Vessaremppa

Kun asutaan maalla, niin vesikin on maalaisvettä (lue: ruskehtavaa, kun vesijohtokaivo on suon reunassa). Kun vesijohto kaivettiin, vesi sekoittui ja muuttui ruskeaksi. Tätä vekoa myös uudet saniteettikalusteemme muuttuivat ruskeaksi. En saanut millään konstilla vessanpyttyä puhtaaksi. Lopulta otin ruuvimeisselin ja raaputin sillä pinttyneen pinnan puhtaaksi. Vierailulle tullut tätini ihasteli uutta vessanpönttöämme, kunnes kerroin totuuden: olin vain syväpuhdistanut pytyn. Meille on tulossa sukulaisia käymään. Tämä antoi kimmokkeen pitkään suunnitellulle vessaremontille. Soitin eilen paikalliseen putkiliikkeeseen ja tilasin uuden vessanpöntön ja uuden pesulavuaarin bideellä varustettuna. Asentaja tuli tänä aamuna ja parissa tunnissa hän heivasi neljättäkymmentä vuotta vanhat kalusteet pois ja asensi uudet tilalle. Eivätkö olekin komeat? Täytyy odottaa vuorokausi, että liimaukset kuivuvat. Huonona metsämarjavuotena menevät puutarhan antimet hyvällä hinnalla kaupaksi. Olen poiminut myyntiin puna-ja mustaherukkaa. Työtön henkilökohtainen avustajahan joutaa! Otin selvää näistä henkilökohtaisen avustajan hakemuksista SiunSoten alueella. Hakemukseen täytyy laittaa lääkärintodistus, selvitys, missä tarvitsee apua, paljonko, ynnä muita asiapapereita. Suurella todennäköisyydellä hakemus hylätään. Sitten täytyy tehdä valitus perusteluineen ja lopulta Aluehallintovirastoon. Tähä kaikkeen menee koko syksy eikä varmaan riitäkään. Kun poimii marjoja myyntiin, saa palkkaa koko ajan.

Koneet toimii!

Jjess! Vein käynnistysnarun jumittaneen ruohonleikkurin paikalliseen korjaamoon ja jatkoin matkaani lähikaupunkiin muille asioille. Jo menomatkalla soitettiin, että leikkuri olisi valmis. Asioin kaupungissa ja palasin korjaamolle. Ruohonleikkuri oli kunnossa ja aiemmin sinne viemäni puutarhajyrsin kasassa. Maksaessani huoltomies ehdotti, että hän voisi tuoda koneet pakettiautolla kotiin asti, niin ei tarvitse muita kyytejä kysellä. Tämähän on mainiota palvelua! Huoltofirma saikin pari vuotta sitten yrittäjäpalkinnon. Huoltomies ajoi perässäni kotiin ja nosti koneet ulkorakennuksen seinustalle. Kiittelin, pokkasin ja toivotin hyvää kesänjatkoa sekä menestystä yritykselle. Tänään kokeilin, starttaako leikkuri. No, sehän toimi! Eipä yskähdellyt korkeassakaan nurmikossa. Lienevätkö optimoineet moottorinkin laitetta huoltaesaan. Tämä korjaamo mainostaa palveluaan autoilijoille. Sosiaalisessa mediassa asiaa pähkäillessäni sain hauskoja kommentteja: -Ajatko viritetyllä ruohonleikkurilla? -Keuliiko se? Sain leikattua koko laajan pihamaan yhdessä illassa. Kuivuus oli verottanut kasvua ja mikäpä sitä oli leikatessa ammattilaisen huoltamalla koneella!

Mummo ja maisemanhoitoa

Naapurin pellolle tulivat tänään raivaajat. Puolikymmentä vuotta sitten kuuselle istutettu pelto raivataan vesakoista. Menisinkö sanomaan heille, että raivatkaa samalla kuusentaimetkin pois. Kerrotaan maanomistajalle hirvien syöneen taimet. Kyseessähän on komea vaaramaisema kylätien varressa. Monisatavuotinen perinnemaisema! Otin yhteyttä tuttavaani, joka myös kamppailee maisemien umpeenkasvun kanssa. Ehdotin, jos alkaisimme kerätä nettiadressi vaarakylämaisemien säilyttämiseksi. Emmehän me 50 000 allekirjoitusta saisi, mutta herättäisimmepähän huomiota. Nyt on tuo ilmastonmuutos niin voimakkaasti otsikoissa, että se vie kaiken huomion muilta asioilta. Päättäjien keino suunnata kansan mielenkiinto muilta epäkohdilta? Kerroimme pari viikkoa sitten käyneelle palvelunohjaajalle, että Mummo tarvitsee uudet tukisukat. Sitä vartenhan he ovat, että he auttavat asiakkaita näissä sosiaalipalveluasioissa. Palvelunohjaaja ei ollut muistanut tätäkään asiaa viedä eteenpäin. Kysyin viikkoa myöhemmin kotipalvelulta. He eivät tienneet mitään. Kotipalvelu oli ottanut fysioterapiaan yhteyttä ja sukka-asia nytkähti liikkeelle. Ihmeellistä, kun hyväpalkkaiset virkailijat istuvat toimistossaan, täyttelevät lomakkeita ja piipahtavat joskus pitäjällä, mutta mitään käytännön työtä he eivät tee. Pienipalkkaiset Kotipalvelun työntekijät hoitavat hommat. Jos valitat, näytetään äkkiä ovea, että voit poistua. Kyllä tänne on tulijoita. Mummon syntymäpäivä lähestyy. Olen niittänyt reunaheinikoita, sulattanut pakastimen, pessyt ikkunat. Yritin saada ruohonleikkurin käyntiin. Naru on jumissa. Olin lainannut konetta eräälle tuttavalle, olikohan hän rikkonut sen? Harmittaa, kun uusi leikkuri ja nyt jo epäkunnossa. Yritin toista, ei sekään käynnistynyt. Meillä annetaan kaikkien kukkien kukkia!

Monenlaisia ihmisiä

Kuluneella viikolla meillä kävi nuori mies, joka ei ollut pukeutunut aivan kuten miespuoliset henkilöt yleensä tekevät. Tällä nuorukaisella oli leninki yllään. Mitä sopivin asuste hellepäiväksi. Olin nähnyt sellaisia televisiossa mutta en koskaan aiemmin luonnossa. Syrjäseudulla koko iän asuneena minulla on hienoisia ennakkoajatuksia erilaiselta näyttäviä ihmisiä kohtaan. Alkukankeuden jälkeen jutustelumme alkoi sujua. Nuorukainen osoittautui mitä fiksuimmaksi ihmiseksi, joka tiesi paljon historiasta ja muista yhteiskunnallisista asioista. Oli miellyttävä kokemus tutustua tähän nuoreen ihmiseen. Vielä lähtiessään hän toivotti hyvää jatkoa. Kiittelin ja toivotin samaa hänelle. Mikä meissä ihmisissä on, kun jaamme kanssakulkijoitamme pelkän ulkonäön perusteella heihin, joiden kanssa tahdomme olla tekemisissä ja heihin, jotka tuntuvat tavalla tai toisella vierailta? Jos heittäisimme ennakkoasenteemme pois, voisimme saada monta elämäämme rikastuttavaa ystävyyttä!