On lauantai. Pitäisi tuo joulutähti heittää menemään. Ei jaksa. Muut ihmiset valmistautuvat viikonlopun viettoon. Siivotaan, tehdään hyvää ruokaa, tavataan ystäviä, saunotaan, mennään leffaan tai muuta hauskaa.
Minulla tämä päivä kului kuten kaikki muutkin päivät. Keitin aamukahvit, lääkitsin Mummon, mietin siivousta, pesin pyykkiä. Mummo nukkui vaan. Ruuvasin joskus Ikeasta tilaamani tuolin kasaan. Kas, tältä se näyttää.
Jostain vieraasta numerosta tuli soitto. Menin vastaamaan. Puhelu katkaistiin. Yritin soittaa takaisin. "Numero ei ole käytössä. Olkaa hyvä ja tarkistakaa numero", sanoi englanninkielinen naisääni. Laitoin numeron mustalle listalle.
Ilta alkoi hämärtää. Päivä on jo jatkunut, tosi on! Mummo nukkui vaan. Eiköhän Mummo herää tänään ollenkaan? Menin liiteriin sahaamaan kassillisen polttopuita. Liekö saha tylsynyt, kun työ tuntui raskaalta.
Minun elämäni tuntuu olevan yhtä oravanpyörää. Pinnistää, pinnistä! Jaksa, jaksa! Jos otat yhdenkin päivän hieman rennommin, jo seuraavana päivänä tekemättömät työt tuntuvat kaatuvan niskaasi. Kuinka kauan vielä? Älä ajattele!
Suojasää oli pehmittänyt hangen pinnan ja polttopuita sisään kantaessani lumikinos petti jalkojeni alla pariin otteeseen. Ei ole mukavaa, kun kannat raskasta taakkaa ja humpsahdat yhtäkkiä puolimetriseen lumeen.
Tulin polttopuulastin kanssa sisään ja katsahdin Mummon huoneeseen. Sänky oli tyhjä. Mummo olikin herännyt ja kävellyt itse pirtin puolelle omaan tuoliinsa istumaan. Mummo jaksoikin tänään nousta ylös sängystä. Päivän paras uutinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti