Kulunut vuosi on ollut yhtä odottamista. Ensin odotettiin koronan ohi menemistä. Sitten odotettiin pellonniittäjää. Nyt odotetaan metsäkonetta pellonraivaukseen. Meidän nykyiset peltoraiviot eivät riitä tukien saamiseen, vaan on raivattava metsästä lisää peltomaata. Tuokin, josta puukaupat tehtiin, on entistä, metsittynyttä peltoa. Metsäyhtiön pomo lupasi hakkuun alkavan heti lomien jälkeen.
Otin häneen viime viikolla yhteyttä, joko lomat on pidetty. Ongelmana on kuulemma tukkipuun huono kysyntä. Eipä ole koneita kuulunut, ei näkynyt. Teiden varsilla näkyy useissakin kohdissa savotta olevan käynnissä. Kuitupuuta lähinnä kaatavat. Eräässä postauksessani kerroin harkitsevani peltomaan raivauksesta luopumista. Tämä jääräpäinen luonne ei vaan anna periksi.
Viikonloppuna joku vieras kysyi minulta, mikä on tämänhetkinen suurin toiveeni. - Saada peltomaata lisää, tuli hetkeäkään miettimättä. Meillä on kaksi raivota, jotka pitäisi vielä tasoittaa kaivinkoneella. Odotimme savottaa, että kaivuri kunnostaisi samoin tein uudenkin lohkon. Taitaa hakkuu siirtyä talveen ja meillä pellot raivaamatta. Lähetin sähköpostia kaivurifirmalle. Odottelemme vastausta.
Odotan vieläkin valituslautakunnan ratkaisua avustaja-asiaan. Siitä kai tulee päätös tämän kuun lopussa. Kävin jo törsäämässä epävarmalta näyttävää palkkaani ja ostin tulppaanien sipuleita. Niidenkin kukkaan puhkeamista joutuu odottamaan yli puoli vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti