Mummon kotiseudulla

Kävimme Etelä-Pohjanmaalla heittämässä syyslomareissun. Kotona on niin paljon töitä ja rästitöitä, ettei täältä kannattaisi lähteä mihinkään reissuun. Mutta nämä työt eivät tekemällä lopu! Mummon kotitalo on tyhjillään ja sukulaiset asuvat siellä käydessään kotikonnuillaan - niin mekin teimme. Talo oli ensin kylmä, mutta vuorokaudessa se lämpeni, puita pistettiin hellan pesään. Osa Mummon velipojista on jo niin vanhoja, etteivät pääse meille käymään. Niinpä me menemme sinne. Oli todella mukava tavata. Kaikki lähisukulaiseni ovat täältä kuolleet, joten minullekin on tärkeää nähdä heidät. Mummon kotitalo on rakennettu joskus sota-ajan jälkeen. Entinen talo paloi, kun isumumma oli vetänyt tuhkat pesästä sanomalehden päälle. Ne olivat syttyneet palamaan, väki oli ollut pellolla eikä tulta ehditty ajoissa sammuttamaan. Paappa, ukkini, kuoli 30 vuotta sitten. Mummi oli kuollut jo aiemmin. Talossa kaikki on säilytetty siinä järjestyksessä, kuin ne isovanhempieni kuollessa olivat. Vain mikrouuni on uutuutena tullut keittiöön. Istun tuvassa korkeaselkäisessä keinutuolissa. Seinäkello raksuttaa. Vastapäisessä nurkassa on pohjalaismallinen kerrossänky. Punavihreät ruutuverhot on petien edessä. Seinällä on valokuvia. Vanhan radion päällä on vielä ukin silmälasit. Ne odottavat, että ukki tulee lukemaan Ilkka-lehteä. Eteisen naulakossa on ukin lakki. Se odottaa, että ukki laittaa sen päähänsä kun hän lähtee ulos. Ukki ei enää koskaan lähde ulos.

Ajoimme kotiin Savon kautta. Pohjanmaan peltoaukeat jatkuivat kumpuilevina Savon puolella. Sielläkin on tienvarsilla nättejä postilaatikkokatoksia, kuten Pohjanmaalla. Näihin ihastuimme 30 vuotta sitten ukin hautajaisreissulla. Tulimme kotiin naapuritalojen kautta. Yleensä ajamme metsäreittiä. Kapea kylätie kiemurteli metsitettyjen, entisten peltoaukeiden läpi. Kuuset kurottavat jo korkeina vesakon läpi. Vain meiilä on pieni pala peltoa. Naapurit pitävät meitä hulluina maajusseina, kun he taas laskevat, koskaa saadaan ensimmäiset puunmyyntitulot. Postilaatikkokatoksia ei ole muilla kuin kyläpäälliköllä ja meillä. Meidän kohdalla tienvarsia ei saa niittää. Muualla ne oli niitetty leveiksi. Minä niitin vaarallisimmat kohdat itse. Tieisäntä lupasi, että saa niittää. Toissa vuonna joku maanomistaja teki valituksen, kun rahaa kuluu suotta niittoon. Kun näin kaiken tämän, mieleni teki kääntää auto ja ajaa heti takaisin Pohjanmaan peltolakeuksille.