Jee! Viimeinkin tapahtuu jotain tässä maisemahoitoasiassa! Olen ottanut yhteyttä ELY:yn, Pro Agriaan, maaseutusihteeriin, kunnan ympäristöviranomaiseen, maakuntaliittoon ja vaikka minne. Tilanne on tämä: asumme tärkeällä metsätalousalueella, joka oli kuulu komeista vaaramaisemistaan ennen peltojen metsitystä. Maanomistajat, joiden mailla komeimmat näkymät sijaitsevat, eivät korviaan lotkauta millekään maisemanhoidolle. He tahtovat kasvattaa ainoastaan rahaa. Paljon rahaa!
Meidän suvulle ei maksimaalinen rahan tuotto ole koskaan ollut se tärkein asia elämässä. Naapurit eivät korjanneet perinnerakennuksiaan, kun siihen olisi suotta mennyt rahaa. Niinpä ne lahosivat ja hävitettiin. He eivät hoitaneet peltojaan. Siihenkin olisi kulunut suotta rahaa. Ne vesoittuivat. Metsänhoitoyhdistys tuli ja metsitti kuuselle arvokkaat, hoidon puutteessa vesoittuneet perinnemaisemat. Kun metsä kasvaa, maanomistajat saavat taaskin lisää rahaa.
Meillä on pidetty perinnerakennukset kunnossa. Siihen on mennyt rahaa. Ihmiset tulevat ihailemaan monta sataa vuotta vanhoja rakennuksia. Olemme niitättäneet pellot, osin omalla kustannuksella. Emme saa siitä rahaa, mutta pysyvätpähän kunnossa. Olemme raivuuttaneet metsittyneitä aloja takaisin pelloksi. Siihenkin on kulunut rahaa. Mitää tukia emme ole kunnostustyöhön saaneet. Peltojensa metsitykseen naapurit saivat tukia.
Olemme ehkä köyhempiä, mutta varmasti onnellisempia. Voimme asua kauniissa, rauhallisessa maalaisympäristössä. Toiset, ne rikkaammat, asuvat kerrostalossa, jonka ikkunoista näkyy muita samanlaisia kerrostaloja. Luontoa näkyy lähinnä hyvin hoidetussa kaupunkipuistossa. Varo! Tallasit juuri koirankakkaan!
Meidän maalaisidylli uhkaa kadota tehometsätalouden tieltä. Metsäalan väki ei katso maatilaamme hyvällä. Eihän keskellä tärkeää puuntuotantoaluetta voi peltoja olla! Nehän ovat ikäviä laikkuja muuten niin upealla metsäkartalla: siellä kuusta, täällä kuusta, joka puolella kuusta! Eri ikäistä kuusikkoa. Pienenä myönnytyksenä yhdelle kyläläiselle istutettiin hehtaari koivua talonsa ympärille. Kunhan asukkaasta aika jättää, istutetaan sekin läiskä - kuuselle!
Syksyllä muuttuu metsälaki. Peltoheittojen metsitykseen aletaan maksaa korvausta. Me olemme kohde numero yksi. Meillä on vain kolme hehtaaria peltoa. Ne ovat kesannolla, sillä eihän niin pientä alaa kannata viljellä. Metsäväen mukaan kesanto on välittömästi metsitettävä peltoheitto. Emme saa EU:n korvauksia pelloistamme. Pitäisi olla vähintään 5 ha. Meillä on kunnostettavia peltolohkoja pari hehtaaria. Emme saa mitään avustuksia niiden kunnostukseen. Ne ovat vesoittuneet, kun lohkoja ei voi niittää traktorilla ja raivaaja palkkaus on kallista. Kohta vesakko nousisi kuitenkin uudelleen. Nämä alat joku metsäihminen suositteli metsitettäväksi jo nyt kun ei mitään metsitystukia vielä maksetakaan!
Kirjoitin maakuntaliittoon asiasta. Tahtoisimme säilyttää edes oman paikkamme metsittämättömänä, vaikka koko kylä on metsitetty eivätkä maanomistajat lotkauta korviaan perustaaksemme yhdessä tänne maisema-alueen. Avunpyyntöni oli lähetetty ELY-keskukseen. Siellä olivat huomanneet, ettei kylällemme ole koskaan tehty perinnebiotooppikartoitusta. Näitä on turha tehdä metsänkasvattajien maille, koska heille rahankasvatus on tärkeämpää kuin joku perinnemaisemakartoitus. Onhan se metsänkasvatuskin luonnonhoitoa! Ja siitä saa rahaa toisin kuin jostain viherpiiperrysbiotoopista.
Joka tapauksessa. Ensi kuussa saapuu kylällemme ELY:n biologi kartoittamaan alueemme perinnebiotooppeja. Nykyisen maatalousalan koulutuksen käyneenä tiedän, että ainakin meiltä niitä löytyy ja olemme valmiita niitä hoitamaan mikäli saamme siitä korvauksen. Hankitaan ne puuttuvat peltohehtaarit sitten vaikka muualta. Jos tällä tavoin saisimme arvokkaan maisemamme suojeltua umpeenkasvulta. Ja biologille on syytä mainita metsäisistä perinnebiotoopeista. Jos sopivia kohteita kylältämme löytyy, ei muuta kuin yhteydenotto maanomistajiin. Niidenkin hoitoon saa Metso-ohjelmasta korvauksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti