Tältä näyttää tänään Mummolan ikkunasta katsottuna. Saimme jo nauttiakin muutamista keväisistä päivistä. Vanha kansa sanoo, että jos lämpimästi kohvaan paistaa, tietää se talvenjatkoa. Näin kävi. Onneksi en ole laittanut mitään arkoja kasveja vielä kasvamaan.
Otin pistokkaita ainoasta talven yli säilyneestä pelargonista. Pistokkaiden täytyy kuivahtaa hetkisen, ennenkuin upottaa ne hiekansekaiseen, lannoittamattomaan turvemultaan. Rei'itetty muovipussi vielä purkin päälle.
Minulla on oma konstini kukkaruukun reikien peittämiseen. Laitetaan ruukun pohjalle käytetty kahvinsuodatuspussi. Siinähän on jotain muoviseosta joukossa ja hyvin on toiminut. Kahvinpuruissa on vielä varastolannoite mukana.
Kymmenvuotias hortensiamme on talvehtinut yläkerran portaikossa. Kovasti näyttää uutta versoa pukkaavan. Monet heittävät kukan pois sen karistettua syksyllä lehtensä. Niin ei pidä tehdä. Jos kukalle on viileä säilytyspaikka, kastele silloin tällöin. Uudet versot puhkeavat kun päivät alkavat jatkumaan.
Hortensiaa ei pidä leikata. Vain typistellä varovasti kuivuneita oksia. Leikkaamalla menetetään kasvin senvuotinen kukinta. Ainakin meillä kävi niin, kun innostuin ronkulaksi kasvanutta "vanhaapiikaamme" muotoilemaan. Hortensia pitää voimakkaasta lannoituksesta.
Tetenarsisseja meidän ei tarvitse ostaa. Kukinnan jälkeen laitan sipulit kellariin ja siellä ne saavat olla kunnes uudet alut alkavat näkyä. Sitten perusteellinen kastelu ja siirto viileään, valoisaan paikkaan. Kuvassa aluslautasina on ulkoroihujen suojakuoret. Uusiokäyttöä tämäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti