Sivun näyttöjä yhteensä
tiistai 16. kesäkuuta 2020
Suomalainen maaseutu - uhka vai mahdollisuus?
Sukulaiset suosittelevat muuttoa pois tilaltamme. Olen yritteliäs, idearikas ja tarmokas ihminen. Uusia liikeideoita pulpahtelee päähäni kuin sieniä sateella. Ympäristö on inspiroiva. Yksi vain puuttuu: maksavat asiakkaat.
Siinä on vain se mutta. Jos myisimme tilamme pois ja ostamme vastaavan kokoisen maatilan lähempää liikepaikkaa, maksaisi se kolminkertaisen määrän kuin tämä oma tilamme. Joutuisimme ottamaan lainaa. Ja tuskin saisimme sielläkään omiamme pois.
Kynnätin pellon ja kylvin siihen auringonkukkaa. Ohikulkijat arvelivat, että tuopa se ei onnistu. Onnistuihan se loistavasti! Kukat vaan eivät menneet eurollakaan kaupaksi, vaikka kukkakaupoissa hinnat ovat moninkertaiset. Emme saaneet edes muokkauskustannuksia katettua. Se siitä!
Joku tuttu suositteli mansikankasvatusta. Maaperämme on otollinen siihen puuhaan. Tuumasta toimeen! Muokkautin pellon, ostin taimet ja katekankaat. Mansikkamaalle kasvoi nyrkinkokoisia marjoja - kukaan vaan ei huolinut marjojamme.
Nyt ideoin kukkapuutarhan. Ihmiset tulisivat ihailemaan kauniita kukkiamme. Niitä ei tarvitsisi ostaa, kun eivät ne mene kuitenkaan kaupaksi. Myisin oheistuotteita: opastettuja puutarhakierroksia, kahvilapalveluja.
Sukulaiset sanoivat, ettei kannata edes harkitakaan. Eivät ihmiset tule näin syrjään kukkasia katselemaan. Parasta olisi jos itse muuttaisin sinne, missä on asiakkaita ja siellä kehittelisin ideoitani. He ovat täysin oikeassa.
Maalla on erittäin mukava asua. Täällä on puhdasta, rauhallista, kaunista. Mutta työpaikkoja maaseudulta on vaikea löytää. Ellei itsellä satu olemaan 100 hehtaarin "pientilaa". Ja yrittäjyys täällä ei todellakaan kannata! Nauttikaamme siis aineettomista maaseudun tarjoamista hyödykkeistä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mahtisukua
Kylällä on eräs suuri suku. Ei sen kummempi kun mitkään muutkaan suvut. Jälkeläisiä vaan on siunaantunut enemmän kuin muille. Mu...
-
Tämä viikko on ollut surun viikko. Meidän koira kuoli rajuun, lyhyeen sairauteen. Olin seurannut sitä muutamia viikkoja. Se oli alkanut j...
-
Kylällä on eräs suuri suku. Ei sen kummempi kun mitkään muutkaan suvut. Jälkeläisiä vaan on siunaantunut enemmän kuin muille. Mu...
-
Ukkini kuoli 29 vuotta sitten. Hän asui Pohjanmaalla ja sinne hänet haudattiinkin. Ihailimme koko perheen voimin kauniita postilaatikko...
-
Kun olin aivan pieni lapsi, eräs ihminen sanoi minulle ikäviä asioita. Ehkä hän ei tarkoittanut sanoa pahasti, mutta herkkänä ja...
-
Olipa rankka päivä! Menin jo aamulla Mummon vielä nukkuessa sahaamaan purkulautoja polttopuiksi. Sukulaismies sattui ajamaan ja pysähtyi ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti