Syrjäseudulla, jossa ihmiskontaktit ovat supistuneet minimiin, lemmikkieläimillä on suuri merkitys henkiselle hyvinvoinnille. Mummokin, jonka puhe vei afasia, katsoo ikkunasta ulos, itkee ja toistelee: -Koira, koira... Mitä tuohon sanoisi? Itken itsekin, menen Mummon luo ja rutistan häntä hellästi hartioista: -Meillä on vielä toisemme. Nautitaan vielä kun voidaan!
Seuraavana päivänä kuulen oven takaa koiran uikutusta. Kukahan siellä vinkuu, kun meidän koira on kuollut ja kuopattu ja lähistöllä ei ole muita koiria? Oven takana oli pörröinen suomenpystykorvapoika. Kylän tyttökoirilla oli alkanut juoksukausi. Samoin meidän koiralla juuri sairastuessaan. Selvisi, että tuoksut olivat houkutelleet sulhon paikalle 10 km:n päästä naapurikylästä.
Jos jossain vaiheessa otan uuden koiran, se voisi olla tuollainen pystykorvasekoitus. Rotukoirat ovat kalliita eikä sellaista kannata hankkia maalle primitiivisiin oloihin. Monirotuiset ovat saaneet perimässään "heteroosia". Ne ovat monesti terveempiä kuin jalosukuiset. Eikä tule iso vahinko, jos hurtta sattuu kuolla kupsahtamaan.
Surun keskellä kevätaurinko lämmitti mieltäni ja aloitin pihatyöt. Lapioin saunapolun ja pesin saunan ikkunat. Meillä ei ole ollut rakentamisessa ennenkään tuuria. Tuo oman metsän hirsistä koottu 16 neliöinen mökki tuli paljon kalliimmaksi kuin valmiina ostettu saunamökki. Hirsiin ei äkkinäinen veistäjä tiennyt vuolla karoja, joten sauna ei pidä lämmintä. Katto vuoti jo uutena. Kivijalka murenee alta, vaikka ammattimies valoi sen kahteen otteeseen.
Kun olin vauhtiin päässyt, lapioin koivujen alta lumet pois ja kannoin puutarhakalusteet kesäiselle paikalleen. Saattoi siinä ohikulkijat katsoa, että kovasti on emännällä kevättä rinnassa kun lumihankeen puutarhakalusteet istuttaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti