Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 28. heinäkuuta 2020

Perinnemaisemia kartoittamaan


Jee! Viimeinkin tapahtuu jotain tässä maisemahoitoasiassa! Olen ottanut yhteyttä ELY:yn, Pro Agriaan, maaseutusihteeriin, kunnan ympäristöviranomaiseen, maakuntaliittoon ja vaikka minne. Tilanne on tämä: asumme tärkeällä metsätalousalueella, joka oli kuulu komeista vaaramaisemistaan ennen peltojen metsitystä. Maanomistajat, joiden mailla komeimmat näkymät sijaitsevat, eivät korviaan lotkauta millekään maisemanhoidolle. He tahtovat kasvattaa ainoastaan rahaa. Paljon rahaa!

Meidän suvulle ei maksimaalinen rahan tuotto ole koskaan ollut se tärkein asia elämässä. Naapurit eivät korjanneet perinnerakennuksiaan, kun siihen olisi suotta mennyt rahaa. Niinpä ne lahosivat ja hävitettiin. He eivät hoitaneet peltojaan. Siihenkin olisi kulunut suotta rahaa. Ne vesoittuivat. Metsänhoitoyhdistys tuli ja metsitti kuuselle arvokkaat, hoidon puutteessa vesoittuneet perinnemaisemat. Kun metsä kasvaa, maanomistajat saavat taaskin lisää rahaa.

Meillä on pidetty perinnerakennukset kunnossa. Siihen on mennyt rahaa. Ihmiset tulevat ihailemaan monta sataa vuotta vanhoja rakennuksia. Olemme niitättäneet pellot, osin omalla kustannuksella. Emme saa siitä rahaa, mutta pysyvätpähän kunnossa. Olemme raivuuttaneet metsittyneitä aloja takaisin pelloksi. Siihenkin on kulunut rahaa. Mitää tukia emme ole kunnostustyöhön saaneet. Peltojensa metsitykseen naapurit saivat tukia.

Olemme ehkä köyhempiä, mutta varmasti onnellisempia. Voimme asua kauniissa, rauhallisessa maalaisympäristössä. Toiset, ne rikkaammat, asuvat kerrostalossa, jonka ikkunoista näkyy muita samanlaisia kerrostaloja. Luontoa näkyy lähinnä hyvin hoidetussa kaupunkipuistossa. Varo! Tallasit juuri koirankakkaan!

Meidän maalaisidylli uhkaa kadota tehometsätalouden tieltä. Metsäalan väki ei katso maatilaamme hyvällä. Eihän keskellä tärkeää puuntuotantoaluetta voi peltoja olla! Nehän ovat ikäviä laikkuja muuten niin upealla metsäkartalla: siellä kuusta, täällä kuusta, joka puolella kuusta! Eri ikäistä kuusikkoa. Pienenä myönnytyksenä yhdelle kyläläiselle istutettiin hehtaari koivua talonsa ympärille. Kunhan asukkaasta aika jättää, istutetaan sekin läiskä - kuuselle!

Syksyllä muuttuu metsälaki. Peltoheittojen metsitykseen aletaan maksaa korvausta. Me olemme kohde numero yksi. Meillä on vain kolme hehtaaria peltoa. Ne ovat kesannolla, sillä eihän niin pientä alaa kannata viljellä. Metsäväen mukaan kesanto on välittömästi metsitettävä peltoheitto. Emme saa EU:n korvauksia pelloistamme. Pitäisi olla vähintään 5 ha. Meillä on kunnostettavia peltolohkoja pari hehtaaria. Emme saa mitään avustuksia niiden kunnostukseen. Ne ovat vesoittuneet, kun lohkoja ei voi niittää traktorilla ja raivaaja palkkaus on kallista. Kohta vesakko nousisi kuitenkin uudelleen. Nämä alat joku metsäihminen suositteli metsitettäväksi jo nyt kun ei mitään metsitystukia vielä maksetakaan!

Kirjoitin maakuntaliittoon asiasta. Tahtoisimme säilyttää edes oman paikkamme metsittämättömänä, vaikka koko kylä on metsitetty eivätkä maanomistajat lotkauta korviaan perustaaksemme yhdessä tänne maisema-alueen. Avunpyyntöni oli lähetetty ELY-keskukseen. Siellä olivat huomanneet, ettei kylällemme ole koskaan tehty perinnebiotooppikartoitusta. Näitä on turha tehdä metsänkasvattajien maille, koska heille rahankasvatus on tärkeämpää kuin joku perinnemaisemakartoitus. Onhan se metsänkasvatuskin luonnonhoitoa! Ja siitä saa rahaa toisin kuin jostain viherpiiperrysbiotoopista.

Joka tapauksessa. Ensi kuussa saapuu kylällemme ELY:n biologi kartoittamaan alueemme perinnebiotooppeja. Nykyisen maatalousalan koulutuksen käyneenä tiedän, että ainakin meiltä niitä löytyy ja olemme valmiita niitä hoitamaan mikäli saamme siitä korvauksen. Hankitaan ne puuttuvat peltohehtaarit sitten vaikka muualta. Jos tällä tavoin saisimme arvokkaan maisemamme suojeltua umpeenkasvulta. Ja biologille on syytä mainita metsäisistä perinnebiotoopeista. Jos sopivia kohteita kylältämme löytyy, ei muuta kuin yhteydenotto maanomistajiin. Niidenkin hoitoon saa Metso-ohjelmasta korvauksia.

tiistai 21. heinäkuuta 2020

Potilasasiamiehen pakeilla


SiunSotelta tuli kielteinen päätös henkilökohtaisen avun saamiseksi Mummolle. Soitin potilasasiamiehelle ja kerroin tilanteemme. Hän arveli, että turha haaskata rahojaan lakimieheen, kun kielteinen päätös on niin selkeä. Toisaalta SiunSoten vammaisasiatuntija itsekin totesi tämän olevan rajatapaus.

Potilasasiamies kirjoitti asiani muistiin ja kehotti olemaan puhelimen ääressä ensi maanantaina. Silloin soittaa juuri tällaisiin tapauksiin perehtynyt sosiaaliasiamies. Koin yhteydenottoni positiivisesti, vaikka ei liikoja luvattu. Arvelin, että minun on selostettava papereista enemmänkin. Heille kun ei tietoturvasyistä voi lähettää sähköpostia.

Odottelemme maanantaita ja kuunnellaan tarkasti neuvot. Toimitaan niiden mukaan. Luultavasti kannattaa työttömyyskortistoon hakeutua leveämmän korvauksen toivossa. Otsikkokuvassa Mummon tämän päivän lounas - tai mitä siitä oli kuvaushetkellä jäljellä. Helteellä ruoka ei oikein maistunut. Nyt syödään senkin edestä!

tiistai 14. heinäkuuta 2020

Terroristimummo?


Pankilta tuli luottamuksellinen kirje Mummolle. "Teidän on todistettava henkilöllisyytenne pankille kuukauden sisällä voimassaolevalla henkilökortilla tahikka passilla. Muuten alamme epäillä teitä kansainvälisestä terrorismista ja rahanpesusta ja tilinne suljetaan".

Voi Herran pieksut! Mummo ei ole käynyt kuin kerran eläissään ulkomailla ja sekin reissu oli yli kolmekymmentä vuotta sitten rasvamatka Haaparantaan. Hänellä ei varmasti ole muita ulkomaan yhteyksiä kuin yksi Kanadan serkku, jonka kanssa lähetetään yksi joulukortti kerran vuodessa.

Mummo kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja ihmettelee kovasti, kun näkee telkusta hunnutettuja Taleban-naisia tai muita vastaavia. Väitän, että epäilykset kansainväliseen terrorismiin osallistumisesta ovat Mummon kohdalla lievästikin sanottuna liioiteltuja.

Tietenkin rahaliikenne tilillä on lisääntynyt mummun parin vuoden takaisesta tilanteesta. SiunSote irtisanoi työsopimukseni ja sovimme Mummon kanssa, että olen toistaiseksi hänellä syytingillä, eli Mummo maksaa ruokalaskuni ja muuten koetan pärjäillä pienillä säästöilläni, jotka kyllä uhkaavasti ovat hupenemassa.

Lähikaupungissa toimii vielä poliisiasema, mutta googlatessani selvisi, ettei sieltä myönnetä henkkareita. Se olisi edessä monen sadan kilometrin reissu lähimpään lupapisteeseen. Ekaa henkilöllisyystodistusta ei myönnetä ilman henkilökohtaista käyntiä asiaa hoitavalla poliisiasemalla. Valmis passi tai todistus on myös noudettava samalta poliisilaitokselta henkilökohtaisesti.

Mietin tässä juuri, miten minä petikuntoisen Mummon rahtaan monen sadan kilometrin matkan poliisiasemalle ja takaisin. Tietenkin on käytävä myös passikuvassa. Maksaakohan pankki paaritaksikuljetukset poliisilaitoksella käyntejä varten? Keräsin kaikki Mummon henkilökohtaiset paperit, josko näistä olisi jotain apua. Kelakortti vielä noiden lisäksi.

Onpa maailma muuttunut 20 vuodessa! Kun ajoin ajokortin, sain lopullisen ajokortin täältä oman kunnan palvelupisteestä. Ei tarvinnut edes lähikaupunkiin ajaa!

tiistai 7. heinäkuuta 2020

Tiistai on hyvä päivä


Tieltä kuului pörinä. Postiauto karautti laatikolle. Se tuli jo klo 11.00. Toi lehden. Tiistai on hyvä päivä. Tiedätkö miksi? Silloin ei tule kirjepostia! Kun tulee kirjeitä, ne sisältävät yleensä laskuja ja tiedotteita maksujen korotuksista.

Olisipa joskus mukava saada sellainen kirje, jossa lukisi: Onneksi olkoon! Olet voittanut 10 000 euroa arvonnassa. Tai että olet saanut 5 000 euron kulttuuriapurahan. Kyllä viisikin tonnia on pienituloiselle suuri summa!

Mummolla oli aiemmin vilkas kirjeenvaihto. Mummo kirjoitteli kirjeitä ja lähetteli kortteja muitten mummojen kanssa. Kaikki mummot ovat tulleet vanhoiksi eivätkä jaksa enää kirjoittaa. Postimaksutkin ovat kallistuneet.

Nykyään kommunikoidaan tekstiviesteillä, WhatsUppilla, Messengerillä, @-maililla ja mitä niitä kaikkia onkaan. Meidän Mummo on perinteinen mummo. Hän ei ymmärrä näiden nykyajan hömpötysten päälle, vaan lukee vanhoja aiemmin tulleita kirjeitä ja kortteja ja muistelee mennyttä aikaa.

Mahtisukua

Kylällä on eräs suuri suku. Ei sen kummempi kun mitkään muutkaan suvut. Jälkeläisiä vaan on siunaantunut enemmän kuin muille. Mu...