssäästä kun tämä jokapäiväinen aherrus vie voimani. Ei ole ketään tuttuja joiden kanssa jutella. Siitäkin saisi voimia. Joillakin on suuret suvut. Serkkuja auttamassa ja kuljettamassa ruskaretkille. Minulla ei ole ketään. Minä en voi lähteä minnekään.

Tokmannilla olisi ihana toppatakki tarjouksessa. Jos ostaisin sen, se piristäisi mieltäni koko talven. Mutta, vaikka se on tarjouksessa, on takki liian kallis minulle. Voisinko pyytää Mummolta rahaa takin ostoon? Mummolla on samanvärinen takki, mutta kalliimpi. Olisimme sitten kuin kaksi marjaa samanvärisissä takeissamme! Tuo koronavirus uhkaa taas reissujamme. Uskallanko käydä edes ruokakaupassa ettei rakas Mummo saisi minulta tartuntaa? Maski ei suojaa käyttäjäänsä taudilta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mahtisukua

Kylällä on eräs suuri suku. Ei sen kummempi kun mitkään muutkaan suvut. Jälkeläisiä vaan on siunaantunut enemmän kuin muille. Mu...