Tilasin Ilonpolku -verkkokaupasta päiväkirjan. Siinä riittää kirjoitettavaa viideksi vuodeksi. Eihän sitä joka päivä tapahdu niin paljoa, että kokonainen sivu tulisi täyteen. Olen monena vuonna merkinnyt muistiinpanot seinäkalenteriin, mutta siihen ei mahdu kuin muutama sana päivää kohden. On mukava sitten verrata, mitä on minäkin vuonna tapahtunut samalla päivämäärällä. On kuin Facebook, joka muistuttaa, mitä milloinkin on tapahtunut.
Mummo sai sukulaisilta rahaa syntymäpäivänään. Lupasin ostaa sillä jotain tarpeellista. Raha on hyvä lahja, kun sillä voi ostaa juuri sitä, mitä tarvitsee. Elloksella oli alennusmyynti, joten tilasin päivänsankarille kolme neulepusero. Varmaan arvaat, mikä on hänen mielivärinsä?
Kylältä kuoli taas yksi ihminen. Niin se porukka vaan vähenee. Uusia asukkaita ei tule tilalle. Ei nuita kovin monta mökkiä ole myynnissäkään. Suvut pitävät ne kesäpaikkoinaan.
Vainajan tuhkat ripoteltiin tänne hänen kotitanterilleen. Olenkin viime päivinä miettinyt tällaista asiaa. Mummo ei ole koskaan sopeutunut tänne Itä-Suomeen. Mitäpä, jos hänetkin tuhkattaisiin kuolemansa jälkeen ja tuhkat vietäisiin hänen kotitalonsa pelloille?
Olemme perinteisiä ihmisiä ja pidämme hautausta parempana vaihtoehtona. Hautapaikkakin on jo varattu. Olisi niin hyvä käydä haudalle viemässä kukkia ja kynttilöitä ja muistella Mummoa. Mutta Mummo itse olisi varmaan onnellisempi, kun pääsisi takaisin rakkaalle kotiseudulleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti