Mummo ja maisemanhoitoa

Naapurin pellolle tulivat tänään raivaajat. Puolikymmentä vuotta sitten kuuselle istutettu pelto raivataan vesakoista. Menisinkö sanomaan heille, että raivatkaa samalla kuusentaimetkin pois. Kerrotaan maanomistajalle hirvien syöneen taimet. Kyseessähän on komea vaaramaisema kylätien varressa. Monisatavuotinen perinnemaisema! Otin yhteyttä tuttavaani, joka myös kamppailee maisemien umpeenkasvun kanssa. Ehdotin, jos alkaisimme kerätä nettiadressi vaarakylämaisemien säilyttämiseksi. Emmehän me 50 000 allekirjoitusta saisi, mutta herättäisimmepähän huomiota. Nyt on tuo ilmastonmuutos niin voimakkaasti otsikoissa, että se vie kaiken huomion muilta asioilta. Päättäjien keino suunnata kansan mielenkiinto muilta epäkohdilta? Kerroimme pari viikkoa sitten käyneelle palvelunohjaajalle, että Mummo tarvitsee uudet tukisukat. Sitä vartenhan he ovat, että he auttavat asiakkaita näissä sosiaalipalveluasioissa. Palvelunohjaaja ei ollut muistanut tätäkään asiaa viedä eteenpäin. Kysyin viikkoa myöhemmin kotipalvelulta. He eivät tienneet mitään. Kotipalvelu oli ottanut fysioterapiaan yhteyttä ja sukka-asia nytkähti liikkeelle. Ihmeellistä, kun hyväpalkkaiset virkailijat istuvat toimistossaan, täyttelevät lomakkeita ja piipahtavat joskus pitäjällä, mutta mitään käytännön työtä he eivät tee. Pienipalkkaiset Kotipalvelun työntekijät hoitavat hommat. Jos valitat, näytetään äkkiä ovea, että voit poistua. Kyllä tänne on tulijoita. Mummon syntymäpäivä lähestyy. Olen niittänyt reunaheinikoita, sulattanut pakastimen, pessyt ikkunat. Yritin saada ruohonleikkurin käyntiin. Naru on jumissa. Olin lainannut konetta eräälle tuttavalle, olikohan hän rikkonut sen? Harmittaa, kun uusi leikkuri ja nyt jo epäkunnossa. Yritin toista, ei sekään käynnistynyt. Meillä annetaan kaikkien kukkien kukkia!