Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 20. joulukuuta 2018

Metsänhoidosta


Eräs kyläläinen ei pitänyt siitä, että teimme puukaupat. Tykkylumi aiheutti viime talvena tuhoja metsissämme. Toisaalta kyseinen lohko kaipasi välitöntä harvennusta. Metsäyhtiö tuli harventamaan ja samalla suoritti parin hehtaarin päätehakkuun toistasataavuotiaassa kuusikossamme.

Tästä on kuulunut palautetta tutun tutun kautta, että näin ei olisi pitänyt tehdä. Minulla on omat argumentit asiaan. Periaatteeni on, että omaisuutta on hoidettava. Jos joku haluaa jättää metsänsä tai muun asian hoitamatta, se on hänen ratkaisunsa, kunhan siitä ei aiheudu haittaa muille.

Tarjosimme kuusikkoa suojelukohteeksi, mutta ELY-keskus ei kelpuuttanut sitä. Ellemme olisi hakanneet metsää, se olisi lahonnut pystyyn, emmekä olisi saaneet siitä rahaa. Metsä olisi mennyt hukkaan. Nyt kun siihen istutetaan uudet taimet, pääsee uusi puusukupolvi kasvamaan. Tämä on luonnollinen kiertokulku.

Ihmettelen joidenkin luontoihmisten mielipidettä, että vesakoituneet perinnebiotoopit on metsitettävä. Tehometsätalous ei mielestäni edistä luonnon monimuotoisuutta. Olen päässyt (joutunut) seuraamaan tätä prosessia aivan läheltä.

Ensimmäiseksi kaikki lehtipuut ja muut luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät elementit poistetaan. Kaivinkone muokkaa maan ja siihen kylvetään apulantaa, että puut kasvaisivat paremmin. Lopulta kasvihuoneessa tehokasvatetut samanlajiset, -ikäiset, kloonimaiset puuntaimet isketään peltoon.

Puupeltoa hoidetaan tehokkaasti vain yhtä puulajia kasvattaen. Aluskasvillisuutta ei ehdi kehittyä kuten luontaisessa metsittymisessä. Ilmaston lämpenemisen seurauksena kasvitaudit ja -tuholaiset pääsevät helpommin valloilleen tällaisessa metsässä.

Eikö vesakkokin ole monimuotoisempaa luonnon kannalta? Kylätien varteen aiomme jättää ikimetsää ohikulkijoiden ihasteltavaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mahtisukua

Kylällä on eräs suuri suku. Ei sen kummempi kun mitkään muutkaan suvut. Jälkeläisiä vaan on siunaantunut enemmän kuin muille. Mu...