Postilaatikkokatos

Ukkini kuoli 29 vuotta sitten. Hän asui Pohjanmaalla ja sinne hänet haudattiinkin. Ihailimme koko perheen voimin kauniita postilaatikkokatoksia hautajaissaattueen vaeltaessa pitkin Pohjanmaan lakeuksia. 

Syttyi kipinä, että tuollainen olisi hyvä joskus saada. Myöhemmin katoksia alkoi ilmestyä tänne Itä-Suomeen. Sitten joku hankki sellaisen meidänkin kylälle. Joissakin kylissä katoksia tehdään talkoilla ja EU maksaa osan kustannuksista. 

Etsin netistä sopivaa postilaatikkokatosta. Se ei saanut olla hirvittävän kallis eikä koristeellinen. Ei myöskään kovin rostointekoinen. Pohjanmaalta tärppäsi. Kortesjärveläinen Jääkärihirsi valmistaa juuri sopivantekoisia katoksia. 

Tilasin katoksen puuvalmiina. Ajattelin käsitellä sen itse. Säästin näin muutaman kympin. Kuorma-auto toi katoksen ja sukulaiset pystyttivät sen. Pintakäsittelin katoksen kelonharmaalla, jotta se sopisi saumattomasti perinneympäristöömme. 

Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen. Pohjanmaalla katokset ovat usein punaiseksi maalattuja.  Nyt odotellaan, innostuvatko muutkin kyläläiset hankkimaan näitä postilaatikoilleen. Tällaiset pienet yksityiskohdat piristäisivät kylänraitin ilmettä. 

Loppukuvana hansaruusukasvustoa syysväreissään. 

Mansikkapelto

Tämän viikon projektina minulla on ollut mansikkamaan täydennysistutus. Hieman myöhässähän se on. Mansikan lisäystä suositellaan tehtäväksi elokuussa ja nyt on lokakuun loppupuoli.

Meillä on aarin mansikkamaa kokonaan kankaalla niin etteivät rikkaruohot pääsisi valtaamaan viljelmää. Ostin sata Polkan tainta. Nyt niihin oli kasvanut runsaasti rönsyjä joten lisäysmateriaalista ei ollut pulaa.

Lämmin sää suosi ahkerointiani. Meinasivat taimet nuukahtaa, kun ei ole satanut. Kannoin istutuksille kymmeniä kastelukannullisia vettä. Sadetta on luvattu ylihuomiseksi.

Tästä määrästä pitäisi riittää satoa myyntiinkin. Katsotaan nyt, miten se käytännössä onnistuu. Viinimarjoja olen poiminut myyntiin. Mansikka on herkempi pilaantumaan lämpimässä kesäsäässä.

Tämän ruskakuvan myötä toivotan hyvää viikonloppua rakkaat lukijat!

Klapeja

No, nytpä on talven polttopuut varastossa! Maisemahakkuun tuotteena saamamme rekkakuormallinen polttorankaa on edelleen kujarakennuksen takana pilkkomatta. En saanut tuttavaani pilkkomaan. Pari kaveria olisi tullut töihin, 50 €/tunti per mies. Arvelin, että on edullisempaa tilata talven puut valmiiksi pilkottuina.

Paikallislehdessä oli ilmoitus koivupilkettä myytävänä. Tarvittaessa kotiinkuljetus. Soitin numeroon. Kuorma-auto toi seuraavana päivänä lastin pihaamme. Puunmyyjä oli kuullut minusta ja kehui, kuinka energinen olen. Naurahdin hänelle, että kehu vasta sitten, kun olen pilkkonut kujan takana olevan rankakasan!

Viikonloppu menikin sitten pilkeurakassa. Oli kaunis aurinkoinen keli. Viileää, mutta oikealla pukeutumisella pysyi lämpimänä. - Ja eihän sitä työmaalle maleksimaan tultu, vaan töihin.

Perjantaina satoi ensilumi 5 cm. Iltalenkillä käydessäni katselin auringonkukkapeltoa. Nuokkuvine päineen se muistutti Suomussalmen Hiljaista Kansaa. Loppujen lopuksi sain myytyä kukkia 50 euron edestä, eli sain siementen hinnan ja hieman yli.

Hyvän kesän ansiosta keräsin kypsiä auringonkukansiemeniä suoraan pellosta niin paljon, että niillä saisi kylvettyä aarin kokoisen alan. Nähtäväksi jää, milloin kylvän ja paljonko. Maanmuokkaus on niin kallista, ettei EU-korvaus riittäisi kattamaan edullistakaan muokkausta plus ostosiemeniä.

Loppukuvassa Ville-kissa ihmettelee pirtin portailla viikonlopun klapisavottaa.

Kukankasvatusta periferiassa

Esivanhemmiltani peritty vaisto lienee sanonut, että tästä kesästä tulisi hyvä ja lämmin. Olin vuosikausia haaveillut auringonkukkapellosta. Niinpä aloin hyvissä ajoin heti lumien sulettua kysellä meille kyntömiestä.

Sepä ei ollutkaan niin helppo nakki kuin luulin. Viime vuoden kato oli ajanut maanviljelijät aikaisin peltotöihin eivätkä he joutaneet tulla meille "kukkapenkin" muokkaukseen. Viimein sain jonkun töihin. Pienen pellon kyntö ja äestys tulivat melko kalliiksi. Kylvin siemenet samana päivänä. Oli siinäkin oma urakkansa.

Kevät oli todella kuiva ja lämmin. Etelä-Suomen maanviljelijät kärsivät kovasta kuivuudesta. Meilläkin meni kolme viikkoa ennenkuin auringonkukat tulivat taimelle. Onneksi meillä on hikevä maa, eli pohjakosteutta nousee kapillaari-ilmiön avulla ylöspäin kohti maan pintaa.

Elokuussa kukkiin alkoi tulla nuppuja. Alkoi jännitys, ehtivätkö kukkaan ennen halloja. Meni viikkokausia ja sitten ensimmäiset auringonkukat puhkesivat kukkaan. Eihän niitä raskinut edes ottaa maljakkoon!

Vähitellen kukannuppuja avautui yhä enemmän. Ilmoitin Facebookissa, kotisivuillamme, Instagramissa, kaupan seinällä ym. auringonkukkia myytäväksi 2 euron kappalehinnalla. Tuttava osti yhden. Alensin hinnan 1 euroon. Joku osti 6 kpl.

Tarjosin auringonkukkia kauppoihin. Kukaan ei ollut kiinnostunut ostamaan. Ihmiset ihailivat komeaa kukkapeltoa. Unelmani auringonkukkapellosta onnistui paremmin kuin uskalsin odottaakaan. Joku ehdotti, että kasvattaisimme auringonkukkia joka vuosi.

Taitaa olla kannattamatonta puuhaa tämä kukankasvatus periferia-alueella. Kukkakaupoissa yksi auringonkukka voi maksaa 4,5 euroa ja täällä niitä ei saa myydyksi eurollakaan. Kahdella eurolla myytynä olisin saanut siementen ja pellonmuokkuun kustannukset katettua. Voitolle olisin päässyt nippanappa.

Lämpimän kesän ansiosta sain sentään kerättyä kukista siemeniä talteen. Voin kylvää niitä vaikka perunamaan laitaan, mikäli saan edullisemman pellonmuokkaajan ensi kevääksi.

Sadonkorjuuta

Eipä ole tullut päiviteltyä blogiani vähään aikaan. Maalaiseläjät varmaan tietävät, miksi. Viinimarjoja kerättiin ja myytiin 6 sangollista. Perunaa meni myyjäisissä. Närhet korjasivat koko omenasatomme. Linnutko lie vieneet karviaisetkin pensaista?

Tänään saatiin loput perunat nostettua pellosta. Puolen tunnin ruokatauolla olivat närhiystävämme jo ehtineet maistella monta mukulaa. Kellariin linnut eivät pääse, mutta siellä taasen myyrät tekevät tuhojaan. Kerran meinasi kadota koko maatiaisperunamme siemenpankki pikkujyrsijöiden suihin.

Auringonkukkapeltomme onnistui täydellisesti! Harmi vaan, ettei kukille ollutkaan kysyntää. Edes kukkakauppa ei huolinut euron kappalehinnalla kukkiamme. Syrjäseudulla kun yrittää, riskit ovat paljon suuremmat kuin liikepaikoissa.

Toisenlaistakin sadonkorjuuta meillä oli. Metsänhoitoyhdistys raivasi naapurissa tykkylumen aiheuttamia tuhoja. Sain koneet meille päiväksi kaatamaan pohjoispuolelta isoja kuusia. Nyt on meidän osaltamme kylämaisemaa hoidettu aivan tarpeeksi. Seuraavaksi on naapureiden vuoro raivata.

Keräsin kukkien siemeniä niin paljon, että voin pussittaa osan kyläpuodissa myytäväksi. Tilasin teeyrttejä varten pieniä paperipusseja. Samat pussit käyvät siemenillekin. Samettikukka on yksi kiitollisista siemenentuottajista.

Vieras tulossa

Meillä kävi sukulaisia kylässä. Kyllä heistä oli suuri apu. He pystyttivät juhannuksena ostamani ulkovessan sekä kiinnittivät postilaatikkokatoksen paikoilleen. Jos olisin palkannut työntekijän, hän olisi veloittanut ainakin 1000 euroa. Työ on nykyään kallista.

Meihin otti yhteyttä MHY:n mies. Tulee kuulemma neuvottelemaan metsäojituksesta. He ovat sellaisia kavereita, että yksi tie ja kaksi asiaa. Eivät varmaan päästä pelkällä ojituksella, vaan tarjoavat muitakin palveluksia. MHY on melko kallis metsänhoitaja. Niin ovat muut sanoneet ja omastakin kokemuksesta sen tiedän. Bisnestä hekin tekevät.

Aion ottaa ns. härkää sarvista ja ottaa puheeksi tämän kylämaisemien metsityksen. Uskon virkailijan tarjoavan meillekin pellonmetsitystä - onhan metsäkartassa ikävä aukko meidän kohdallamme. Pellonmetsitykseen ei tällä hetkellä saa KEMERA-avustusta, mutta ei se haittaa, sillä onhan 60 vuoden kuluttua tiedossa suuret puunmyyntitulot!?!

Otsikkokuvassa on kylätiemme, jonka molemmat puolet on istutettu kuuselle. Kapea on tie. Täytyy ajaa varovasti ettei hirvi hyppää tielle. Kunhan metsä kasvaa, eläintä on vaikea erottaa tumman puuston seasta. Lopuksi kaunis auringonkukka. Ne alkoivat viimeinkin kukkia.

Viinimarjasesonki

Viinimarjasesonki tuli ja meni. Osa tutuista on tottunut poimimaan marjoja ilmaiseksi, joten en kehtaa ottaa heiltä maksua nytkään. Joku toi Costa Rica -paketin, jonka senkin otin kiitollisena vastaan. Tuoja ei itse juo kahvia, joten mistäpä hän tietäisi kahvimerkkien eri laaduista. Ja eihän lahjahevosen suuhun pidä katsoa!

Yksi perusteli, että joku oli poiminut hänen omat pensaansa (rastaat?). Voiko hän tulla poimimaan meidän pensaista poimintapalkalla. En tullut keittäneeksi kahvia tai järjestäneeksi muutakaan tarjoilua tälle omatoimipoimijalle.

Muutaman sangollisen sain myytyä itse keräämiäni marjoja. Joku sanoi, että halvalla myyn. Joku maksoi hiukan ylimääräistä. Oli hankala poimia marjoja, kun ilmaispoimijat olivat valinneet parhaat oksat eivätkä olleet poimineet järjestään kuten minä teen. Punaherukan poiminta on joutuisampaa puuhaa kuin mustaherukan.

Mummolla oli synttärit maanantaina. Kortteja, kukkia ja lahjoja tuli. Onhan tuo mukava hieman juhlia arkisen aherruksen lomassa. Juhlapäivä vietettiin reissussa. Olin saanut Mummolle ajan jalkahoitoon. Samalla kävimme ostoksilla.

Voi mahdoton, mikä katku tuli sisälle, kun lämmitin asuntomme puuliettä ensimmäistä kertaa kesän jälkeen! Kuvasta voit nähdä, että mökki on harmaana savusta. Poltin röörissä paperia ja tein vaikka mitä. Kaikki palo- ja häkähälyttimet huusivat kuorossa. Illalliseksi meillä oli hornet-broilerpaloja riisin kera. Menimme ulos syömään. Sillä aikaa hella oli alkanut vetää, savu haihtunut ja hälyttimet lopettaneet rääkymisen.