Surullinen uudenvuodenaatto

Meidän pikku "hippiäinen" kuoli tänään. Kisulla oli ollut huono ruokahalu ja joululta alkoi tulla pissi- ja kakkavahinkoja hiekkalaatikon ulkopuolelle. Eläinlääkäripäivystys vaihtelee ja voi joutua ajamaan sata kilometriä päivystykseen.

Ajattelin, että sinnitellään arkeen asti. Eilen kisu ei saattanut syödä eikä juoda mitään. Nukkui vaan. Annoin kissalle pitkin päivää vettä, kermajäätelöä ja maksapasteijaa ruiskulla suuhun. Laitoin pipoon käärityn kuumavesipullon kissan viereen ja peittelin huovalla, kun kissa tuntui niin kylmältä.

Yöllä kissa liikuskeli. Teki pisut ja kakit keittiön lattialle. Pakkosyötöstä suuttuneena kisu oli mennyt Mummon viereen nukkumaan. Kuinka herttaista! Kaksi huonokuntoista, elämänsä ehtoopuolella olevaa nukkuivat vierekkäin.

Kisu nukkui pitkälle aamupäivään. Arvelin, että sen olo oli helpottanut, kun olin syöttänyt ja juottanut sitä. Ja sen masu oli toiminut yöllä. Kissa jotenkin äännähti ja yökkäsi. Nostin kissan sängyltä lattialle, ettei päiväpeite likaannu.

Kisu oli todella heikossa kunnossa. Hoippui eikä pysynyt jaloillaan. Katsoin, että nyt on tämän kisun lähtö lähellä. Olenhan seurannut kahden koiramme poismenon. Nostin sairaan kissan tyynyn päälle ja laitoin huovan lämmikkeeksi.

Iltapäivällä kissa lakkasi hengittämästä, sydämenlyönnit harvenivat. Pari kertaa kissa väänsi itsensä pitkäksi. Ne olivat kuolinkouristuksia. 14,5 vuotta lemmikkinämme olleen kisun sydän sammui kello 15.30. Sytytin kynttilän palamaan kissan muistolle.

Emme vielä aio ottaa uutta koiraa, mutta kissa on harkinnassa. Ehkä keväällä sitten. Pesin kissankupit huolellisesti ja laitoin ne varastoon odottamaan uutta perheenjäsentä. Ostamissani kissanruoissa päiväystä on jäljellä puolitoista vuotta. Laitan nekin talteen.

Huomenna alkaa hautajaisten suunnittelu. Pesin vanhan tyynyliinan ja peittelen kisun siihen. Toivottavasti saan jollain konstilla sulatettua maata ja haudattua vainajan kunnialla. Kisu haudataan huhtikuussa kuolleen koirulimme viereen. Yhteistä taivalta niille kertyi 11 vuotta.

Tänä uutena vuotena emme paukuta raketteja. Säätiedotus lupasi myrskyä. Pelastuslaitos antoi harvinaisen varoituksen liittyen ilotulitteiden ampumiseen myrskysäällä. Eikä tässä muutenkaan oikein juhlituta.
Kepeät mullat, kisuli!

Tapaninpäivä

Joulunpyhinä blogini on saanut niin paljon lisää lukijoita, että täytyy julkaista välipäivitys. Yleensä kirjoitan kerran viikossa. Jos lukijamäärä tästä vielä nousee, kannattaisiko harkita mainosten liittämistä blogiin? Saisin niistä ehkä lisätuloja.

Yläkuvassa on peltoraivio, jonka kävin tänään tarkastamassa. Eilen satoi 10 cm uutta lunta. Kevyt pakkaslumi oli joutuisa kolata. Iltapäivällä säntäsin kameroineni kuvaamaan peltomaisemia. 30 senttisessä kinoksessa pystyy vielä kahlaamaan enempiä hengästymättä.

Joulu meni syödessä ja levätessä. Mummo parani oksennustaudista ja on availlut joululahjoja sekä tutkinut joulukortteja. Tunsin suurta kiitollisuutta tarkastaessani peltoraivion. Urakoitsijat ovat tehneet suuren työn. Ja toinen urakoitsija hoitaa kylätien. Ei voi muuta kuin laittaa kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja kiittää kaikesta hyvästä, mitä olemme saaneet.

Liityin omaishoitajien Facebook-ryhmään ja kerroin elämäntilanteestamme. Sielläpä on neuvokasta porukkaa! Joku kehotti laittamaan soskut lujille. Minä hankin muualta työpaikan ja hoidokille on järjestetyttävä ympärivuorokautinen hoitopaikka! Periksi ei pidä antaa!

Tämä on hyvä neuvo. Yhteiskunta säästää vuodessa miljoonia euroja omaishoitajien ansiosta. Hoitajat eivät saa oikeudenmukaista palkkaa eivätkä lomaetuisuuksia tai muita vastaavia. Omaishoitajien täytyy itsensä alkaa ajamaan asiaansa.

Nyt täytyy lopettaa ja mennä nukkumaan. Kello on jo yli yhdentoista. Hyvää yötä!

Informaatiokatkoksia

Toimimme maaseutuyrityksessä ja kun Itä-Suomessa eletään, täytyy huomioida erinäisiä seikkoja, joita ei ehkä muualla maassamme esiinny. Järjestimme maaseudun Joulutulet kylällemme.

Naapurimme ei osallistunut taloudellisista syistä tapahtumaan. Onhan euron hintainen ulkotuli hukkaan heitettyä rahaa jos sillä kannatetaan bisnesihmisiä. Se sijaan oman suvun perinteiden vaalimiseen käytettävät varat menevät oikeaan kohteeseen.

Asioidessani paikallisessa ruokakaupassa tuttuni päivitteli kylätiemme huonoa kuntoa. Meinasin hämmästyksestä lentää selälleni, koska tie on ollut moitteettomassa kunnossa jo kolme vuotta! Olen informoinut kaikkialla tiemme nykyisestä hyvästä kunnosta.

Edellinen esimerkki kertoo, mistä alussa mainitsin. Itäsuomalaiset ystävämme huolestuvat, jos meidän bisnekset kannattavat turhan hyvin. Silloin aletaan kertoa tietoa esim. tien huonosta kunnosta.

Tässä ollaan puun ja kuoren välissä. Että liiketoiminta sujuisi täällä periferiassa edes jotenkuten, täytyy kehua sosiaalisessa mediassa ym. asiakkaiden suurta määrää ja sitä, kuinka hyvin kauppa käy jne. Jos alat valittamaan, loputkin asiakkaat kaikkoavat.

Jotkut taas kun lukevat näitä päivityksiä, huolestuvat, että yrittäjällä menee liian lujaa. He ajattelevat tekevänsä palveluksen  kertomalla esimerkiksi huonokuntoisesta tiestöstä. Näin paikallinen yrittäjä ei väsy asiakastulvan alle ja saadaan tasoitettua asiakasvirtaa omien liikekumppaneiden eduksi. Kauniisti ajateltu!

Oksennustauti

Jouluaattona söimme riisipuuroa ja sekametelisoppaa. Hyvää oli! Sitten jatkoimme karkinsyönnillä. Telkusta tuli hyviä ohjelmia. Joulukuusivarkaat on suosikkini.

Lahjat laitettiin kuusen alle. Yksi on joukosta poissa; koiruus. Kissa meni tutkimaan paketteja vanhalta muistilta. Se söi vatsansa täyteen joululahjoja.

Kun olisi pitänyt alkaa ihmisten lahjoja jakaa, Mummolle tuli paha olo ja hän alkoi oksentaa. Onni onnettomuudessa, en ollut ehtinyt luututa lattioita. Nythän nekin tuli siivottua.

Yöllä katsoimme Jouluyön messun Vatikaanista. Joulu on tullut! Menin nukkumaan ja heräsin vasta kello 08.30. Aamulla piti Mummon kaikki vaatteet vaihtaa ja peti siivota. Mummon vatsakin toimi. Onneksi vatsatauti ei tullut muille.

Metsänhoidosta

Eräs kyläläinen ei pitänyt siitä, että teimme puukaupat. Tykkylumi aiheutti viime talvena tuhoja metsissämme. Toisaalta kyseinen lohko kaipasi välitöntä harvennusta. Metsäyhtiö tuli harventamaan ja samalla suoritti parin hehtaarin päätehakkuun toistasataavuotiaassa kuusikossamme.

Tästä on kuulunut palautetta tutun tutun kautta, että näin ei olisi pitänyt tehdä. Minulla on omat argumentit asiaan. Periaatteeni on, että omaisuutta on hoidettava. Jos joku haluaa jättää metsänsä tai muun asian hoitamatta, se on hänen ratkaisunsa, kunhan siitä ei aiheudu haittaa muille.

Tarjosimme kuusikkoa suojelukohteeksi, mutta ELY-keskus ei kelpuuttanut sitä. Ellemme olisi hakanneet metsää, se olisi lahonnut pystyyn, emmekä olisi saaneet siitä rahaa. Metsä olisi mennyt hukkaan. Nyt kun siihen istutetaan uudet taimet, pääsee uusi puusukupolvi kasvamaan. Tämä on luonnollinen kiertokulku.

Ihmettelen joidenkin luontoihmisten mielipidettä, että vesakoituneet perinnebiotoopit on metsitettävä. Tehometsätalous ei mielestäni edistä luonnon monimuotoisuutta. Olen päässyt (joutunut) seuraamaan tätä prosessia aivan läheltä.

Ensimmäiseksi kaikki lehtipuut ja muut luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät elementit poistetaan. Kaivinkone muokkaa maan ja siihen kylvetään apulantaa, että puut kasvaisivat paremmin. Lopulta kasvihuoneessa tehokasvatetut samanlajiset, -ikäiset, kloonimaiset puuntaimet isketään peltoon.

Puupeltoa hoidetaan tehokkaasti vain yhtä puulajia kasvattaen. Aluskasvillisuutta ei ehdi kehittyä kuten luontaisessa metsittymisessä. Ilmaston lämpenemisen seurauksena kasvitaudit ja -tuholaiset pääsevät helpommin valloilleen tällaisessa metsässä.

Eikö vesakkokin ole monimuotoisempaa luonnon kannalta? Kylätien varteen aiomme jättää ikimetsää ohikulkijoiden ihasteltavaksi.

Potkut tuli!

Täällä on huomenna joulumyyjäiset ja kunta, lehdet, some ym. mainostavat niitä. Emännän pitäisi olla piirakanleivonnassa, mutta täytyi alkaa välillä päivittämään blogia, kun lukijoita on tullut lisää.

Niinhän siinä kävi että Siun Sote antoi potkut 7 1/2 vuoden henkilökohtaisen avustajan pestistä vedoten tasa-arvoisuuteen. Mummo on kuulemma enemmän omaishoito- kuin avustajatapaus.

On se hullua, kun hoitajaa tarvitsevalle maksetaan yli puolet pienempää palkkaa kuin avustajaa kaipaavalle. Sehän pitäisi olla päinvastoin! Omaishoitajat ovat niitä maan hiljaisia, jotka eivät osaa eivätkä uskalla vaatia kunnollista kohtelua itselleen kuten järjestäytyneet työntekijät.

Kirjoitin tapauksesta maakuntalehteen. Lupasivat julkaista. SiunSote ei palkkaa enää kahta virikeohjaajaa paikalliseen vanhainkotiin. Ajattele, miten vanhusten elämä köyhtyy tuollaisesta päätöksestä! Hoitajat eivät ehdi antaa kuin perushoidon. Virikeohjaaja toisi edes jotain vaihtelua päivärytmiin.

Meidän pitäisi nyt tehostaa yritystoimintaamme, että saisimme edes jostain lisätuloja. Kaupassa asioidessani tuttava tuli sanomaan, että tie meille on niin huonossa kunnossa, ettei sinne uskalla ihmiset ajaa.

Joku oli taas jakanut ystävällisesti omaa informaatiotaan. Kylätiemme on neljättä talvea paremmassa kunnossa kuin Via Karelia! Kärkihankkeen ansiosta päätiekin on tänä talvena hyvin hoidettu kuten kuvasta näkyy.

Kylällä ei ole totuttu yrittäjiin. Tästä johtuu väheksyntä toimintaamme kohtaan. Eihän täällä ole kauppaakaan ollut kolmeenkymmeneen vuoteen. Kyläläiset eivät suosineet omaa kauppaa vaan kävivät kirkonkylällä ostoksilla. Kyläkaupan pito ei kannattanut.

Jatkanpa tästä viikon kuluttua lisää. Päivät ovat tähän aikaan kovin lyhyitä. Viikon kuluttua alkaa valoisa aika lisääntymään. Hyvää joulunodotusta kaikille lukijoille!

Kylätiellä

Meidän kylätiellä on neljättä vuotta hyvä auraaja. Hänkin on urakoitsija. Heillä on lihakarjatila kymmenen kilometrin päässä ja välitöinään mies käy aukaisemassa teitä. 

Kävin illanhyssyssä laittamassa pari aurausviittaa kohtaamispaikan merkiksi. Kylätie on mutkainen ja kapea. Nyt kun pellotkin metsitettiin, niin kuusten oksat ulottuvat tiealueelle. Väistämispaikat ovat välttämättömiä. 

Olipa hyvä kun laitoin huomioliivin ylleni. Pimeässä ajoi auto, eikä minua olisi millään havaittu muuten, kun oli tummat vaatteet päällä. Maa oli ehtinyt routia, joten rautakangelle oli tarvetta viittoja asentaessa. 

Täälläkin ihmiset ovat alkaneet jouluvalovarustelun liikepaikkojen malliin. Eräällä kyläläisellä on näin ihana ulkokuusi. Kun näin tuon, mieleeni tuli heti Katri Helenan esittämä Joulumaa -laulu. 

Lumesta ja vähän muustakin

Viime viikolla satoi toisen lumen tälle syksylle. Vanha kansa sanoo, että kolmas lumi on pysyvä. Saa nähdä, säätiedotus lupaa lisää lunta ja viileiden kelien jatkuvan.

Pellonraivaus on tältä kertaa passe. Kylältä ei saatu ostettua lisämaata, joten täyttääksemme EU:n ehdot, jouduimme tekemään lisäpinta-alaa metsästä. Kalliimpaa se on kuin ostaa, mutta maanomistajille tuntuu nuo metsitetyt pikkutilkut olevan niin rakkaita, etteivät maakaupat tule suinkaan kysymykseen.

Pyykkikone on hurissut viime päivinä, koska olimme viikon kantoveden varassa, koska korjautimme pellonraivauksen yhteydessä vesijohtokaivomme. Sen sanon, että työmiehet olivat todella motivoituneita ja ahkeria. Heissä olisi mallia muillekin!

Ensi viikon maanantaina on jännittävä päivä. Siun Sotesta Joensuusta tulee kaksi sosiaaliviranomaista kartoittamaan Mummon henkilökohtaisen avustajan tarvetta, "-kun niitä työtunteja tulee niin paljon" eli neljä tuntia päivässä.

Jos "pääsen" omaishoitajaksi, työaikani muuttuu 24/7 ja palkkani 1100 €/kk putoaa omaishoidontueksi, joka on 380 €/kk miinus verot. Eli käytännössä eläisimme kaksi aikuista ihmistä Mummon pienellä 1100 euron eläkkeellä. Ei hyvä juttu.

Kaiken varalta täytyy tehdä suursiivous eli kodin raivaus, mikäli soskut päättävät tehdä tupatarkastuksen. He ehkä eivät ymmärrä selityksiäni keskeneräisistä käsityöprojekteistani mikäli näkevät ylläolevan kangasläjän.

Ostin pirtin ikkunalle kynttelikön, kun ulkona on niin pimeää. En ole rohjennut esittää toivomusta kylän yhteisistä jouluvaloista, kun jotkut naapurit kuitenkin vastustaisivat, että euro on liikaa ulkotuleen uhrattavaksi. Rauhallista adventinaikaa kaikille lukijoille!