Osallistu kyselyyn!

Blogissani kerron Mummon ja maisemien hoidosta kotikylälläni. Ympäristöministeriö on päivittämässä luonnonsuojelulakiaan ja kansalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa siihen vastaamalla tähän kyselyyn https://www.mhy.fi/uutiset/luonnonsuojelulainsaadantoa-uudistetaan-vastaa-kansalaiskyselyyn

Kuvan komea vaaramaisema on vanhaa laidunaluetta, joka metsitettiin kymmenisen vuotta sitten. Tuoreimman selvityksen mukaan juuri luonnonlaitumet ja niityt ovat maamme uhanalaisimpia luontokohteita. Niitä ei ole merkitty luonnonsuojelulakiin. Tähän on saatava muutos.

Kuvan perinnebiotooppi on jo metsitetty ja tuskin sitä enää voidaan pelastaa, koska maanomistaja tahtoo kasvattaa maillaan rahaa. Jos puuntaimet poistetaan ja alettaisiin luontoa suojelemaan, olisi siitä ennemminkin kuluja kuin tuloja. Toisaalta, mitäpä se omistajaa edes hetkauttaa, miltä hänen maillaan näyttää. Hän kun asuu kaupungissa 300 kilometrin päässä.

Kylällämme tapahtui suuri peltojen, niittyjen ja laidunalojen metsitys kymmenen vuotta sitten. Metsäalan toimija kävi talo talolta puhumassa metsänkasvatuksen tärkeydestä ja siitä, kuinka paljon metsästä saa rahaa. Vuosikymmenet hoidotta olleet perinnemaisemat olivat pusikoituneet ja kaupungeissa asuvien maanomistajien oli helppo tehdä päätös metsittämisestä.

Meidänkin maatilalle tarjottiin peltojen metsittämistä useaan otteeseen. Vanhan laidunalueen, josta avautuu komea vaaramaisema, olisivat he metsittäneet vaikkemme lupaa siihen antaneet. Perinnemaisemat ovat luonnonsuojelun lisäksi osa kulttuuriperintöä ja silmiä hivelevän kaunis näky.

Päivän paras uutinen

On lauantai. Pitäisi tuo joulutähti heittää menemään. Ei jaksa. Muut ihmiset valmistautuvat viikonlopun viettoon. Siivotaan, tehdään hyvää ruokaa, tavataan ystäviä, saunotaan, mennään leffaan tai muuta hauskaa.

Minulla tämä päivä kului kuten kaikki muutkin päivät. Keitin aamukahvit, lääkitsin Mummon, mietin siivousta, pesin pyykkiä. Mummo nukkui vaan. Ruuvasin joskus Ikeasta tilaamani tuolin kasaan. Kas, tältä se näyttää.

Jostain vieraasta numerosta tuli soitto. Menin vastaamaan. Puhelu katkaistiin. Yritin soittaa takaisin. "Numero ei ole käytössä. Olkaa hyvä ja tarkistakaa numero", sanoi englanninkielinen naisääni. Laitoin numeron mustalle listalle.

Ilta alkoi hämärtää. Päivä on jo jatkunut, tosi on! Mummo nukkui vaan. Eiköhän Mummo herää tänään ollenkaan? Menin liiteriin  sahaamaan kassillisen polttopuita. Liekö saha tylsynyt, kun työ tuntui raskaalta.

Minun elämäni tuntuu olevan yhtä oravanpyörää. Pinnistää, pinnistä! Jaksa, jaksa! Jos otat yhdenkin päivän hieman rennommin, jo seuraavana päivänä tekemättömät työt tuntuvat kaatuvan niskaasi. Kuinka kauan vielä? Älä ajattele!

Suojasää oli pehmittänyt hangen pinnan ja polttopuita sisään kantaessani lumikinos petti jalkojeni alla pariin otteeseen. Ei ole mukavaa, kun kannat raskasta taakkaa ja humpsahdat yhtäkkiä puolimetriseen lumeen.

Tulin polttopuulastin kanssa sisään ja katsahdin Mummon huoneeseen. Sänky oli tyhjä. Mummo olikin herännyt ja kävellyt itse pirtin puolelle omaan tuoliinsa istumaan. Mummo jaksoikin tänään nousta ylös sängystä. Päivän paras uutinen!

Pala taivasta, pala maata

Lupaan esittelytekstissä, että blogissani käsitellään asioita maan ja taivaan väliltä. Tässä kirjoituksessa tulee näitä jälkeen mainittuja. Olen ollut pienestä pitäen taipuvainen kääntymään sisäänpäin, mietiskelemään. Kun aloittelin koulua, tahdoin kysyä opettajilta, milloin Jumala on syntynyt. En tuolloin vielä ymmärtänyt ikuisuuskäsitettä.

Olen tavallinen kuolevainen, en mikään pyhimys, vaikka hiljennynkin silloin tällöin mietiskelemään syntyjä syviä. Välillä päästän ärräpäitä ja moitin kyläläisiä kun antoivat metsittää arvokkaat kulttuuriympäristöt. Eräs tuttavani on minua paljon aggressiivisempi. Hän harrastaa ikoninmaalausta.

Saan voimia raskaaseen omaishoito-maaseutuyrittäjätyöhön hiljentymisestä ja mietiskelystä. Perinteisenä ihmisenä en ole kiinnostunut nykyajan henkisistä suuntauksista. Minulle riittää tämä läntisen riituksen ikiaikainen traditio. Joitain vaikutteita on tarttunut mukaan myös ortodoksisesta rukouselämästä.

Perinteisten luterilaisten rukousten lisäksi ruusukon mietiskeleminen kuuluu. harrastuksiini. Tämä juontaa juurensa lapsuudestani. Televisiossa pyöri saksalaissarja, joka kertoi luostariin piilotetusta juutalaistytöstä toisen maailmansodan aikana. Muistelen ohjelman nimen olleen Pala taivasta, pala maata. En ole varma. Katoliset sisaret antoivat sarjassa sympaattisen vaikutelman ja niin kiinnostukseni erityisesti katolisuuteen heräsi.

Toivoin saavani jostain käsiini oikean rukousnauhan. Se oli maalaiseläjälle haasteellista ennen internetin aikakautta. Lopulta värkkäsin sellaisen itse, ja hyvin toimi. Kasasin laudanpätkistä vielä rukousjakkarankin. Pari vuotta sitten tilasin oikean rukousjakkaran eräältä hollantilaisfirmalta 46 euron hintaan.

Ostettuja, oikeita luostarissa tehtyjä rukousnauhoja minulla on kaksi. Vanhempi on tilattu jo lopettaneelta East Side Artilta ja toinen varkautelaiselta Posliinistudiolta. Jos ei tahdo kovin kruusattua, aidoista helmistä valmistettua ruusukkoa, irtoaa mietiskelyväline muutamalla eurolla.

Aloin googlaamaan muutama ilta sitten rukousnauhaa ja hämmästyin. Luterilaisen kirkon sivuilla esitellään katolilaisia rukousnauhoja (ja myös luterilaisia), opetetaan ruusukon rukoilua, neuvotaan rukousjakkaran valmistuksessa ja kerrotaan meditaation eri muodoista. Tämä oli siis Kirkko ja kaupunki -sivusto. Täkäläiset vanhaluterilaiset voisivat katsoa kieroon jos heille esiteltäisiin katolisia traditioita.

En ryhdy tässä enempää kertomaan ruusukkorukouksesta tai muista hiljentymismuodoista. Jos ketä kiinnostaa eri kirkkokuntien ja muiden liikkeiden mietiskelykäytännöt, voi etsiä lisätietoja internetin ihmeellisestä maailmasta.

Kevätpiristys

Tällaisena harmaana kevättalven aikana kaipaa jotain aurinkoisen pirteää. Kehittelin "laiskan tytön salaatin". Siihen tarvitaan yksi purkki säilykemandariineja ja yksi pieni purkillinen raejuustoa. Ainekset sekoitetaan keskenään, jaetaan kahteen annosmaljaan ja nautitaan. Helppoa ja terveellistä!

Kerronpa, miten kävi Mummolle C-todistusta hakiessa. En soittanut puhelimella, koska jos terkkariin soittaa, niin pitää yrittää ainakin 10 kertaa ennenkuin pääsee edes jonkun henkilön juttusille. Soittopyynnön jos jättää, voivat soittaa vaikka seuraavana päivänä kun asia on jo unohtunut.

No, menin terkkariin ja esitin asiani. Mummon pitäisi saada C-todistus henkilökohtaisen avustajan palkkausta varten. Minut ohjattiin sivuhuoneeseen ja hoitaja kyseli puoli tuntia, näpytti tietokonetta ja täytteli lomakkeita.

Todistuksen saadakseen Mummo täytyy raahata ensin verikokeisiin ja sydänfilmiin. Sitten lääkärin vastaanotolle. Mitenkähän mahtaa näillä keleillä onnistua? Labraankaan ei voi enää mennä suitsait, vaan täytyy tilata aika. Kotiläksyksi hoitaja antoi vielä nipun lomakkeita täytettäväksi.

Pientä bisnestä

Meille jouluna vieraillut henkilö kävi kohta uudelleen. Juttelimme niitä näitä. Vieras kyseli sukulaisistani ja minä kyselin hänen tutuistaan. Oli ollut aikoinaan meijeriautokuskina. Hän kovin tarkkaan tiesi ihmisten asioista. Eipä siinä mitään, niin tiedän minäkin, mutta en kerro niitä eteenpäin.

Vieras vaikutti kertomansa perusteella kovin säästäväiseltä, ettei peräti nuukalta. Hän kertoi hämmästyneensä kuukauden kauppalaskua. Mutta sanoi sitten heti, että hän on saamapuolella. Ne ovat hänen "asiakkaidensa" ruokalaskuja. Hmm. Kaveri on eläkkeellä, mitähän "asiakkaat" mahtavat olla? Sitten hän kertoi, että käyttää mummoja kaupoissa. Kauppa maksaa ostoista hyvitystä, bonusta.

Tutut ovat todenneet vieraamme suvusta heidän olevan "viisaita". Tämä on kiertoilmaus sanalle ovela, viekas. Vieras lähti, kun kyläilemään tulleet tyttäret hoputtivat häntä puhelinsoitolla lähtemään kotiinsa. Ilmeisesti hän kävi meillä kuulostelemassa itselleen uusia asiakkaita. Pikkurahaa vastaan toimittelisi asioita. Pientä bisnestä siis.

Paska-Sote

Niin lähti taas siirtolappu Mummon tililtä pankkiin. Kahden kuukauden ruokalaskut maksoivat 970 euroa. Laitoin selitteeseen: "joululahjoihin, lääkkeisiin ja kauppalaskuun". Pankista soittelevat, että kyllä tämä on minun käsialallani kirjoitettu, mutta tarkennoksia pyydetään. Kotipalvelu seuraa Mummon tiliä ja ihmettelee, minne rahat katoavat. Parempi nauttia aikanaan ja käyttää varat eläessä kuin että verottaja vie perintöveroina. Kyllä me olemme omalta osaltamme maksaneet veroja ja hyväntekeväisyysavustuksia riittävästi, hitto vie!

Tuttaville olen kertonut, että olen Mummolla ruokapalkalla töissä. Niin kuin olenkin. Kuitit olen kaiken varalta säilönyt visusti talteen. Jossain vaiheessa saattaa tulla tarkempi kysely soskulta, pankilta tai verottajalta, mihin rahat kuluvat. En ole pyrkinyt kortistoonkaan. Sekin korvaus olisi suurempi kuin omaishoidontuki. Eiväthän he minua huolisi. Sanoisivat, että painu hoitamaan sitä Mummoasi!

Omaishoitajaryhmässä oli Lakitoimisto Kumpuvuoren voittama tapaus. Henkilökohtainen avustaja VOI TEHDÄ MYÖS HOIVA- JA HOITOTYÖTÄ, kunhan se ei ole pääasiallisin tehtävä. Me voittaisimme taistelun, jos ajaisimme Mummon asian käräjille. Enhän minä edes ilmoittanut hoivatyötunteja avustajan työksi. Sosiaaliviranomaiset tulkitsivat näin, että voisivat säästää palkoista. Paska Sote!

Paluu arkeen

Joulunpyhät on vietetty, juhlakausi jatkuu vielä loppiaiseen, tai jopa Nuutinpäivään 13.1. asti. Aatonaattona minulla oli pyykkirumba. Pesin monta koneellista pyykkiä muiden hiljentyessä joulunviettoon. Kuivan kesän vuoksi ei niin kiireellistä -pyykkiä oli kertynyt nurkkiin.

Tutut kysyivät, kävikö joulupukki, johon vastasin yllättävästi: -kävihän tuo! Tuttava pyysi tulla laulamaan meille joululauluja. Minä pyysin häntä ostamaan tarjouksesta kahvia. Hän toi kahvit ja konvehtirasian. Maksoin kahvit, söimme suklaat ja lauloimme Kauneimmat joululaulut kannesta kanteen. Tuttu luki vielä jouluevankeliumin. Siitä alkoi meidän joulu.

Mummon fysioterapia olisi ensi perjantaina. Rinteen on juoksuttanut melkein tukkoon. Tietä ei ole aurattu. Saa nähdä, uskallanko lähteä ajamaan kun on vielä luvattu suojasäätä. Tie muuttuu sohjoiseksi.

Pesin tukkani ja tutkin silmälasejani. Toinen sanka on melkein poikki ja ruuvit löystyneet. Niillä näkee melkein yhtä hyvin kuin ilman laseja. Uudet hajataittosilmälasit kehyksineen maksavat toistatuhatta euroa. SiunSote irtisanoi avustajan työsopimukseni ja minun pitäisi tulla toimeen 500 euron omaishoidontuella. Maksaisikohan SiunSote minulle uudet silmälasit?