Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 8. syyskuuta 2020

Pientä puuhaa


Aamu lähti reippaasti käyntiin. Pesin Mummon paksumman täkin ja ripustin sen kuivumaan keittiön pyykkinarulle. Lämmitin ensimmäistä kertaa kesän jälkeen asuntoa. Ei tullut savuja sisälle kun poltin paperia tuhkaluukussa. Sitten kannoin viikon maitopurkit ym. paperit ulos roskanpolttopaikalle ja tuikkasin ne tuleen. Mukava savuaromi tarttui vaatteisiin. Liekö kaskenpolttajaesi-isien jäljiltä jäänyt alkukantainen viehtymys savun tuoksuun.

Mummolla oli merkkipäivä. Eipä naapuri enää muistanut koko asiaa. Omien sukulaisten kanssa juhlitaan kaikki kissanristiäiset ja pidetään tiiviisti yhteyttä. Olisin ostanut häneltä hehtaarin lisämaata kylämaiseman säilyttämiseksi avoimena. Siitä kai hän suuttui. Vanhat suvut ovat asuneet täällä pitkään. Jossain vaiheessa joillekin sukuhaaroille tulee intoleranssi toisiaan kohtaan. Silloin tarvittaisiin uutta verta ihan jostain muualta.

Toisella naapurilla kävi helikopteri levittämässä booria metsitetyille pelloille. Kyllä nyt korpikuusikko kohoaa kylätien varteen kun lannoitetaan monta kertaa! 20 vuoden kuluttua on pelloilla niin synkkä metsä ettei kukaan usko, että paikalla on asuttu 300 vuotta! Ihminen pellot aikoinaan raivasi ja hän ne suuressa viisaudessaan (ja rahanhimossaan) hävittääkin. Siinä ei paljon naapureiden eikä matkailuyrittäjien mielipide paina. Nyt kasvatetaan rahaa!


Iltapäivällä kävin keräämässä kukkien siemeniä kuivumaan. Niitä sitten ensi keväänä kylvetään, mikäli hengissä ollaan.
Meillä on suuri puutarha jossa kasvaa paljon erilaisia kasveja. Säästämme sievoiset summat, kun keräämme kesäkukkien siemenet itseltä. Ei ole monta siementä kaupan pussissa ja maksaa useita euroja! Pieni vaiva kerätä siemenet ja kuivata ne saunan lauteilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mahtisukua

Kylällä on eräs suuri suku. Ei sen kummempi kun mitkään muutkaan suvut. Jälkeläisiä vaan on siunaantunut enemmän kuin muille. Mu...