Viinimarjasesonki

Viinimarjasesonki tuli ja meni. Osa tutuista on tottunut poimimaan marjoja ilmaiseksi, joten en kehtaa ottaa heiltä maksua nytkään. Joku toi Costa Rica -paketin, jonka senkin otin kiitollisena vastaan. Tuoja ei itse juo kahvia, joten mistäpä hän tietäisi kahvimerkkien eri laaduista. Ja eihän lahjahevosen suuhun pidä katsoa!

Yksi perusteli, että joku oli poiminut hänen omat pensaansa (rastaat?). Voiko hän tulla poimimaan meidän pensaista poimintapalkalla. En tullut keittäneeksi kahvia tai järjestäneeksi muutakaan tarjoilua tälle omatoimipoimijalle.

Muutaman sangollisen sain myytyä itse keräämiäni marjoja. Joku sanoi, että halvalla myyn. Joku maksoi hiukan ylimääräistä. Oli hankala poimia marjoja, kun ilmaispoimijat olivat valinneet parhaat oksat eivätkä olleet poimineet järjestään kuten minä teen. Punaherukan poiminta on joutuisampaa puuhaa kuin mustaherukan.

Mummolla oli synttärit maanantaina. Kortteja, kukkia ja lahjoja tuli. Onhan tuo mukava hieman juhlia arkisen aherruksen lomassa. Juhlapäivä vietettiin reissussa. Olin saanut Mummolle ajan jalkahoitoon. Samalla kävimme ostoksilla.

Voi mahdoton, mikä katku tuli sisälle, kun lämmitin asuntomme puuliettä ensimmäistä kertaa kesän jälkeen! Kuvasta voit nähdä, että mökki on harmaana savusta. Poltin röörissä paperia ja tein vaikka mitä. Kaikki palo- ja häkähälyttimet huusivat kuorossa. Illalliseksi meillä oli hornet-broilerpaloja riisin kera. Menimme ulos syömään. Sillä aikaa hella oli alkanut vetää, savu haihtunut ja hälyttimet lopettaneet rääkymisen.

Ikoni

Ajattelin laittaa tädiltä perintönä saamani ikonin esille, Pohjois-Karjalassa kun ollaan. Paikallisella kirpputorilla kolutessani löysin kotitekoisen pienen nurkkahyllyn, johon oli liimattu pitsi reunaan. Arvasin heti, että kyseessä on ikonihylly. Hinta 3 euroa! Varmistin esineen käyttötarkoituksen kirpputorin myyjältä, joka on ortodoksi.

Naputtelin hyllyn itänurkkaan pihassamme olevan hirsitalon pirtissä. Asettelin ikonin hyllyn päälle. Jotenkin tuli sellainen kunnioittava olo, vaikka olenkin tavan luterilainen. Tuohon kun saisi vielä käspaikan, niin johan olisi! Ortodoksiystäväni ehdotti lampukan hankkimista.

Tutkin asiaa netistä. Lampukat ovat todella kalliita ja tämä tulee lähinnä sisustuselementiksi poissulkematta hartaudenharjoitustakaan. Aloin muistelemaan, että eikö samaisella kirpputorilla olekin ollut myynnissä joitain koristeellisia, roikkuvia "tuikkulyhtyjä".

Täältä asti ei kannata lähteä asiakseen mutu-tuntumalla jotain kynttilälyhtyä etsimään. Kun tuli apteekki- ja ruokakauppa-asioita hoidettavaksi, suuntasin samalla reissulla kirppikselle. En ollut uskoa silmiäni, kun muiden tavaroiden joukosta pienen etsinnän jälkeen löysin ehjän lampukan. Hinta vain viisi euroa. Kullanvärisen vielä, joten se sopisi oikein hyvin samansävyisen ikonin kanssa.

Kassatyttö oli tällä kertaa eri. Jos olisi ollut tuttu, hän olisi saattanut olla hieman utelias viimeaikaisista ostoksistani. Pakkasin aarteeni huolella muovipussiin, tein ruokaostokset ja ajoin kotiin. Näytin ostokseni Mummolle ja kerroin sen olevan kynttilälyhty, joka laitetaan katosta riippumaan. En tiedä, paljonko hän selostuksestani ymmärsi, mutta kerroinpahan kuitenkin.

Asuessa täällä esi-isien mailla, jossa sama suku on elänyt vuosisatojen ajan, tuntuu silloin tällöin, ettei kaikki tapahdu sattumalta. Aivan kuin jollakin olisi "sormensa pelissä" meidän elämässä, jotka täällä nyt piiperretään. Tulee tunne, että tapahtumissa on mukana johdatusta, tai miksi kukakin näitä ihmeelliseltä tuntuvia sattumuksia kutsuukaan.

Joka tapauksessa alakuvassa näkyy perintöikoni kirpputorilta ostetun hyllyn päällä ja lampukka sen edessä. Mukavaa loppuviikkoa, lukijani!

Elokuu

Huoh! Olipa kiireinen viikonloppu! Meillä kävi vieraita ja leivoin heille täytekakun kesän viimeisistä mansikoista. Marjoja poimiessani samalla havaitsin, että on kiire ottaa rönsyjä talteen täydennysistutuksia varten. Meillä on perusteilla uusi, isompi mansikkamaa, josta olisi satoa myyntiinkin asti.

Pitkään kestänyt helle purkautui kaatosateeseen ja kovaan ukkoseen. Sadetta tarvitsimme kipeästi. Vesisäiliöt vajuivat vauhdilla, kun kesäkukkia täytyi kastella lähes päivittäin. Kyllä ne nyt loistavatkin!

Miljoonakello

Syysleimu

Loppukesän puuhat alkavat nyt. Ostaisikohan joku punaherukkaa? Vadelma on jälleen kerran vallannut herukkatarhamme. Joka kesä täytyy kahdesti raivata vatuntaimet pois puskista. Perunanvarret on kohta niitettävä. Olisipa ryteikköihin erikoistunut robottiruohonleikkuri!

Tienvarren 15 aarin kukkaniitty täytyisi niittää ja haravoida niitokset pois. Kovaa työtä sekin: jyrkkä rinne ja kiviä saa varoa. Mutta toisaalta on siistin näköistä, kun pellot on hoidettu. Melkoista viidakkoa ovat paikoin ennen maisemistaan kuulun kylämme tienvarret. Loppukuvassa aamu-usvaa parin päivän takaa.