Sivun näyttöjä yhteensä
tiistai 12. toukokuuta 2020
Viisaus asuu vanahoos naisis
Tämä vanha syreenipuska selvisi talven alta. Taipui muttei katkennut. Samanlainen on maatilan emännän arki. On taivuttava ja pystyttävä, vaikkei aina niin jaksaisikaan. Tänä aamuna suorittamattomat tehtävät läsähtivät voimalla jälleen päin kasvoja; remppaa sitä, raivaa tätä, täytä tämä ja tämä lomake, ano sitä ja tuota. Lisäksi sosiaaliset paineet, et ole täydellinen, jos et ole sellainen ja sellainen. Koska sitten olet täydellinen? Moni on epäonnistunut tässä tavoitteessaan ja tilanne on muuttunutkin vain kurjemmaksi. Toisia taas on onnistanut - niin he ainakin väittävät!
Tuttava otti yhteyttä, voisivatko tulla ensi kuussa käymään. Lupasin, että saavat piipahtaa, jos hygieniasäädöksiä noudatetaan. Hänellä on, vielä, herttainen vanha mummo. Sellainen hyväntuulinen, elämää nähnyt, tasaisen luonteinen. Enhän minä heiltä voi kieltää vierailua. Tiedä, kuinka paljon silläkään ihmisellä on elinaikaa täällä maan päällä. Onko oikein, että elämän viimeiset vuodet tai kuukaudet vietetään tiukasti eristyksissä muista?
Mikä siinä on, että pidän vanhoista mummoista ja papoista? He ovat täynnä elämänviisautta. He ovat joutuneet läpikäymään paljon rankempia aikoja kuin minä kipuillessani joidenkin hiton lomakkeiden täytön kanssa! He ovat selvinneet köyhyydestä ja kurjuudesta, sota-ajasta hengissä. Ovat raunioista jälleenrakentaneet tämän maan, kasvattaneet perheet, että meillä olisi helpompi olla!
Tuttavani vanha äiti kuoli. Hän ei ehtinyt nähdä koronan saapumista. Ehkä hän syvässä alitajunnassaan aavisti tulevan ja lähti pois, ettei tarvitse nähdä tätä kaikkea: eristystä läheisistä, yksinäisyyttä, hoitajat suojamaskeissaan, jatkuvaa desinfiointia. Tänä äitienpäivänä tuttu veikin ruusun äitinsä haudalle. Ensimmäinen äitienpäivä ilman äitiä. Ajattelen tuttavaani, vaikka hänen äitinsä oli iäkäs ja sairaalloinen, varmasti hänkin vierittää kyyneleen kaipuusta edesmenneeseen rakkaaseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mahtisukua
Kylällä on eräs suuri suku. Ei sen kummempi kun mitkään muutkaan suvut. Jälkeläisiä vaan on siunaantunut enemmän kuin muille. Mu...
-
Tämä viikko on ollut surun viikko. Meidän koira kuoli rajuun, lyhyeen sairauteen. Olin seurannut sitä muutamia viikkoja. Se oli alkanut j...
-
Kylällä on eräs suuri suku. Ei sen kummempi kun mitkään muutkaan suvut. Jälkeläisiä vaan on siunaantunut enemmän kuin muille. Mu...
-
Ukkini kuoli 29 vuotta sitten. Hän asui Pohjanmaalla ja sinne hänet haudattiinkin. Ihailimme koko perheen voimin kauniita postilaatikko...
-
Kun olin aivan pieni lapsi, eräs ihminen sanoi minulle ikäviä asioita. Ehkä hän ei tarkoittanut sanoa pahasti, mutta herkkänä ja...
-
Näinä päivinä tienhoito on kovasti puhuttanut. Vaihtelevat säät ovat saaneet Pohjois-Karjalan tiet liukkaiksi. Kylätietämme kohtasi vielä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti