Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 28. tammikuuta 2020

Pala taivasta, pala maata


Lupaan esittelytekstissä, että blogissani käsitellään asioita maan ja taivaan väliltä. Tässä kirjoituksessa tulee näitä jälkeen mainittuja. Olen ollut pienestä pitäen taipuvainen kääntymään sisäänpäin, mietiskelemään. Kun aloittelin koulua, tahdoin kysyä opettajilta, milloin Jumala on syntynyt. En tuolloin vielä ymmärtänyt ikuisuuskäsitettä.

Olen tavallinen kuolevainen, en mikään pyhimys, vaikka hiljennynkin silloin tällöin mietiskelemään syntyjä syviä. Välillä päästän ärräpäitä ja moitin kyläläisiä kun antoivat metsittää arvokkaat kulttuuriympäristöt. Eräs tuttavani on minua paljon aggressiivisempi. Hän harrastaa ikoninmaalausta.

Saan voimia raskaaseen omaishoito-maaseutuyrittäjätyöhön hiljentymisestä ja mietiskelystä. Perinteisenä ihmisenä en ole kiinnostunut nykyajan henkisistä suuntauksista. Minulle riittää tämä läntisen riituksen ikiaikainen traditio. Joitain vaikutteita on tarttunut mukaan myös ortodoksisesta rukouselämästä.

Perinteisten luterilaisten rukousten lisäksi ruusukon mietiskeleminen kuuluu. harrastuksiini. Tämä juontaa juurensa lapsuudestani. Televisiossa pyöri saksalaissarja, joka kertoi luostariin piilotetusta juutalaistytöstä toisen maailmansodan aikana. Muistelen ohjelman nimen olleen Pala taivasta, pala maata. En ole varma. Katoliset sisaret antoivat sarjassa sympaattisen vaikutelman ja niin kiinnostukseni erityisesti katolisuuteen heräsi.

Toivoin saavani jostain käsiini oikean rukousnauhan. Se oli maalaiseläjälle haasteellista ennen internetin aikakautta. Lopulta värkkäsin sellaisen itse, ja hyvin toimi. Kasasin laudanpätkistä vielä rukousjakkarankin. Pari vuotta sitten tilasin oikean rukousjakkaran eräältä hollantilaisfirmalta 46 euron hintaan.



Ostettuja, oikeita luostarissa tehtyjä rukousnauhoja minulla on kaksi. Vanhempi on tilattu jo lopettaneelta East Side Artilta ja toinen varkautelaiselta Posliinistudiolta. Jos ei tahdo kovin kruusattua, aidoista helmistä valmistettua ruusukkoa, irtoaa mietiskelyväline muutamalla eurolla.

Aloin googlaamaan muutama ilta sitten rukousnauhaa ja hämmästyin. Luterilaisen kirkon sivuilla esitellään katolilaisia rukousnauhoja (ja myös luterilaisia), opetetaan ruusukon rukoilua, neuvotaan rukousjakkaran valmistuksessa ja kerrotaan meditaation eri muodoista. Tämä oli siis Kirkko ja kaupunki -sivusto. Täkäläiset vanhaluterilaiset voisivat katsoa kieroon jos heille esiteltäisiin katolisia traditioita.

En ryhdy tässä enempää kertomaan ruusukkorukouksesta tai muista hiljentymismuodoista. Jos ketä kiinnostaa eri kirkkokuntien ja muiden liikkeiden mietiskelykäytännöt, voi etsiä lisätietoja internetin ihmeellisestä maailmasta.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mahtisukua

Kylällä on eräs suuri suku. Ei sen kummempi kun mitkään muutkaan suvut. Jälkeläisiä vaan on siunaantunut enemmän kuin muille. Mu...