Kulttuurirahastolta tuli sähköpostia. Apurahaa ei ole myönnetty yhteenkään hakemukseeni. Ahersin viikon apurahahakemusten kimpussa. Hain rahoitusta kolmeen eri kohteeseen.
Kyläkirjahankkeeseen yksivuotista kokopäiväapurahaa. Valokuvateokselle projektirahoitusta sekä kylämaisemahankkeeseen, joka olisi ollut tilanteessamme kaikkein tärkein.
Harmittaa hieman, kun istuin viikon kakut kipeinä laatimassa ansioluetteloita, laskelmia ym. Olisihan senkin ajan voinut käyttää hyödyllisempään puuhaan. Mutta ainakin on yritetty.
Olin jo henkisesti valmistautunut mahdollisen apurahan myöntämiseen. Tutustuin netissä järjestelmäkameroihin valokuvateosta varten. Suunnittelin, miten kertoisin kulttuuriympäristöhankkeesta maanomistajille jne.
Joku työryhmä oli pari vuotta aiemmin saanut apurahan jonkin seudun kulttuuriympäristöstä kertovan teoksen toteuttamiseen. Meikäläisellä taitaa tyssätä apurahan saanti alhaiseen koulutustasoon. Korkeakoulupohjalta olisi varmempaa hakea avustusta.
Iltasella olin vielä kultturelleissa fiiliksissä ja minulla sytytti uusi idea. Valokuvaan mielelläni. Lapsena olin hyvä piirtämään. Entä jos alkaisin maalaamaan tauluja valokuvieni pohjalta?
Kaikkihan nykyään kuvaavat, kun puhelimissa on kamerat. Valokuvakirjalle ei olisi kovin suurta kysyntää. Voisihan noita muutamia mennä. Mutta harvempi sentään maalaa. Myyntipaikka olisi omasta takaa ja netti hallussa.
Katsoin jostain, että simppelitkin maalaukset olivat 70 - 120 € kappaleelta, ilman kehyksiä. Olen kiinnostunut akryylimaalauksesta. Kuinkas ollakaan, voitin värit piirustuskilpailussa.
Eräässä verkkokaupassa oli aloitustarvikkeet akryylimaalausharrastukselle kolmella kympillä. Välineillä pystyisi valmistamaan 15 A3 kokoista maalausta. Jos yhdenkin niistä saisi myydyksi, pääsisi jo voitolle.
Tekstissä esiintyvät kuvat olen näpännyt tästä lähistöltä. Näistäkin voisi tehdä maalauksen. Kuvankaunista viikonloppua ystävät!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti