Klapeja

No, nytpä on talven polttopuut varastossa! Maisemahakkuun tuotteena saamamme rekkakuormallinen polttorankaa on edelleen kujarakennuksen takana pilkkomatta. En saanut tuttavaani pilkkomaan. Pari kaveria olisi tullut töihin, 50 €/tunti per mies. Arvelin, että on edullisempaa tilata talven puut valmiiksi pilkottuina.

Paikallislehdessä oli ilmoitus koivupilkettä myytävänä. Tarvittaessa kotiinkuljetus. Soitin numeroon. Kuorma-auto toi seuraavana päivänä lastin pihaamme. Puunmyyjä oli kuullut minusta ja kehui, kuinka energinen olen. Naurahdin hänelle, että kehu vasta sitten, kun olen pilkkonut kujan takana olevan rankakasan!

Viikonloppu menikin sitten pilkeurakassa. Oli kaunis aurinkoinen keli. Viileää, mutta oikealla pukeutumisella pysyi lämpimänä. - Ja eihän sitä työmaalle maleksimaan tultu, vaan töihin.

Perjantaina satoi ensilumi 5 cm. Iltalenkillä käydessäni katselin auringonkukkapeltoa. Nuokkuvine päineen se muistutti Suomussalmen Hiljaista Kansaa. Loppujen lopuksi sain myytyä kukkia 50 euron edestä, eli sain siementen hinnan ja hieman yli.

Hyvän kesän ansiosta keräsin kypsiä auringonkukansiemeniä suoraan pellosta niin paljon, että niillä saisi kylvettyä aarin kokoisen alan. Nähtäväksi jää, milloin kylvän ja paljonko. Maanmuokkaus on niin kallista, ettei EU-korvaus riittäisi kattamaan edullistakaan muokkausta plus ostosiemeniä.

Loppukuvassa Ville-kissa ihmettelee pirtin portailla viikonlopun klapisavottaa.

Kukankasvatusta periferiassa

Esivanhemmiltani peritty vaisto lienee sanonut, että tästä kesästä tulisi hyvä ja lämmin. Olin vuosikausia haaveillut auringonkukkapellosta. Niinpä aloin hyvissä ajoin heti lumien sulettua kysellä meille kyntömiestä.

Sepä ei ollutkaan niin helppo nakki kuin luulin. Viime vuoden kato oli ajanut maanviljelijät aikaisin peltotöihin eivätkä he joutaneet tulla meille "kukkapenkin" muokkaukseen. Viimein sain jonkun töihin. Pienen pellon kyntö ja äestys tulivat melko kalliiksi. Kylvin siemenet samana päivänä. Oli siinäkin oma urakkansa.

Kevät oli todella kuiva ja lämmin. Etelä-Suomen maanviljelijät kärsivät kovasta kuivuudesta. Meilläkin meni kolme viikkoa ennenkuin auringonkukat tulivat taimelle. Onneksi meillä on hikevä maa, eli pohjakosteutta nousee kapillaari-ilmiön avulla ylöspäin kohti maan pintaa.

Elokuussa kukkiin alkoi tulla nuppuja. Alkoi jännitys, ehtivätkö kukkaan ennen halloja. Meni viikkokausia ja sitten ensimmäiset auringonkukat puhkesivat kukkaan. Eihän niitä raskinut edes ottaa maljakkoon!

Vähitellen kukannuppuja avautui yhä enemmän. Ilmoitin Facebookissa, kotisivuillamme, Instagramissa, kaupan seinällä ym. auringonkukkia myytäväksi 2 euron kappalehinnalla. Tuttava osti yhden. Alensin hinnan 1 euroon. Joku osti 6 kpl.

Tarjosin auringonkukkia kauppoihin. Kukaan ei ollut kiinnostunut ostamaan. Ihmiset ihailivat komeaa kukkapeltoa. Unelmani auringonkukkapellosta onnistui paremmin kuin uskalsin odottaakaan. Joku ehdotti, että kasvattaisimme auringonkukkia joka vuosi.

Taitaa olla kannattamatonta puuhaa tämä kukankasvatus periferia-alueella. Kukkakaupoissa yksi auringonkukka voi maksaa 4,5 euroa ja täällä niitä ei saa myydyksi eurollakaan. Kahdella eurolla myytynä olisin saanut siementen ja pellonmuokkuun kustannukset katettua. Voitolle olisin päässyt nippanappa.

Lämpimän kesän ansiosta sain sentään kerättyä kukista siemeniä talteen. Voin kylvää niitä vaikka perunamaan laitaan, mikäli saan edullisemman pellonmuokkaajan ensi kevääksi.

Sadonkorjuuta

Eipä ole tullut päiviteltyä blogiani vähään aikaan. Maalaiseläjät varmaan tietävät, miksi. Viinimarjoja kerättiin ja myytiin 6 sangollista. Perunaa meni myyjäisissä. Närhet korjasivat koko omenasatomme. Linnutko lie vieneet karviaisetkin pensaista?

Tänään saatiin loput perunat nostettua pellosta. Puolen tunnin ruokatauolla olivat närhiystävämme jo ehtineet maistella monta mukulaa. Kellariin linnut eivät pääse, mutta siellä taasen myyrät tekevät tuhojaan. Kerran meinasi kadota koko maatiaisperunamme siemenpankki pikkujyrsijöiden suihin.

Auringonkukkapeltomme onnistui täydellisesti! Harmi vaan, ettei kukille ollutkaan kysyntää. Edes kukkakauppa ei huolinut euron kappalehinnalla kukkiamme. Syrjäseudulla kun yrittää, riskit ovat paljon suuremmat kuin liikepaikoissa.

Toisenlaistakin sadonkorjuuta meillä oli. Metsänhoitoyhdistys raivasi naapurissa tykkylumen aiheuttamia tuhoja. Sain koneet meille päiväksi kaatamaan pohjoispuolelta isoja kuusia. Nyt on meidän osaltamme kylämaisemaa hoidettu aivan tarpeeksi. Seuraavaksi on naapureiden vuoro raivata.

Keräsin kukkien siemeniä niin paljon, että voin pussittaa osan kyläpuodissa myytäväksi. Tilasin teeyrttejä varten pieniä paperipusseja. Samat pussit käyvät siemenillekin. Samettikukka on yksi kiitollisista siemenentuottajista.

Vieras tulossa

Meillä kävi sukulaisia kylässä. Kyllä heistä oli suuri apu. He pystyttivät juhannuksena ostamani ulkovessan sekä kiinnittivät postilaatikkokatoksen paikoilleen. Jos olisin palkannut työntekijän, hän olisi veloittanut ainakin 1000 euroa. Työ on nykyään kallista.

Meihin otti yhteyttä MHY:n mies. Tulee kuulemma neuvottelemaan metsäojituksesta. He ovat sellaisia kavereita, että yksi tie ja kaksi asiaa. Eivät varmaan päästä pelkällä ojituksella, vaan tarjoavat muitakin palveluksia. MHY on melko kallis metsänhoitaja. Niin ovat muut sanoneet ja omastakin kokemuksesta sen tiedän. Bisnestä hekin tekevät.

Aion ottaa ns. härkää sarvista ja ottaa puheeksi tämän kylämaisemien metsityksen. Uskon virkailijan tarjoavan meillekin pellonmetsitystä - onhan metsäkartassa ikävä aukko meidän kohdallamme. Pellonmetsitykseen ei tällä hetkellä saa KEMERA-avustusta, mutta ei se haittaa, sillä onhan 60 vuoden kuluttua tiedossa suuret puunmyyntitulot!?!

Otsikkokuvassa on kylätiemme, jonka molemmat puolet on istutettu kuuselle. Kapea on tie. Täytyy ajaa varovasti ettei hirvi hyppää tielle. Kunhan metsä kasvaa, eläintä on vaikea erottaa tumman puuston seasta. Lopuksi kaunis auringonkukka. Ne alkoivat viimeinkin kukkia.

Viinimarjasesonki

Viinimarjasesonki tuli ja meni. Osa tutuista on tottunut poimimaan marjoja ilmaiseksi, joten en kehtaa ottaa heiltä maksua nytkään. Joku toi Costa Rica -paketin, jonka senkin otin kiitollisena vastaan. Tuoja ei itse juo kahvia, joten mistäpä hän tietäisi kahvimerkkien eri laaduista. Ja eihän lahjahevosen suuhun pidä katsoa!

Yksi perusteli, että joku oli poiminut hänen omat pensaansa (rastaat?). Voiko hän tulla poimimaan meidän pensaista poimintapalkalla. En tullut keittäneeksi kahvia tai järjestäneeksi muutakaan tarjoilua tälle omatoimipoimijalle.

Muutaman sangollisen sain myytyä itse keräämiäni marjoja. Joku sanoi, että halvalla myyn. Joku maksoi hiukan ylimääräistä. Oli hankala poimia marjoja, kun ilmaispoimijat olivat valinneet parhaat oksat eivätkä olleet poimineet järjestään kuten minä teen. Punaherukan poiminta on joutuisampaa puuhaa kuin mustaherukan.

Mummolla oli synttärit maanantaina. Kortteja, kukkia ja lahjoja tuli. Onhan tuo mukava hieman juhlia arkisen aherruksen lomassa. Juhlapäivä vietettiin reissussa. Olin saanut Mummolle ajan jalkahoitoon. Samalla kävimme ostoksilla.

Voi mahdoton, mikä katku tuli sisälle, kun lämmitin asuntomme puuliettä ensimmäistä kertaa kesän jälkeen! Kuvasta voit nähdä, että mökki on harmaana savusta. Poltin röörissä paperia ja tein vaikka mitä. Kaikki palo- ja häkähälyttimet huusivat kuorossa. Illalliseksi meillä oli hornet-broilerpaloja riisin kera. Menimme ulos syömään. Sillä aikaa hella oli alkanut vetää, savu haihtunut ja hälyttimet lopettaneet rääkymisen.

Ikoni

Ajattelin laittaa tädiltä perintönä saamani ikonin esille, Pohjois-Karjalassa kun ollaan. Paikallisella kirpputorilla kolutessani löysin kotitekoisen pienen nurkkahyllyn, johon oli liimattu pitsi reunaan. Arvasin heti, että kyseessä on ikonihylly. Hinta 3 euroa! Varmistin esineen käyttötarkoituksen kirpputorin myyjältä, joka on ortodoksi.

Naputtelin hyllyn itänurkkaan pihassamme olevan hirsitalon pirtissä. Asettelin ikonin hyllyn päälle. Jotenkin tuli sellainen kunnioittava olo, vaikka olenkin tavan luterilainen. Tuohon kun saisi vielä käspaikan, niin johan olisi! Ortodoksiystäväni ehdotti lampukan hankkimista.

Tutkin asiaa netistä. Lampukat ovat todella kalliita ja tämä tulee lähinnä sisustuselementiksi poissulkematta hartaudenharjoitustakaan. Aloin muistelemaan, että eikö samaisella kirpputorilla olekin ollut myynnissä joitain koristeellisia, roikkuvia "tuikkulyhtyjä".

Täältä asti ei kannata lähteä asiakseen mutu-tuntumalla jotain kynttilälyhtyä etsimään. Kun tuli apteekki- ja ruokakauppa-asioita hoidettavaksi, suuntasin samalla reissulla kirppikselle. En ollut uskoa silmiäni, kun muiden tavaroiden joukosta pienen etsinnän jälkeen löysin ehjän lampukan. Hinta vain viisi euroa. Kullanvärisen vielä, joten se sopisi oikein hyvin samansävyisen ikonin kanssa.

Kassatyttö oli tällä kertaa eri. Jos olisi ollut tuttu, hän olisi saattanut olla hieman utelias viimeaikaisista ostoksistani. Pakkasin aarteeni huolella muovipussiin, tein ruokaostokset ja ajoin kotiin. Näytin ostokseni Mummolle ja kerroin sen olevan kynttilälyhty, joka laitetaan katosta riippumaan. En tiedä, paljonko hän selostuksestani ymmärsi, mutta kerroinpahan kuitenkin.

Asuessa täällä esi-isien mailla, jossa sama suku on elänyt vuosisatojen ajan, tuntuu silloin tällöin, ettei kaikki tapahdu sattumalta. Aivan kuin jollakin olisi "sormensa pelissä" meidän elämässä, jotka täällä nyt piiperretään. Tulee tunne, että tapahtumissa on mukana johdatusta, tai miksi kukakin näitä ihmeelliseltä tuntuvia sattumuksia kutsuukaan.

Joka tapauksessa alakuvassa näkyy perintöikoni kirpputorilta ostetun hyllyn päällä ja lampukka sen edessä. Mukavaa loppuviikkoa, lukijani!

Elokuu

Huoh! Olipa kiireinen viikonloppu! Meillä kävi vieraita ja leivoin heille täytekakun kesän viimeisistä mansikoista. Marjoja poimiessani samalla havaitsin, että on kiire ottaa rönsyjä talteen täydennysistutuksia varten. Meillä on perusteilla uusi, isompi mansikkamaa, josta olisi satoa myyntiinkin asti.

Pitkään kestänyt helle purkautui kaatosateeseen ja kovaan ukkoseen. Sadetta tarvitsimme kipeästi. Vesisäiliöt vajuivat vauhdilla, kun kesäkukkia täytyi kastella lähes päivittäin. Kyllä ne nyt loistavatkin!

Miljoonakello

Syysleimu

Loppukesän puuhat alkavat nyt. Ostaisikohan joku punaherukkaa? Vadelma on jälleen kerran vallannut herukkatarhamme. Joka kesä täytyy kahdesti raivata vatuntaimet pois puskista. Perunanvarret on kohta niitettävä. Olisipa ryteikköihin erikoistunut robottiruohonleikkuri!

Tienvarren 15 aarin kukkaniitty täytyisi niittää ja haravoida niitokset pois. Kovaa työtä sekin: jyrkkä rinne ja kiviä saa varoa. Mutta toisaalta on siistin näköistä, kun pellot on hoidettu. Melkoista viidakkoa ovat paikoin ennen maisemistaan kuulun kylämme tienvarret. Loppukuvassa aamu-usvaa parin päivän takaa.