Toimimme maaseutuyrityksessä ja kun Itä-Suomessa eletään, täytyy huomioida erinäisiä seikkoja, joita ei ehkä muualla maassamme esiinny. Järjestimme maaseudun Joulutulet kylällemme.
Naapurimme ei osallistunut taloudellisista syistä tapahtumaan. Onhan euron hintainen ulkotuli hukkaan heitettyä rahaa jos sillä kannatetaan bisnesihmisiä. Se sijaan oman suvun perinteiden vaalimiseen käytettävät varat menevät oikeaan kohteeseen.
Asioidessani paikallisessa ruokakaupassa tuttuni päivitteli kylätiemme huonoa kuntoa. Meinasin hämmästyksestä lentää selälleni, koska tie on ollut moitteettomassa kunnossa jo kolme vuotta! Olen informoinut kaikkialla tiemme nykyisestä hyvästä kunnosta.
Edellinen esimerkki kertoo, mistä alussa mainitsin. Itäsuomalaiset ystävämme huolestuvat, jos meidän bisnekset kannattavat turhan hyvin. Silloin aletaan kertoa tietoa esim. tien huonosta kunnosta.
Tässä ollaan puun ja kuoren välissä. Että liiketoiminta sujuisi täällä periferiassa edes jotenkuten, täytyy kehua sosiaalisessa mediassa ym. asiakkaiden suurta määrää ja sitä, kuinka hyvin kauppa käy jne. Jos alat valittamaan, loputkin asiakkaat kaikkoavat.
Jotkut taas kun lukevat näitä päivityksiä, huolestuvat, että yrittäjällä menee liian lujaa. He ajattelevat tekevänsä palveluksen kertomalla esimerkiksi huonokuntoisesta tiestöstä. Näin paikallinen yrittäjä ei väsy asiakastulvan alle ja saadaan tasoitettua asiakasvirtaa omien liikekumppaneiden eduksi. Kauniisti ajateltu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti