Puuhapäivä

Aamu alkoi sillä tavalla, että Mummo oli oksentanut. Hän oli ollut huonovointinen jo eilen. Hän ei ollut ulostanut muutamaan vuorokauteen ja arvelin hänen olevan ummella. Annoin hänelle aamupullan mukana Laxoperonia, jolla yleensä lähtee tiukempikin paketti ulos. Laitoin hänelle myös lasillisen tiivistemehulla terästettyä vissyvettä ja sekoitin siihenkin samaa lääkettä.

Heti kohta häneltä tulikin uloste. Komensin Mummoa nostamaan alapäätään petistä saadakseni vaihdettua hänelle puhtaan vaipan. Mummon housutkin olivat kastuneet. Lainasin hänelle omat sortsini. Otin kastuneen täkin pois ja annoin pelkän pussilakanan Mummolle peitteeksi. Oli kuuma päivä. Laitoin kamarin ikkunan auki. Mummo oli ihan kuuma. Mummo jäi vielä nukkumaan ja minä riensin päivän askareisiin.

Mummolle ei oikein ruoka maistunut ja juontikin teki tiukkaa. Ihminen kuivuu äkkiä helteellä, jos hän ei juo nesteitä. Eilen oli kiire päivä. En ehtinyt tehdä viikkosiivousta. Pyykkiäkin on taas kori täynnä. Keitin päiväkahvin, laitoin palasta. Mummo oli yhä kammarissaan. Ruoka ja juoma maistuivat jotenkuten.

Mummon petikin oli kastunut. Eihän Mummoa voi makuuttaa märällä petillä, eihän? Vaihdoin Mummon vaipan. Oli tullut lisää ulostetta. Tosi hyvä juttu. Nyt ei ainakaan siitä ole huoli. Nostin torkkuvan Mummin pyörätuoliin ja työnsin pirttiin istumaan omalle tuolilleen. Pilkoin hänelle banaania, annoin jäätelöä, lisää vissyvettä ja Coca Colaa. Mummo yleensä tykkää cociksesta.

Laitoin television päälle, pyykkikoneen pyörimään ja menin siivoamaan Mummon sänkyä. Se oli mennyt sijauspatjaa myöten märäksi. Vaihdoin patjan, vuoteensuojat ja lakanan. Huuhtaisin sijauspatjan pesuainevedellä ja ripustin sen ulos pyykkinarulle kuivumaan. Viikkasin kuivat edellisen pyykkikerran pyykit vaatehyllyyn. Samassa Mummo kävelikin itse rollaatilla kamariin ja rojahti petiinsä.

Täytyisi jossain välissä tehdä se viikkosiivous ja niittää polkuja, kun ruohikko on kasvanut pitkäksi. Voi kun olisi joku ihminen, joka tulisi välillä kiireapulaiseksi eikä kiskoisi kovaa palkkaa. Tiskaisi, pyykkäisi, siivoaisi. Että itse voisi vähän hengähtää. Pitäisikö laittaa hakemus? Tiellä liikkuu lomalaisten autoja. Minä en ole pitänyt lomaa kohta vuoteen. Kävimme viime syksynä Pohjanmaalla tekemässä kolmen päivän reissun. Siinä oli minun lomani.

Elämän jäljet

Pirtissä haisee "siltä itseltään". En ole vielä Mummon aamutoimia suorittanut, joten pyllyn pesun ohessa hoituu kätevästi sekin asia. Lattialla on paljon roskaa. Syntyyhän sitä kun perheessä sormiruokaillaan! Päivittäin kertyy rikkalapiollinen. Viikkosiivoukset siihen päälle.

Pesun yhteydessä vaihdan Mummon päällyshousut. Ne ovat sottaiset kuin työmiehen housut! Ne eivät ole ulosteesta tahriutuneet, vaan sormiruokailusta. Eihän kaikki ruoka millään osu suuhun, kun sitä käsillä kosketellaan.

Ovenkahva, josta Mummo ottaa kiinni noustessaan seisomaan, oli paksussa liassa. Kotipalvelu komensi jynssäämään kahvan. Se oli vuorokauden liossa märkiin rätteihin käärittynä, ennenkuin sen sai puhtaaksi. Kahva vaatii kohta uuden käsittelyn.

On iltapäivän puoli. Mietin, olenko muistanut pestä hampaani tänä aamuna. Menen kylpyhuoneeseen. Hammasmuki ja - harja ovat koskemattomat. Jynssään purukalustoni niin, että verta tipahtaa vessanpyttyyn. Ainakin jokin kohta meidän huushollissa on puhdas!

Suomalainen maaseutu - uhka vai mahdollisuus?

Sukulaiset suosittelevat muuttoa pois tilaltamme. Olen yritteliäs, idearikas ja tarmokas ihminen. Uusia liikeideoita pulpahtelee päähäni kuin sieniä sateella. Ympäristö on inspiroiva. Yksi vain puuttuu: maksavat asiakkaat.

Siinä on vain se mutta. Jos myisimme tilamme pois ja ostamme vastaavan kokoisen maatilan lähempää liikepaikkaa, maksaisi se kolminkertaisen määrän kuin tämä oma tilamme. Joutuisimme ottamaan lainaa. Ja tuskin saisimme sielläkään omiamme pois.

Kynnätin pellon ja kylvin siihen auringonkukkaa. Ohikulkijat arvelivat, että tuopa se ei onnistu. Onnistuihan se loistavasti! Kukat vaan eivät menneet eurollakaan kaupaksi, vaikka kukkakaupoissa hinnat ovat moninkertaiset. Emme saaneet edes muokkauskustannuksia katettua. Se siitä!

Joku tuttu suositteli mansikankasvatusta. Maaperämme on otollinen siihen puuhaan. Tuumasta toimeen! Muokkautin pellon, ostin taimet ja katekankaat. Mansikkamaalle kasvoi nyrkinkokoisia marjoja - kukaan vaan ei huolinut marjojamme.

Nyt ideoin kukkapuutarhan. Ihmiset tulisivat ihailemaan kauniita kukkiamme. Niitä ei tarvitsisi ostaa, kun eivät ne mene kuitenkaan kaupaksi. Myisin oheistuotteita: opastettuja puutarhakierroksia, kahvilapalveluja.

Sukulaiset sanoivat, ettei kannata edes harkitakaan. Eivät ihmiset tule näin syrjään kukkasia katselemaan. Parasta olisi jos itse muuttaisin sinne, missä on asiakkaita ja siellä kehittelisin ideoitani. He ovat täysin oikeassa.

Maalla on erittäin mukava asua. Täällä on puhdasta, rauhallista, kaunista. Mutta työpaikkoja maaseudulta on vaikea löytää. Ellei itsellä satu olemaan 100 hehtaarin "pientilaa". Ja yrittäjyys täällä ei todellakaan kannata! Nauttikaamme siis aineettomista maaseudun tarjoamista hyödykkeistä!

Mummolla kävi parturi

Tilasin Mummolle parturin klo 15.00:ksi. Muistutin häntä edellisiltana asiasta. Mummo nukkui koko päivän. Herätin hänet klo 14.30. Nostin puolinukkuvan mummelin pyörätuoliin, ajettiin pirttiin, nostin Mummon seisapisteeseen ja vaihdoin vaipat. Parturi saapuikin samaan hötäkkään.

Permanentin teko kesti kaksi tuntia. Huomasin kertoessani perinnemaisemien kunnostustyöstä parturin reagoinnista, että ämmät olivat puhuneet minusta p....kaa. Itse ovat kateellisia. Se on helppo puhua, kun ei tiedä asioiden oikeata laitaa. Minä kyllä vielä näytän niille, prkl!

Mummo oli hereillä parturin jälkeen. Sanoin, että huomenna lähdetään kirkolle kun tukka on nätisti. Työnsin hänet nukkumaan klo 22.00. Heräsin klo 7.00. Mummo nukkui. Eipä tässä kiirettä. Keitin aamukahvit klo 8.00. Eiköhän aleta jo nousta, kun on se käyntikin? Makuuhuoneesta kuului kuorsaus.

Kello tuli yhdeksän. Sitten kymmenen. Mummo nukkui vaan. Pakkasin auton. Tarkistin puutelistan. Mummo käänsi kylkeään. Vein aamukahvin Mummon huoneeseen. Starttasin matkaan klo 11. Mummo jäi kyydistä. Hoisin asiat ja tulin kotiin. Makuuhuoneesta kuului kuorsaus. Näitä on alkanut sattumaan meillä.

Tein päivän työt ulkona ja sisällä. Keitin kahvit. Laitoin palasta. Mummo ei ollut juonut aamukahviaankaan. Lääkkeet olivat ottamatta. Tuli ilta ja Mummo nukkui vaan. Vaihdoin hänelle vaipan ja housut. Pistävä pissan tuoksu leijaili kamarissa. Sängyn suojuskin oli kastunut. Mummo heräsi sen verran, että nosti takapuoltaan ylös petistä.

Ensi viikolla tulee Joensuusta asti sosku kartoitukselle. Lupasi lähettää päiväkirjan täytettäväksi. Eipä tuota ole vielä tullut. Arveli varmaan, että minä laitan siihen sellaiset asiat, että SiunSote joutuu palkkaamaan minut uudestaan Mummon avustajaksi. Jo tästä tehdään valitus, kun ei saatu asiaankuuluvaa dokumenttia täytettäväksi! Vaan eipä hätää. Minulla on vanhat muistiinpanot tallessa. Merkitsen ruutupaperille päivän avustustehtävät. Tälle päivälle ei tullut merkintöjä. Sumplin seuraavan päivän työt sitten kahdelle päivälle. Ei meistä niin helpolla irti pääse!

Kuin puu

Olen kuin tuo puu. Osa minusta on kuollut, osa sinnittelee hengissä. Tänne on jälleen tulossa sosiaalityöntekijä tarkastukselle. Tuntuu toivottomalta saada enää entistä työpaikkaani takaisin. Edessä on parinkymmenen vuoden kitkuttelu työttömyyskortiston luukulla, erilaisissa työkokeilussa, kuntoutuksessa ja kurssituksissa, joista ei valmistu miksikään. Ellen pääse sitä ennen työkyvyttömyyseläkkeelle.

Olin nuorena niin uhmakas. Osasin kaiken, tiesin kaiken. En tahtonut kuluttaa aikaani koulunpenkillä. Tahdoin nähdä elämää! Mikä typerä ratkaisu! Lopun ikäni saan katua viisauttani. Sitä, kun en jatkanut koulunkäyntiä. Minusta tuli luuseri, syrjäytynyt, työtön, väliinputoaja, yhteiskunnan pohjasakkaa! Siksi, etten mennyt jatko-opintoihin ja hypännyt uraputkeen. Maalla on ihana elää, mutta täältä on turha etsiä palkkatyötä. Sitä varten täytyy käydä kouluja ainakin 25 vuotta ja muuttaa kaupunkiin. Niin ovat muutkin tehneet.

Lauloin viime lauantaina suvivirren kirkon järjestämässä tempauksessa. Sunnuntaina meillä kävi vieraita. Mieleni piristyi, kun sain jutella jonkun kanssa. Sanotaanhan: -Ilo pintaan, vaikka syvän märkänis! Se on se minun elävä osani. Meidän vanha, yöpakkasten runtelema hortensia alkoi työntää nuppuja. Hyvää alkanutta kesäkuuta kaikille lukijoilleni! Ei haittaa, vaikka te huikkaisitte esirukouksissanne Yläkertaan, että saisin jostain itselleni sopivaa palkkatyötä tai että asiani järjestyisi jollain muulla tavalla.