Kellarissa luukku oli huonosti eristetty ja pakkasten aikaan meinasi kylmä päästä sisälle. Lämpömittarissa oli vai yksi plusaste. Vein sinne tehokkaamman lämmittimen ja sato pelastui.
Peruna, potakka, pottu - rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tällä Pohjois-Karjalan kivisillä pelloilla peruna kasvaa hyvin. Se on suhteellisen helppohoitoinen kasvi.
Meidän tapauksessa kulmakiviksi muodostuu, mistä saisimme kohtuuhintaisen maanmuokkaajan. 300 euroa 30 aarilta on suolainen hinta, jonka maksoimme auringonkukkapellon kynnöstä.
Toinen vielä haastavampi seikka, mistä saada karjanlantaa lannoitteeksi. Täällä ei ole karjatiloja likimain ja maatiaisperunalle parasta on aito lehmänsonta.
Olen saanut lukkarinrakkauden perunaa kohtaan vanhemmiltani. Äidin kotipitäjässä kasvatetaan perunaa teollisuuteen. Isäni hankki lisätuloja vaatimattoman meijeritilin jatkeeksi viljelemällä perunaa savottakämpille ja kyläkoulun keittolaan.
Lapsuudestani muistan piirretyn dokumenttiohjelman perunan historiasta. Erityisen koskettava oli kohta, jossa köyhät irlantilaiset joutuivat tulemaan toimeen neljänneksellä maa-alasta herrojen huomattua perunan viljaa satoisammaksi kasviksi.
Täytyy tästä ensi viikolla alkaa panemaan pottua peltoon. Loppukuvana kaunis aamurusko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti